Musica

...now browsing by category

 

Tuloksia futsaloinnista.

Maanantai, Maaliskuu 29th, 2010

Niinhä siinä kävi, että Oulu United voitti koko paskan viime viikonloppuna, ja meitsukin on nyt Suomen mestari ja tuleva EM-tason urheilija. Kiitos Oulun korkeakoululiikunnalle peliasujen lainasta, nimesimme ne kiitollisesti “biojätepusseiksi”, sillä värimaailma toi useammallekin mieleen nämä. Muilla joukkueilla oli slim fittiä, valmentajaa, kotikenttäetua ja aikalisää. Joillakin ehkä jopa taktiikka. Mutta ehei, me ei hävitty peliäkään.

Tilastonerona päättelin, että jos viiden joukkueen skaboissa häviää yhden ottelun ja voittaa loput on finaalissa. (Kyllä huomaa, että looginen päättely on sitä tasoa, että paikka korkeakoulussa on ansaittu.)

Ensimmäisessä matsissa pelattiin tasan 2-2 lopulta jumboksi jäänyttä G-pistettä vastaan. Eka peli oli Tampissa, jossa oli niin iso sisäpelikenttä, etten oo ikinä sellasella pelannu. Hieno mattokin, ja moderni halli noin kaiken kaikkiaan. Samanmoisia vois mu puolesta rakentaa Ouluunkin. G-piste olikin ainoa joka meiltä pisteen sai, ja se piste oli heidän ainoansa. Ei sekään huono peli ollu, tuhlattiin vaan kymmenen maalipaikkaa. Läpiajot päätty maalivahdin jalkoihin, ja hieman jännitystäkin ehkä turhaan oli mukana. Ite pääsin antamaan Sannalle niin Gutimaisen maalisyötön, että sitä kelpaa fiilistellä vielä monta viikkoa.

Toinen peli oli ennakkosuosikki ACE:a vastaan, jolla oli oikein valmentaja, ja jotka ovat kuulemma treenanneet tosissaan ja yhdessä. Hohoo. Toista peliä varten raahattiin pakaaseja Vapariin, ja saimme maistaa tamperelaista ghettoelämää Hervannassa persoonallisuushäiriöisten selittäjien kanssa. Vaparin kenttä oli huomattavasti pienempi ko Tampin, ja Vaparissa oli myös parketti, ja toisessa nurkassa katosta tippuvaa vettä. Pieni vesivahinko ehkä johtui tasakatolta pudottamatta jääneistä lumista? Peli oli aikas pirun kuuma, hauskana anekdoottina mainittakoon heidän (olikohan peräti kapun) heittämä kommentti Sanna T:lle, että “Toivottavasti loukkaannuit!” kun Sanna keräili kamppeitaan lattiantasosta. Sanna keräs muutenkin kunnioitettavan määrän mustelmia, palovammoja ja kuhmuja itseensä kahen päivän aikana. Ehkä pikku provoilu saattoi auttaa asiassa? Mutta tiukasta pelistä tuli voitto siitäkin, ja taistelutahto senku kasvo pikku ajeluiden siivittämänä. Hauskaa oli myös pelin tuomarin seuranta, oikeudenjakajana kun oli ehkä 13-vuotias poika. Saatto olla aika kova paikka katella yksin sivurajoja, kun 24 aikuista ämmää oli valmiina huutamaan korvan juuressa meni ne kummin päin vaan. Toivottavasti kaveri nyt ei täysin traumatisoitunu kuitenkaan suhteessa naissukupuoleen.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä unet jäi aika lyhyiksi, kun seuraavan aamun junalippujenostamista, bussiaikatauluja, aamupalaa ja kellojen siirtoa piti stressata. Yhden hampparin (muuta ei jaksanu enää ettiä, ja Hese sattu olemaan vastapäätä Hämeenkadulla) jälkeen nukahin noin 20 sekunnissa kun hampit oli pestyinä, ja villistä biletyksestä yöelämässä nähtiin korkeintaan unta. Saunakutsuihin ei edes kukaan muistanu vastata.

