Tässä yleispätevä postaus viimisen kuukauden ajalle: herään, meen töihin, syön töissä, tuun töistä kotia, meen harkkoihin, tuun kotia ja meen nukkumaan sikiöasennossa itteni uneen itkien samalla toivoen, että jospa joskus tapahtuis jotain kivaa. Tai edes jotai.

Varmaankin yleispätevä myös seuraavalle kuukaudelle eteenpäin, joten mitä tänne turhaan rustailemaan.

Soi: Eels - Fresh Bloos

Tulin kattomasta salibändiä (OLS voitti 6-1, vaikka näin 5-0 enneunen ja olin valmis panostamaan siihen omaisuuteni), ja sen jälkeen menin äidin luo lokkeilemaan (=syömään ruuanjämiä). Katottiin taitoluistelua, mää tulin siinä vaiheessa paikalle ko kolme akkaa oli luistelematta. Ja sitten tuli Kiira ruutuun. Sanoin että kaatuu ainaki kahesti ja märsää, ja niihä se kaatu. Ja märsäs. Ja koko ajan vaa surkuteltiin että voi harmin paikka voi harmin paikka. Ja sitte alko se palkintojen jako, ja siellähä oliki Lepistö kakkosena?!? Mitäs helevettiä nyt taas? Onko se, että Kiira lentää perseelleen eteenpäin luistellessaan (iha oikeasti, eihä se edes tehny mitää siinä ko kaatu, paitsi kaatu seisovilta jaloilta) enemmät jorinat ansaitseva asia ko se, että Laura Lepistö oli kuitenkin kakkonen?

Jostai syystä kalloa kiristää Kiira noin muutenki. En tiedä miksi, mutta aina on kiristäny, ja nyt oon myöntäny sen rehellisesti itelleniki. (Eikä kuluneena viikkona ehkä vähiten TÄMÄN takia.) Ehkä sen takia, että se valittelee vatsakipuja kaikissa naistenlehdissä. En tiedä edes miksi tiedän kaiken tämän, mutta valitettavasti tiedän.

Onneksi Urkkaruudun ohjaaja oli kuitenkin samassa hengessä, ja näytti Lepistöstä sulokasta liitoa jään pinnalla, ja perseellään itteään keräilevän Kiiran. Buha. Myönnettäköön myös, että koko lajihan ei kiinnosta tai liikuta käytännössä ollenkaan, mutta kun se on laji josta saattaa joskus mitaleja tulla arvokisoissakin jos tuuri käy, niin onha sitä suomalaisen kansallisluonteen ohjaamana katsottava se kymmenen minuuttia vuodessa ja ilmaistava jyrkkiä mielipiteitä.

Naisfutis.netin osalta koittasin vähä tsempata. Alotin alottamalla oman blogin “Kärkkärin voimalla”. Nyt tarvis enää kirjottaa. Vaikka kyllähä tuolla nimelläkin jo pitkälle pääsee. Sain luvan tehä Andrée Jeglertzille kyssäreitä, ja nyt innolla odotan, että tuleeko ne takas liian provosoivina vai saisinko iha oikeasti vastauksia. Palloliittoon on jotenkin aina ollut aika vaikeaa saada minkäänlaista kosketuspintaa, mutta mu onni oli kyllä aikanaa meilata Outi Saariselle (joka nyt on elokuulle asti maajoukkueen managerinakin). Kummasti alko jutut edistymään ja asiat onnistumaan, kun aiemmin ei saanu edes vastausta. Kyllähä mää ymmärrän, että tämä o puuhastelua sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta ku oon kuitenki kiinnostunu ja innostunu, ja en usko että se nyt haitoiksikaan ois, jos naisfutista fiilisteltäis netissä enempiki. Tai jotaki.

Metsästys oikeasti aiheesta jotakin tietävien blogistien lisäämiseksi jatkuu samoten. Viime vuonna oli kyllä huippua, ko Maria Virolainen ja Marianne Miettinen kirjotteli jonku aikaa. Virolainen ainaki huhupuheiden mukaan vois jatkaakin. Kenethä valitsis seuraavaksi uhriksi mailiahistelulle?

Huomenna on taas futsalia kahden pelin verran. Tällä kertaa pelataan Nallisportissa, eli kuitenkin Oulussa. Aion tsempata, enkä sössiä. Ja tehä muutaman maalinki, toivottavasti.

Jännä kyllä, mite se pallon tolppien väistä verkkoon potkiminen tuntuu olevan vanhemmiten vielä tyydyttävämpää ko pentuna. Kolotukset ja kiristykset unohtuu ees hetkeksi. Ja todettakoon Andersonin kolotusvalitukseen, että mää on sentää vissii 10 vuotta nuorempi tai jotai, ja koko ajan joku on hajalla tai muuten vaan kipeänä. (Eikä se todistetusti ole vaan hysteeristä luulotautisuutta.) Mulla tosin tähän asti hajoilu on rajottunu alaraajoihin vaan tähän mennessä. (-Mutta eiköhän sekin vielä muutu, kun treenaan lisää tätä.)

