(via http://oola-laa.tumblr.com/ )
Ja jos ette oo vielä kuullu tätä, niin nyt on aika viiminen hetki. Joskus Pohjois-Suomessaki osataan.
The plan.
Reply
Puusilmäilyä.
Mayat ennusti vuodelle 2012 maailmanloppua, ja jotakin lähes yhtä kamalaa on jo tapahtunut. Kävin nimittäin tammikuussa futsal-erotuomarin peruskurssin. Niin uskomattomalta kun se kuulostaakin. Avokatsomon Mika Hilskan Puusilmät -blogauksen innoittamana ajattelin hieman avata omia ajatuksia siitä, miltä tämä erotuomarointi nyt sit niinq tuntuu…
“Tässä on muuten ensimmäinen päänaukoja-kitisijä jonka tiedän joka on itse mennyt kursseille ja nyt todistettavasti tuomaroinut pelin. Olen ylpeä.” -P.L.
Ja voin kertoa, että päätä on auottu ja peleissä on kitisty. En usko koskaan kuitenkaan protestoineeni kiusallani (paitsi ehkä kerran), vaan siksi, että tuomiot on olleet epäoikeudenmukaisia. Tai yksiselitteisen huonoja. En ala tässä luettelemaan kaikkia oikeusmurhia, mutta lyhyenä tiivistelmänä voisi sanoa että ala-asteella sain pihapeleissä Pepemäisiä raivonpurkauksia ja iskin mailalla/monolla päähän/nivusiin, kun kaikki ei pelanneet sääntöjen mukaan, B-tyttönä meikästä tehtiin kantelu Palloliiton kurinpitovaliokunnalle (aivan höpöjuttu, joka kuivu kasaan – sen kirjailija kuitenkin näyttää puhaltavan futiksessa miesten Ykköstä) ja “futisura” Naisten Ykkösessä loppui siihen, kun lensin Pääkaupunkiseudulle suuntautuneella tuplapelireissulla ekassa pelissä suoralla punaisella penkiltä pihalle koska yskin. (Kyllä, luitte aivan oikein.)
Kuva ekasta matsista. Oikeasti en ole paisunut hervottomasti. Päällä on vaan pussittuvat lainakamppeet paksummalta kollegalta. Lisäksi kuva on otettu läheltä. (Copyright: Kari Väre)
Uskallan väittää, että naisena oon saanu kokea eri palloilulajeissa keskimääräistä heikkotasoisempaa (lue: aivan umpisurkeaa) tuomarointia. Kaikki toimijat tuskin edes oikein ymmärtää, kuinka säälittäviä tapauksia kentällä voi nähdä pilliin puhaltamassa naisten sarjoissa. En tahdo uskoa, että kaikki ne piiparit, jotka tulee meidän peleihin krapuloissaan, kännissä, lämmittelemättä, myöhässä, huonolla asenteella, ylimielisinä ja sinnepäin-mentaliteetillä toimii ihan samalla tavoin miesten peleihin mennessään. (Vaikka osa varmasti toimiikin.) Näistä vuosien varrella kertyneistä kaltoinkohteluista vois toki kirjottaa enemmänkin, mutta yritän nyt tässä yhteydessä välttää ylenpalttista avautumista.