Sunnuntai -aamuna herätys oli talviaikaa klo 6, ja kesäajassakin aivan liian aikasin seittämältä. Mutta ei auttanu, ko piti ottaa kaikki shoppailtut kamat kantoon olkapäiden sijoiltaanlähtemisen uhalla ja juosta bussipysäkille, jotta päästiin taas Vapariin. Aamuyhdeksältä vastaan asettu Villiminkit, joka koostu kai Ilves-Kissojen pelaajista. Tässä pelissä viimistään joukkue ymmärsi, että ei meillä ole mitää hätää. Oltiin 1-0 häviöllä, ja voitettiin kuitenki 2-3. Seuraava peli oli vasta kahdelta, ja käytiinki syömässä oikein lämmin lounas pelien välissä.

Sunnuntain tokassa matsissa vastaan tuli Turusta AFC Campus, jotka olivat toivoneet kaikki pelinsä sunnuntaille. Ei siinä mitään, tyypit veti sitten viis matsia muutamalla vaihtopelaajalla, olivat kuitenki pronssipelissä. Sanna T lähti ekan pelin jälkeen kummiksi ristiäisiin, mutta tuli juosten lähes pelin alkuun mukaan. Vähä peli-innon mallia: “Joo no ne oli äkkiä ohi, heiteltii sitä vettä ja pidettii sitä kääröä sylissä ja syötii vähä ja sitte mää jo tulin takas, ne oli ohi puolessa tunnissa.” Peli oli varsinaista maali-ilottelua, ja voitettiinki 7-1. Hienoja maaleja joukossa oli, ainakin Ellun läheltä ja ylös -veto on painunu johonki mielen sopukoihin. Sanna T teki peräti neljä maalia. Tuomari ja toimitsijat ei iha enää pysyneet tulostaulun kanssa maalintekotahdissa mukana, ja välillä piti penkiltä aina huudella lisää maaleja näyttötaululle.

Finaaliin lähettiinki tosi hyvillä fiiliksillä. Taas raahattiin kamat Vaparista Tamppiin. Otteluohjelma ei ollu Tampissa sujunu iha suunnitelmien mukaan, ja meikäläisillä alko pieni hammastenkiristely, kun järjestävä osapuoli tuli ehdottelemaan, että jos pelattaiski finaali tuntia myöhemmin. Me ei oltais ehditty enää junaan, joten onneksi se kuvio ratkastiin heittämällä miesten rentosarjan sijotuspelejä helevettiin. (Mistä propsit, kerranki ei oltu prioriteettilistalla viimisinä! Niinku kerran jos toisenkin kun Naisten Ykkösen matseissa lämmittelyaikaa ei ole ollu jonku miesten mutasarjan vaatimusten takia.) ACElaiset olivat hiukka rauhottuneet edellispäivästä, vaikka kerran kyllä ainaki ite kerran kattelin keskialueella yhtäkkiä kattoa selälläni ja otin vähän happea vaihtopenkin puolella, kun joku ajeli ilmat pihalle. Rekkaria en ehtiny edes nähdä. Saatiin heti pelin alkuun maali, mikä helpotti kyllä todella paljon pelaamista. Ja määkin pääsin heittämään apinan selästä, ja iskin meidän toisen osuman pomminvarmasti keskelle maalia. Puoliajalle mentiin 2-0 johdossa. Toinen puoliaika ei ollu mitään maailman kauneinta futsalia varmastikaan, mutta pelattiin kuitenki varmasti ja jokanen kanto vastuuta koko vaihtonsa ajan, ettei pelaajia päässy vetämään omaa maalia kohti. Karvattii aika ylhäältä, ja kaveri kun alko olemaan aika paniikissakin, niin se kyllä tuntu toimivan. Kun ACE vielä otti viidennen kenttäpelaajan, viimeisteltiin 3-0 maali ja homma alko olla aika lailla taputeltu. Paniikki ei päässy nousemaan pelin missää vaiheessa, ja änskälläki oma maali pidettii puhtaana. Siitä kyllä aika suuri kiitos menee Lotalle, joka pelaa varsinaisesti futsalia FTK:ssa. Oikealla maalivahdilla oli aika iso merkitys siinä, miten peliä pystyy avaamaan, ja varsinkin siinä, ettei kalaverkot omassa päädyssä turhan usein heiluneet. Sitten peli onneksi jo loppuki 3-0 voittoon, ja ilo oli ylimmillää! Saatiin mitskut kaulaan, Ellu parkittiin turnauksen parhaana pelaajana ja Lotta nosti mestaruuspytyn. Pari kuvaa ehdittii ottaa ja sitte juostiin pikasuihkuun ja bussipysäkille ja juna-asemalle.

Lisää parempia Juha Peuralan ottamia kuvia löytyy kisasivuilta, lisääkin luvataan olevan tulossa.

Saatiin edustusoikeus Kroatian EM-kisoihin. Opiskelijoiden liikuntaliitto maksaa kaks tonnia arvioiduista 10 tonnin kokonaiskustannuksista. Nyt siis pitäis enää taikoa kaheksan jostain. (Lahjotuksia ja sponsseja otetaa vastaa). Ja viikko kesälomaa töistä. (Tosin Lääkäri-Lotta lupas kirjottaa kaikille vaikka saikkua.)

Soi: The Streets - The Escapist

Akilles.

Maanantai, Maaliskuu 15th, 2010

Chamonixin reissusta kirjotan kuha jaksan. Akillesvammasena symppaan nyt Peksiä. Suomalaisista vakuutusyhtiöistä tosin ykskään ei korjausta olis korvannu urheiluvakuutuksen piirissä, koska tunnetustihan terve akillesjänne ei repeä eikä katkea. (Jännä homma, että kuitenki esimerkiksi mun ja erään ammattikendoyanarin akilleksia samaan aikaan kuntouttanu fysio oli vähän sitä mieltä, että kyllä niitä vaan katkeaa.)

Tämä video on aika mielenkiintonen. Iha niikö äijä kattois, että tuliko joku takaa nilkoille ja ku ketää ei näy ottaa epäuskosena askeleen ja sitten iskee todellisuus. Aijai.

Soi: Kent - Palace & Main

PS: Mielenkiintosta tietoa löysin vasta tänään tuosta Kentin videosta.

“The music video is a documentary filmed on a simple DV-camera by the director Adam Berg (brother of lead singer Joakim Berg). It features guitarist Harri Mänty as he travels to Las Vegas to gamble the entire video budget of 300 000 kronor (roughly 40 000 USD) on the roulette. He puts the money on black, and wins. In the end of the video he rides away in a limousine, cheering and sipping champagne. Afterwards, the profits were donated to Barncancerfonden, a fund for children with cancer.”

Porkkanoita ja perunoita.

Torstai, Tammikuu 28th, 2010

Viime yönä oli taas hyvää trippailua. Uni sisälsi mm. jalkapallon pelaamista, heikoilla jäillä liikkumista, valkohaita ja vihanneksia. Mieleen jäi lause:  “Jos se näyttää vihannekselta, niin se mitä todennäköisemmin myös on vihannes.” Kyllähän sitä aamulla aina hieman omaa mielenterveyttään joutuu pohtimaan.

Eilen oli taas melkonen päivä. Ensin tuli matikanluennon aikana puhelu joka oli hämmentävä ja pisti pahalle mielelle, ja kun asiaa vähä selvittelin, niin lopulta päädyin tulokseen, etten ole tehnyt mitään väärin tai huonosti. Kuitenki rupes kiristämää nii paljo, että piti lähtä pois luennolta. Koulun jälkee menin harrastamaan anger managementtiä Mummon luo. Istuttamaan orkideaa, vaihtamaa halogeenilamppua (mikä osottautu kieltämättä melko haastavaksi hommaksi, kun munkaan sorminäppäryys ei meinannu riittää)  ja syömään. Oon kyllä hyvä lapsenlapsi. Mummon tekee onnelliseksi se, että joku syö tuputettua ruokaa, ja mut tekee onnelliseksi syöminen. Sitten menin vielä viemää Mummon papereita vanhempien luo ja silittämää ja ulkoiluttamaa koiria, ja terapioitumaan bisketin kermavaahtokaakaolle. Illalla piti lähtä Ninnun kans pelaamaa sulkista, mutta ko ei saatu vuoroa, ni mentiinki Ouluhallille juoksemaa ja tekemää lihaskuntoa ja sitte uimahallille vesijuoksemaa ja uimaa. Kaks ja puol tuntia näissä aktiviteeteissä sitten vierähti, mutta luulen, että tiistain juoksuharkkojen jälkeen se oli kuitenki iha jees toimintaa.

Tiistaina oli kyllä parhaat juoksuharkat tälle vuotta. Nyt oli taas juoksemisessa se fiilis minkä takia juokseminen on kivaa. Kun henki kulkee, mutta jalat ja järki ei, ja sitä vaan laukkoo eteepäi tyhmä hymy naamalla, ko ei voi enää käsittää ympäröivästä todellisuudesta muuta ko eteen satunnaisesti poukkoilevat jääkiekkojunnut.