Kyrpiinnyttyäni aivan täydellisesti 6.1. naisten futsal-liigan ottelussa FTK-OYUS uhosin illalla meneväni tuomarikurssille “koska pohja on nyt saavutettu ja meikäkin tuomarina voi ainoastaan nostaa Oulun erotuomarikerhon tasoa”. Se kurssi alkokin sitten heti kahden päivän päästä ja mukaan saatiin vonguttua joukkuekaveri Panda. Kurssi kesti kolme tuntia kahtena peräkkäisenä iltana ja sitä veti ex-valmentaja, jolle dramaattisesti kuulemma olen antanut potkut (vaikka juttu ei ihan niin kyllä mennyt). Joka tapauksessa toisen päivän lopussa oli sääntökoe, joka ainoastana minä ja ystäväni Panda läpäisimme. Itse olin kurssipriimus scorettamalla pisteitä 9,5/10 ja Pandakin sai muistaakseni 9/10. Kurssilla olleet neljä miestä (joista kaks futistuomareita ennestään) saivat kaikki alle 7 pistettä joka vaadittiin läpipääsyyn. Tietyillä foorumeilla (FF2, Naisfutis.net) on ollut keskustelua siitä, että naistuomarit etenesivät miestuomareita nopeampaa, mutta jännittävää kyllä, näistä sääntökokeessa pompanneista miehistä osa sai helmikuussa kovempia pelejä, entä esimerkiksi minä. En kuitenkaan tässä missään nimessä valita, ettei joku vedä herneitä pillin sijasta nenuun ja jätä nyt kokonaan asettelematta meikälle pelejä.
Mikä vituttaa enemmän ku puusilmä? -Pinkin pillin kanssa piiparoiva puusilmä. En keksi juurikaan mitään pinkin erotuomaripillin ostamista itseironisempaa, mitä voisin elämässäni tehdä.
Jonkun pelinkin oon jo kuitenkin ehtinyt pilaamaan ja kokemuksia on kertynyt miesten 3. ja 4. divarijoukkueiden välisestä harkkapelistä, 5. divarista, C- ja D-tytöistä, C-pojista sekä miesten puulaakista. (Pelimäärissä tämä tarkoittaa: tammikuussa 5, helmikuussa 17, maaliskuussa tähä mennessä 3 ja todennäköisesti vielä 5 peliä tälle kuuta tulossa. Yhteensä siis vajaan 3kk aikana kertyy 30 peliä. Yhteenlaskussa saattaa olla tapahtunu virhe, koska tsemppasin ja laskin päässä.)
Nyt katson olevani siis täysin pätevä arvostelemaan puusilmiä ja puusilmäilyyn liittyviä prosesseja myös ns. rajan takaa. Argumentit kategoriassa “tuu sitte huutelemaan ku oot eka käyny kurssit ja tuomaroinu ite” ovat täysin käyttökelvottomia! Ensiksi esitän tulkintani siitä, miksi tuomareiksi ajautuu Vääriä Tyyppejä.
Pohjois-Suomen piirin sivuilla erotuomarointia promotaan seuraavasti:
“Erotuomaritoiminta antaa mahdollisuuden toimia maailman suosituimman lajin parissa. Se opettaa esiintymistaitoa ja itsevarmuutta sekä antaa kokemuksia ja ystäviä jalkapalloperheessä. Pelinohjaajana toimiminen antaa nuorelle selkeän kuvan ottelussa erotuomarina ja ohjaajana olemisesta. Pelinohjaajasta on helppo siirtyä viralliseksi erotuomariksi lasten ja nuorten otteluihin saatuaan riittävän virallisen erotuomarikoulutuksen. Virallisista otteluista maksetaan erotuomaripalkkio.”
Omien kokemuksieni perusteella Vääriä Tyyppejä on karikatyyrisesti lähinnä kolmenlaisia.
1) Tyyppi Pelkää ihmisiä, aukeita paikkoja, kovia ääniä sekä elämää noin yleensä. Leikkisästi tätä tyyppiä kutsutaan “autistiksi”. Kuvittelee saavansa erotuomaroinnista itseluottamusta, ystäviä ja esiintymisvarmuutta. (Ei ole muuten saamassa.) Ei ole koskaan pelannut itse. Huudetaan ekoissa peleissä pilalle, koska on aivan pihalla. Pahinta on, jos ei ymmärrä itse lopettaa kaikesta huutamisesta huolimatta. Kompetenssi ei vaan riitä, vaikka haluja olis.