Aloinki sitte miettiä, että kuinka pienistä asioista ja toisaalta monien asioiden summasta voi olla kiinni se, että miltä harjotus millonki tuntuu ja miten se onnistuu. Ehkä niin vaikea yhtälö, että ei koskaan mulle avaudu.

Soi: Onerepublic - All The Right Moves Tämä on tämän hetken ehkä hirvein biisi päähän soimiseen jäämisessä. Ja sitte ko huomaa äänialueen äärirajoilla hoilailevansa välillä “oool tö rait pleissees” niin voi herrajumala sentään, anteeksi maailma.

Uskalla sanoa ei pakkohalaamiselle!

Sunnuntai, Tammikuu 24th, 2010

Suomi24:sta taas pitkästä aikaa koohottavien hihhuleiden toivossa (luojan kiitos Raamatussa ei kielletä netin käyttöä, että näistä saa nauttia) selanneena löyty 132 vastausta keränny, päivän suosituin topic yhestä mu lempiavautumisaiheesta, nimittäin pakkohalailusta. Oikeasti hienoa tietää, etten ole ainoa joka kyseistä termiä käyttää ja kokee ahdistusta pakkohalailun vuoksi.

Soi: Travis - Sing (Travistaki kuunnellu vasta vuoden ollen näin auttamatta myöhäisherännäinen, mutta näillä levyillähä o täydellisiä poppirokkikappaleita.)

Gigeti gig.

Sunnuntai, Joulukuu 20th, 2009

Kyllähän se The Soundien keikka oli hieno.

White Power: Saako tälle edes nauraa?

Maanantai, Lokakuu 26th, 2009

Minähän en ole rasisti mutta… toinen koirista on. Valkoinen länsiylämaanterrieri Jedi ei noin lähtökohtaisesti tykkää intialaisista, tummaihoisista, kehitysvammasista, emoteineistä, hipeistä, punkkareista, pyörätuolissa olevista eikä kenestäkään muustakaan joka nyt jollaki tavalla saattaa Oulun katukuvasta pompata. (Jedi ei myöskään tykkää mustista koirista, joten oikeastaanhan kyseessä on rasismi yli roturajojen.) Ja mää olen nyt iha tosissani. Kun koiria käyttää lenkillä alkaa pelottamaan jo kaukaa ko tietää että tulee joku “erilainen ihminen” vastaan ja se näkee sen ja alkaa urista ja vetää ja hävettää ihan helvetisti. (Tuli mieleen tämäkin koira, jonka natsitervehdyksen opettanu omistaja joutu vankilaan viideksi kuukaudeksi.) Toinen koira haistelee kukkasia/katukiviä eikä vois vähempää välittää, mutta tämä toinen murheenkryyni, huoh. Vanhempien muutettua keskustaan Jedi on saanu katella ikkunasta ihmisiä, ja myös ikkunasta tarkkailussa on jokseenkin helppo arvata, kenelle sen pitää alkaa urisemaan. Ja kyllä hävettää.

Ihan niikö varmaa kouluampujien vanhemmat tykönään miettii, niin olen minäki miettiny, että miksi tuosta koirasta on tullu tuommonen. Ehkä mää voin vapautua kuiten  itsesyytöksestä, koska tuosta toisesta koirasta (joka itse asiassa enempi mu koira onki) on kasvanu oikein mallikas yksilö, joka sietää kaikkia ja kaikkea eikä oikeastaan kyllä välitäkää mistään muusta ko porkkanan ja pullan syömisestä.

Ilosena asiana mainittakoon huipun ja ankean Silversun Pickupsin löytäminen. Mahtavaa ko ehtii kuuntelemmaa musiikkiaki. Kesällä ei ehtiny ko autoradiota. Myös Regina Spektorin uus levy on kuunneltu nyt nii monnee kertaa, että sen voi todeta olevan tosi hyvä.

Onneksi The Soundsin keikkaankaan ei oo ennää kovin pitkä aika. Kesällä Qstockin kehittävässä ja ennen kaikkea kylddyrellisti korkealentoisessa ilmapiirissä naamojen vetämisen ja jättihanskanyrkkeilyn ohessa ehdittiin myös keskustella siitä, mikä bändi ois livenä nähtävien toivelistalla. Ja eipä mennyt edes montaa viikkoa, niin mu kärkisijojen The Sounds tulee mukavuusalueen piiriin 400m metrin päähän keikalle. Ihanaa, että ees joskus harvoin kosmos kuulee pienet pyyntöni. Myös Suomen lämppäri on ilmotettu: Matt and Kim. (Joka tuota rasittavasti ilmehtivää Mattia ois varmaa iha hyvä bändi.)

Lauantaina olin äidin kanssa Kaupunginteatterissa kattomassa “Sotaturistien” ensi-iltaa. Jostain syystä koko ajan tekee mieli puhua elokuvasta, näytelmä on jotenki vaikea sana. No kuitenkin, näytelmä oli mu mielestä ihan hyvä. Ei liika ahistava. Puoliajan höttöset oli hyviä, ja bongasin yllättävän paljon tuttuja. Hauskinta oli kuitenkin takana istuneen henkilön erittäin äänekkäästi luriseva vatta, niikö ois vessanpöntön vieressä istunu.

Sunnuntaina osallistuin perheidylliin, kun ehjän lapsuuden ja vanhempien 25-vuotis hääpäivän juhlamenoihin piti osallistua. Lounas sisälsi vaivaannuttavia kertomuksia ja hyvää ruokaa. Syömisen jälkeen mentiin vanhempien luo ja pelaamaan muuttolaatikoista alimmaisesta kaivettua Trivial Pursuit Genusia. Huikein mun tietämä asia oli varmaankin vuoden 1998 Syksyn Sävelen voittaja. (Marita Taavitsainen kappaleella Andre, repikääpä siitä!) Pelin aikana lensi mm. seuraavat kommentit:

Ynjövi: “Nyt kolmonen… Kolmonen… Kolmonen… Kolmonen…” (Heittäen samalla noppaa koko ajan uudestaan.)

Ynjövi: “AI SAATANA NÄÄ MELKEI REVIT MUN KORVAN IRTI!”

Äippä: “Sopen lempisanoja on varmasti pökylä ja pimpula.”

Äippä: “Mistäsevoitietäääää!? Luitko sää nämä vastaukset!?”

Äippä: “Saatanan pikkusieluset nihilistit!”

Lautapelit on kyllä hieno asia.

Missä kaikissa.

Sunnuntai, Lokakuu 11th, 2009

Tulipa mieleen katellessa nähtävästi taas ihmismäihiin mittoihin ja kuntoon (tästä)  ittesä saaneen Robbie Williamsin uuden “Bodies” -sinkun (missä tykkään erityisesti tuosta alun pörinäsoundista) viteota, niin tulikin mieleeni, että missähä kaikissa videoissa on käytetty tuota  lentokoneiden hautausmaata lavasteena? Levynkansiakin löytyy varmaan jokunen.

The Automatic - Steve McQueen (jossa on bonarina vielä myös sama mies ja moottoripyörätematiikkakin, mikä lie Great Escape -fiksaatio ohjaajilla sitte onkaa)

Tom Petty - Learning To Fly

Berlin - Take My Breath Away (VOI KYLLÄ!)

Joku sanois ehkä, että vähän käytetty idea jo, muttah… Ja sitten jos alkais ettimään niitä videoita, joissa ihan vaan on lentokone, ni tulis jo kymmeniä.

OLS hävis salibändissä jatkoajalla ja minä otin tähänastisista kuvista ehkä vähiten paskoja kuvia. Kaudenpäättäjäiset meni oikein hyvin, tosin omat vanhemmat (…) oli sattuneet samaan baariin naureskelemaan sisäänjonotusta. Asiasta kuulin tänään, kun äidin perinteinen “pyydänpä nyt muodon vuoksi syömään mutta oikeasti tarkastan ootko vielä mahdollisesti hengissä” -viesti saatto lihapatojen ääreen kevätkananpoikaselle ja rosmariiniperunoille. Lisäksi pitkäkyntinen vei farkkujen taskusta rahat ja kortit. Onneksi Nordealla oli yöllä käyttökatkos, ja minä tunnollisesti kuoletin kortin pikimmiten, joten sen suurempaa vahinkoa ei luultavasti päässy syntymään. Yllättävän vähän äksidentti sitten lopulta vituttikin kun se jotenkin hoitu kohtuullisen näppärästi siinä kaiken kivan sivusa. Ja sitten pitikin aamulla taas kaiken säntäilyn jälkeen miettiä, että eihän sitä kohta enää uskalla lähtä ulos ollenkaan. Ynjövi oli ollu ilmeisesti samassa talossa kotibileissä, ja verta oli kuulemma lentäny ja poliiseita riittäny jututtamassa. Millon ei omalla alaovella ryöstetä ja pahoinpidellä seuraavan kerroksen tyttöä, ni sitten heiluu puukko. Ihmiset voi pahoin.