2) Tyyppi Huomaa, että erotuomaroinnista saa rahaa. Palkkasotilas. Täyttää mopon tankin, juo kaljaa ja pilaa matsit, koska oma suoritustaso ei kiinnosta, ja “nehän on vaan akkojen/junnujen/mutadivarin pelejä”. Ei ymmärrä, että peli on juhlapäivä muille kentällä olijoille, ja siitä huolimatta hän on ainoa, jolle tilaisuudesta maksetaan palkkaa. Kiinnostus ei riitä, motiivit on väärät.
3) Tyyppi On elämässään kaikkinensa epäonnistunut, alasarjoja tahkonnut, katkeroitunut sielu, joka aloittaa tuomaroinnin, jotta pääsee käskemään ja pätemään. Yleensä ruumiinrakenne oikeuttaa lisänimeen “läskispede”. Motiivit on väärät, taidot ei riitä, eikä halua kehittyä ole, mutta parempi kai yhteiskunnalle olla pilaamassa lasten pelejä turhaumassaan, kuin vaikka hakata vaimoa kotona.
Keitä ois Oikeat Tyypit? Ite sanosin, että yli 18-vuotiaita, itse vähintään divaria pelanneita henkisesti kypsiä pelaajia, jotka jostain syystä kokevat tuomaroinnin saralla itensä kehittämisen pelaamista mielenkiintosempana. Mielikuvitusolentoja siis. Tai ehkä ei sittenkään, vaan huonon markkinoinnin tuloksena vain fantasiamaailmassa oleilevia? Ymmärtääkseni käytännössä jokaisessa piirissä jokaisessa lajissa on erotuomaripula. Miksi erotuomarointia ei markkinoida? (Eihän ihminen, joka on terve ja jolla on kaikki kunnossa todellakaan yhtäkkiä keksi alkaa erotuomariksi.) Miksi kursseille tulee pääosin Vääriä Tyyppejä? Miten tuomaroinnista tulis mediaseksikästä? Miksi matseissa ei ole headhunttereita ja miksi baaritiskiltä ei saada iskettyä uutta jengiä kursseille? Miettikää nyt mikä repliikki: “Susta tulis varmaan tosi hyvä tuomari!”
Ja sitten palataan viimein siihen, mistä koko vuodatus alkoi, eli Avokatsomossa esitettyyn kysymykseen siitä, miksi tuomareita ei voi arvostella, miksi tuomareista ei voi keskustella, miksi tuomari on koskematon? Miksi kukaan piipari ei koskaan totea Hesarin urheilusivuilla, että penkin allehan se meni? Miksi eri lajien sisällä eletään tavallaan hiljaisesti harhamaailmassa, jossa tilanne on kun H.C. Andersenin sadusta “Keisarin uudet vaatteet”? Minä en muuten kerta kaikiaan tiedä.
Futiksessa ja futalissa palautekeskustelua tuomareiden kanssa käyvät erotuomaritarkkailijat. Privaatisti. Yleisölle noiden keskustelujen sisältö ei koskaan välity, puhumattakaan siitä, että yleisö voisi palautekeskusteluun osallistua. Futsalissa miesten puolella tuomareita on hyllytetty rangaistuksena tarkkailijan mielestä huonoista tuomioista. En tiedä kasvattaako se hirveän paljoa, mutta näistä hyllytyksistäkään ei tietoa heru, ja niitä ja niiden vaikutuksia on aika vaikea arvioida muuten kuin huhupuheiden perusteella. Lisäksi käydään valioerotuomareiden kesken “kausittainen palautekeskustelu”. Jonka tuloksia ei muuten varmasti vahingossakaan vuodeta. Palloliiton omillakin sivuilla sanotaan seuraavaa:
“Tarkkailijapula on olemassa, vaikka uransa lopettaneita ja mukana toiminnassa pysyneitä erotuomareita on jo olemassa. Myöskään valmennus-, pelaaja- tai joukkueiden toimihenkilöpuolelta ei ole ollut riittävästi tarjokkaita erotuomaritarkkailupuolelle.