Se on syksy nyt.

Lauantai, Heinäkuu 25th, 2009

Qstock (ja samalla huikea kolmen päivän kesäloma) oli ja meni. Parhaina keikkoina mieleen jäi Pintandwefallin ja Reginan vedot.  Hauskaa oli myös perjantaina käydyt mätsäykset jättihanskoilla. Muuten ei mennyt kovin hyvin (pelkkä pystyssä pysyminen pomppulinnamaisessa kehässä ne hanskat kädessä oli hieman haastavaa jo ennen ku oli kertaakaan itse lyöny tai tullu lyödyksi), mutta siihen olin tyytyväinen että voitin Ynjövin double KO:lla. Isot lavat olikin sitten aivan käsittämätöntä kuraa. Ensi vuonna joutuu ehkä kahdesti pohtimaan, vaivautuuko paikan päälle juomaan seitsämän euron hintaisia (olen tosissani, 7€ jumalauta!) juomia vai kuunteleeko oikeasti pitämäänsä musiikkia mieluummin ihan kotona.

Pistetään vielä bonuksena aina yhtä sympaattista Ikeä:

Iltasanomissa & Areenassa

—————-
Now playing: Regina - Paras aika vuodesta

Hengissä edellee.

Keskiviikko, Heinäkuu 15th, 2009

Olisin kirjottanu aiemminkin, mutta koska mielenkiintosinta mitä oon viimisen kuukauden aikana saanu aikaseksi on chilien onnistuneesti pölyttäminen topspuikolla, niin kamalasti jaettavaa ei ole ollut. Blogikin oli kerännyt vaan tuhatmiljoona spämmimainostusviestiä.

Tämän illan ja lukijoiden ratoksi ajattelin kuitenki listata musiikkikirjastostani kaikki biisit joissa lauleskellaan sakkolihasta (kuten näette, yllättävän suosittu aihe). Supon estolista here I come!

Travis - U16 Girls

Fall Out Boy - A Little Less Sixteen Candles, A Little More “Touch Me”

Rilo Kiley - 15

The Cranberries - Fee Fi Fo (ei oikein osu samaan sarjaan näiden muiden hassuttelujen kanssa)

Ja Kings Of Leonin 17 on siinä ihan rajoilla, jossain jenkhilässä taitaa tuo ikäraja 18 olla.

Ei mulla muuta.

Summer Soundträck 2009.

Torstai, Kesäkuu 11th, 2009

Kivoja uusia ja vanhoja biisejä jotka passaa kesän aiheuttamaan arvostelukyvyn puutteeseen, aurinkoo ja polkupyöräilyyn epämääräsessä järjestyksessä. Pidätän oikeudet muokata listaa kesän ajan.  En voi suositella kaikkien oheisten linkkien äänenlaatua koko kappaleen kuuntelemiseksi… Ja toki mukana on pakollinen Beach Boys, jota ilman ei tuu kesää.

Passion Pit - Sleepyhead

Sonny J - Can’t Stop Moving

MIA - Paper Planes

The Kooks - Always Where I Need To Be

Regina - Saanko jäädä yöksi

Ivy League - The Richest Kids In Town

Does It Offend You, Yeah? - Let’s make out

TV OFF - CAR IS ON FIRE

Gossip - Heavy Cross

Noah And The Whale - 5 Years Time

Metric - Soft Rock Star (Jimmy vs Joe Remix)

Pintandwefall - Jail

Hard-Fi - Hard To Beat

Tehosekoitin - Kaikki nuoret tyypit

Mando Diao - Dance With Somebody

Kaiser Chiefs - Good Days Bad Days

The Sounds - 4 Songs & A Fight

Saurus - Uuteen maailmaan

Free The Bees - This Is The Land

Lily Allen - LDN

Kaiser Chiefs - Never Miss A Beat

Cut Copy - Hearts On Fire

The Sounds - My Lover

Beach Boys - I Get Around

The Nuclear So And So’s - Hello Vagina

A Camp - Stronger Than Jesus