Tosiasia kuitenkin on, että jokainen futsalista näkemystä ja kokemusta hankkinut on tervetullut toimimaan myös erotuomaripuolella, vaikka sitten tarkkailijana.”
Liekö jengin kyselemisessä tarkkailijoiksi siinäkään sitten ihan täysin onnistuttu? Meikää ei esimerkiksi ole tarkkaillut virallisesti kevään aikana kukaan. Asiaa ihmeteltyäni sain vastauksen, että tarkkailijat pitäisi pyytää itse paikalle, ja tarkkailija tulee, jos tarkkailijan aikatauluihin sopii. Itse kuvittelin naiivisti, että meidän muutaman uuden, juuri kurssitetun erotuomarin katselmus olisi ollut automaatio… Omana onnenpotkuna ja takapiruna on ollut mentori, joka on järkännyt peleihin kameran ja kuvaajan, jotta oon saanut tarkkailla yllättävän äkkiä muodostuneita maneereita videolta samalla, kun henkilökohtainen tuomarivalmentaja antaa palautetta. Monellako muulla on vastaavaan mahdollisuus, tai edes kiinnostusta?
Tuomareita koskevaa keskustelukulttuuria (jota ei ole, kuten huomaamme) pohtiessa oli ihan hauska huomata, että googlehaulla ei erotuomareiden blogeja juurikaan löydy. Lähimmäksi pääsin näillä kahdella: http://erotuomari.blogspot.com/ & http://pohjoistafutista.wordpress.com/sokea-muttei-mykka/
Sinällään ymmärrän kohtuullisen hyvin, että moni erotuomari ei halua blogia pitää, mutta että koko Suomesta ei löydy oikein ketään, se tuli yllärinä. Minä täten lupaan – itsetuhoisuuden nimissä – aina välillä päivitellä puusilmäjuttujakin kaiken muun jorinan keskelle. Mietin jo, että voisin viisastella sääntöjä sekä niiden noudattamista ja noudattamatta jättämistä koskien, sillä mietteitä aiheesta on tullu pyöriteltyä Jarkko Ruudun Imagessa posetuksesta ja Joanna Palménin pohdinnoista asti…
Tässä vielä loppukevennys, kun pääsin selostamaan Pandan kanssa live-nettistriimiin miesten liigan Tervarit-Sievi ottelua. Tämmöset hetket lohduttaa siinä vaiheessa, kun ite taikoo autistina kentällä jotakin jännää tuomiota aikaiseksi. Sattuu sitä muillekki ja paremmissaki piireissä…
“If you want to write messages to other players as if you were a Greek king, then do so, that’s what this game is about.”
Jos huomasin joku vuosi sitten suunnittelevani illanvietosta lähtemistä ja heräämisiä aamuyöstä, jotta ehin korjata Farmvillessä satoa (lopetin pelaamisen tiedostettuani nämä mietteet), niin nyt on aivan uus peliriippuvuus. Nimittäin Grepolis. Tästä löydöstä saan kiittää futsalin EM-kisoja ja Eurosporttia, joka esitti pelin mainosta aina, kun ei ollut näyttää pelitapahtumia tai pomppivia tissityt… cheerleadereitä.
Grepolis sijottuu antiikin Kreikkaan. On kaupunkivaltioita, alistettavia barbaareja, jumalia ja taruolentoja. Osu vähä meikäläisen heikkoon kohtaan, sillä jos peli sijottus johonkin toiseen ympäristöön, niin tuskin olis napannu. Valitettavasti lisäksi pelilogiikka muistuttaa melko paljon myös Age of Empiresin ja Cossaksin vastaavaa, naksuteltavaa siis riittää, mutta pelkän strategiapelaamisen lisämausteena on reaaliaikainen toisten pelaajien kampittaminen ja liittoumissa juoniminen.
Oikeastaan koko tämän postauksen idea onkin saada pelaajia liittymään tuon alla olevan bannerin linkin kautta peliin. Sitten kun ootte keränny 1000p niin meitsun tilille kilahtaa 200 yksikköä kultaa. Ja sitten voin klikkailla vähän lisää. Peliriippuvuuteni kiittää. (Niin sekasin en nimittäin kuitenkaan ole, että ostaisin lisäominaisuuksia oikealla rahalla.)
Piti jo selvittää sekin, että mihin tuo peli loppuu, kun huolestuin siitä yhtäkkiä kirkkaassa päivänvalossa moottoritiellä ajaessani:
“There is no End Game. You just keep playing until you quit. Or the world will be shut down when there are extremely few players left in the world. Usually doesn’t happen for several years. “
-Kuulostaa hyvältä.
Poimintoja Juutuubista.
Hyvvää ystävänpäivää!
Hieman repesin eilen illalla tämän Esko Seppäsen tweetin johdosta:
“Otan tästä Wikipedia-sivusta printin, ja annan emännälle ystävänpäivälahjaksi. Saa kelvata. Tarpeeksi lähellä. Tinyurl“
Tässä puolestaan meikäläisen ystävänpäivä tiivistettynä memehassutteluilla:
Bonuksena hyvää syntymäpäivää Ynjöville! 21-vuotias pikkuveli ei tunnu enää kauhean pikkuselta, ja mikä pahinta, saa miettimään kuinka vanha ite on.
No Shit Sherlock.
Arvatkaapa mistä päättelin, että tänään on ollu joku taitoluisteluhäppeninki?
(Viimisimmät blogiin johtaneet haut n. tunnin ajalta. Triviana mainittakoon, että “kiira korpi perse” on muuten hakujen all time 8. ja “kiira korpi alasti” 13. -Niin paljon pettyneitä ihmisiä…)
Huikea juoksu-innovaatio.
Tuli tänään pakkasella mieleen, että en kyllä enää nykyään lähtis juoksemaan -25 asteen pakkasella. Teininä olisin lähteny, ja vielä huolehtinu ettei syke pääse laskemaan, ja että vetäisin tasasin väliajoin spurtteja. Mutta nyt ei ole pakko. Ja en halua. Joten en pue kolmea kerrosta vaatteita päälle enkä lähde höntyilemään, vaan spämmään sisällä villasukat jalassa.
Sitten tuli mieleen, että miksiköhän tämmöset mukavuudenhaluset ihmiset niinkö minä ei juokse parkkihalleissa? Esimerkiksi tuo meikäläisen talon alla oleva parkkihalli, jonne jokainen lähimmän neljän kerrostalon asukas pääsee. Mikä parasta, vieläpä ilmaseksi! (Parkkipaikkaa varten toki tarvii olla osake, tai sitten vuokranantaja, joka kiskuroi joka kuukausi 50€ siitä ilosta, ettei tarvi jättää autoa jonnekkin parin kilometrin päähän Heinäpäähän ghettoon.)
Jos parkkihallissa juoksis H:n muotosta lenkkiä, niin yks kierros ois mu arvion mukkaan joku about 500m. Kymmenen kierrosta ois siis jo ihan lenkin pitunen matka, ja juoksemalla tuota H:ta tuskin menis edes pää pyörälle.
Ihan siinä pelossa, että tämä ei vaikuttanu vielä tarpeeksi vajaamieliseltä, taiteilin Photoshopilla urheilusuoritusta havainnoillistavan kuvan. Siitä tuli kuitenkin NIIN huono, etten viiti jakaa sitä.
Postaan sen sijaan kuvan hiihtotunnelista. Koska siellä väkisinlaahaaminen ei mu mielestä juurikaan eroa siitä, että menisin lenkille parkkihalliin. Näkymätkin on samat (harmaa betoni), mutta ladulla on vaan enempi ruuhkaa…
Kuva: YLE
Hämmentävää kyllä, Suomessa on ilmeisesti kymmenkunta hiihtotunnelia, ja lisää runsaasti suunnitteilla. Niissä on varmaan kiva hiihtää. Jos vaikka ulkona on liian kova pakkanen.
Lukkoja muuallakin ko seläsä.
Sain Twitterisä linkin tunnelukkotestiin. En oikeastaan jaksa alkaa nillittämään persoonallisuustestauksen ongelmista (koska tekstiä tulis useampi liuska), mutta valotettakoon nyt sen verran, että en todellakaan suhtaudu tuommoseen suppeaan testiin, self-help -testeihin tai itse tehtäviin testeihin ylipäätään kovinkaan suopeasti. Koska ne kuitenkin ihmisiä kiinnostaa ja hirveän moni tekee niitä – hirveän pitkälle menevin itse tehdyin johtopäätöksin – niin leikittäköön hetki mukana.
Toki ennalta arvasin, että jos vastaan oikeasti rehellisesti nyt paskaviikon keskellä, niin terapiaanohjaus vois olla paikallaan, mutta silti nämä tulokset oli yllättävän pahat:
“Tunnelukkotestin tulokset
Tunnelukot voimakkuusjärjestyksessä
Tunnelukko Voimakkuus Uhrautuminen erittäin vahva Vaativuus erittäin vahva Emotionaalinen estyneisyys vahva Pessimistisyys vahva Suojattomuus vahva Ulkopuolisuus vahva Tunnevaje vahva Riittämätön itsekontrolli vahva Kaltoin kohtelu vahva Vajavuus vahva Alistuminen keskivahva Hylkääminen keskivahva Hyväksynnän haku keskivahva Rankaisevuus keskivahva Oikeutus heikko Epäonnistuminen heikko Riippuvuus ei tunnelukkoa Kietoutuneisuus ei tunnelukkoa Testin tulokset ovat suuntaa antavia. Tulosten tarkoitus on auttaa sinua tunnelukkojesi tunnistamisessa.
Tunnelukon voimakkuus:
- erittäin vahva (tunnelukko ohjaa elämääsi voimakkaasti ja laaja-alaisesti)
- vahva (tunnelukko vaikuttaa merkittävästi elämääsi)
- keskivahva (tunnelukko vaikuttaa elämässäsi useissa tilanteissa)
- heikko (tunnelukko vaikuttaa elämässäsi harvoin)”
Näistä kaikista lukoista löytyy tietenkin myös lyhyet kuvaukset. Esimerkiksi vaikka nuo mun kärkipään lukot. Hämmentävää kyllä, ne näyttäis olevan jossain määrin ristiriidassa keskenään.
UHRAUTUMINEN
Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutusi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän.
VAATIVUUS
Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi – siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina – unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon – vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä – osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi – koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi.
Yllätyin kuitenki positiivisesti kietoutuneisuuden ja riippuvuuden poissaololla loistamisella, koska se on päämäärä, johon oon koittanu ihan tietoisesti suunnata.
Mikä tässä sitten on ongelmallista? Mun mielestä ensinnäkin se, että nuo lukoiksi nimetyt ominaisuudet eivät ole pelkästään yksiselitteisen negatiivisia ominaisuuksia. Moni niistä käsittelee omaa itsearvostusta ja kyvykkyyttä lukkona, jonka vois mieltää tietenkin joksikin, joka pitää avata, ja josta pitää päästä eroon. Sopivassa määrin kuitenkin ne voivat olla hyve ja voimavara. Ainakaan mua ei hävetä, että voin uhrautua toisten puolesta olemalla ystävällinen ja inhimillinen.
Tämän kyseisen testin herättämä keskeisin kysymys on kyllä meikäläisen mielessä se, että onko väärin tuntea, kuten tuo testi ja saateena toimiva Kimmo Takasen kirjan “Tunne lukkosi” mainospuhe antaa ymmärtää? Pitäisikö tunteista hankkiutua kokonaan eroon ja alkaa elämään vulkanuslaisen elämää? Mää koitin nimittäin teiniangsteissani sitäkin, ja se ei kyllä johtanut yhtään mihinkään hyvään. Ennemminkin veikkaan tuon mahdollisesti olemassa olevan emotionaalisen esteytyneisyyden olevan peruja sieltä. (Huomaatteko jo noidankehän tsytseemissä?)
Tasa-arvosta.
Tänään ehkä eniten on vituttanut Biaudetin itkupotkuraivari. (Linkki.)
Mun mielestä ko. ehdokas nimittäin aliarvioi naissukupuolta ja sen älykkyyttä esimerkiksi käsitteen “tasa-arvo” ymmärtämisen kannalta aika rankasti:
“- Mikä on se Suomi, jossa 95 prosenttia naisista äänestää miestä? “
Mää ko oon ollu ihan siinä uskossa, että saan äänestää mielestäni parasta ehdokasta. Ja nimenomaan se on tasa-arvoa, että sukupuoli ei siihen valintaan vaikuta – eikä sen tarvi vaikuttaa. Vaikka kuinka helvetissä ois erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan, niin tämä on silti meikäläisen käsitys tasa-arvosta ja valinnan vapaudesta.
Pikku vinkkinä: ehkä vika voi olla osittain siinä, että suomalainen, tasa-arvosta jotain ymmärtävä nainen ei halua äänestää presidentiksi marginaalipuolueesta a) lukumäärän ja kertyneen päätäntävallan suhteen täysin vääristyneeseen vähemmistöön kuuluvaa b) kielillä puhuvaa hihhulia, joka edustaa vanhoillisia – eikä ainakaan naisen asemaa tai oikeuksia parantavia – arvoja.
Edit 23:59: Ei, kyllä eniten tänään on vituttanu palkanmaksun kuseminen.
Gaalailua.
Pakko myöntää, että en ehtinyt kattelemmaan tämän vuoden Urheilugaalaa, koska olin itse urheilemassa. Mutta ei anneta sen hidastaa, koska nykytekniikka mahdollistaa parhaiden palojen katselun myös jälkikäteen!
Jos viimevuonna hämmennystä ja myötähäpeää aiheuttikin moni asia (joita tuli myös ite puitua, ai helvetti, että vieläkin naurattaa se pesäpallon ojaan lentäminen), niin tapahtuman tasoa ei mitä ilmeisemmin ole kyetty juurikaan nostamaan vuoden aikana.
Kun viimevuonna hämmentävää tanhuperformanssia vetivät painijat, tänä vuonna kulmakarvojen nostattamisesta ja kieleen puremisesta vastasi Suomen Golfliitto ja Pandora. Kyllä, Pandora. Tuo ruotsalainen naislaulaja, jonka tuotantoon ei voinut 90-luvun lama-Haukiputaalla olla tutustumatta.
Miksi näitä kattoessa aina tule semmonen olo, kun ois peruskoulun kevätjuhlassa?
Lisäksi haluan suositella lämpimästi blogia “Nollavaimon paluu“. Jos olisin jossakin rinnakkaisuniversumissa 20 vuotta vanhempi ja äiti, niin ulosanti vois olla hyvinä päivinä just tuommosta. Ja blogin päivitystahtikin on riittävä, että saa päivittäin hukattua useamman hetken lukemiseen. Esimakuna vaikkapa:
“Luistelukentän reunalle tuodussa pienessä työmaaparakissa oli tungosta, kun kaikki kynnelle kykenevät olivat tajunneet, että viikonloppu on kohta ohi ja huomenna tarhoissa ja kouluissa ohjausvastuussa olevat kyselevät lapsilta, mitä nämä ovat tehneet viikonloppuna. Ja jos lapset eivät voi kertoa ulkoilleensa vanhempien kanssa, niin häpeäpaaluahan siitä seuraa ko. perheen vanhemmille. Joten alueen kaikki kirjaimellisesti sunnuntailiikkujat ja silmänpalvojat olivat siis lähteneet ulos mökeistään ja tunkeutuneet niihin kahteen surkean pieneen kopperoon vaihtamaan luistimia itselleen ja penikoilleen. Myös minä.”