Soi: Dashboard Confessional - Vindicated

Ensinnäki sikaloista. Oikeutta eläimille julkas materiaalia sikatiloilta. Ja esitteli sen YLE:llä. Ja sitten Sirkka-Liisa Anttila (joka muuten itsekin on “maatalousyrittäjä”) selitteli, ja sikafarmarit suuttu ja punasiksi muuttu. Koko keississä o aika monta pointtia, joita tekee mieli kommentoida.

• Ensinnäkin vistottaa, että moista tapahtuu. Mutta vielä sitäkin enemmän vistottaa, että sikafarmareiden mielestä tilanne on normaali, ja erityisesti vistottaa se, että se o normi maa- ja metsätalousministerin, siis Anttilan mielestä.
• Myös vastuun siirtely vistottaa. Anttilan mielestä vastuu on Eviran, Eviran mielestä tarkastaneiden eläinlääkäreiden. Ja ne onkin jo niin hajanainen sakki, että vaikea laittaa tilille. (Vaikka toki Evira on jo ilmottanu, että niiden tilojen osalta joissa materiaalia on kuvattu, tullaan eläinlääkäreiden toimintaa selvittämään. Juupa juu, luvataan, tullaan ja selvitetään. Saa sitten nähdä mitä oikeasti tapahtuu.) Kuvittelen hyvin, että eläinlääkäreiden tarkastukset on olleet sitä, että on menty pirttiin kahville tutun farmarin saunakaverina, juteltu niitä näitä, ja sitte o kirjotettu rapsa hyvässä yhteisymmärryksessä edes käymättä kattomassa possuja. -Tai, ei kai tuommonen tilanne edes voi muuten olla mahdollinen. Toki sekin auttaa, että tarkastuskäynneistä ilmotetaan aina etukäteen. Niinku nytki o ilmotettu, että sikatilat tullaan tarkastamaan. Kai tässä on jo muutama päivä ollu aikaa haudata ruhoja kuuden jalan syvyyteen ja käyttää navetassa vähä painepesuria.
• Ottaapi päähän, että kepulaiset sikaniskafarmarit tulee metsästämään helsinkiläisiä ituhippejä talikoiden kanssa verenmaku suussa, koska ituhipit tunkeutu kuvaamaan paskassa kiereskeleviä sairaita (ja kuolleita) elukoita. Ei ne ympäristöt nyt todistusaineiston perusteella ihan steriileitä tainneet ennenkään vierailuja olla. Ja jos yhteiskunnan valvonta pettää, mu mielestä on enemmän ku oikeutettua sitten yksilöiden tuoda epäkohdat esiin. Miten muuten ne ois selvinneet?
• Ihmetyttää, että aivan hetki sitten samanlaisia videoita kuvattiin Ruotsissa (ja esitettiin marraskuussa), kauhisteltiin, ja todettiin, että Suomessa moinen ei ikinä vois olla mahdollista. Eipä. Ruotsin HKScanin pomo eros, mitäs, luuletteko, että Suomessa joku kantais vastuunsa ja eroais? -Epäilenpä vahvasti.
• Inhottaa ajatella, että viimeksi täysin samaa keskustelua käytiin 2007. Muuttuko joku? -Ehkä, mutta korkeintaan huonompaan suuntaan.

Mää en ole kasvissyöjä, eikä musta tule kasvissyöjää, koska oon aivan liian laiska näkemään vaivaa, että saisin lihaa syömättä tarpeeksi tasapainosta ravintoa ja proteiinia. Ja oikeasti, toisinaan liha vaan maistuu hyvältä. (Sika tosin ei maistu, ja siksi sitä en syökään muuten ko pakon edessä, tai jotta en loukkaa ihmisiä jotka o ruokaa tehneet.) Mutta oon toisaalta myös sitä mieltä, että eläimiä pitää kohdella hyvin. Jos kukaan pitäis vaikkapa koiria samanlaisissa oloissa kotonaan, lopetettais tai huostaanotettais elukat, tulis tuomio eläinsuojelurikoksesta ja eläintenpitokielto. Vähemmästäkin tulis. Siitäkin tulee, jos pitää tulkinnan mukaan liian montaa eläintä, eikä siten ole kykenevä huolehtimaan kaikista eläimistä. Mu mielestä nuo tilalliset ei pysty huolehtimaan suurista määristä eläimiä, joten vois olla välissä paikallaan alkaa harjottelu alusta vaikkapa akvaariolla ja parilla kultakalalla tms.

Mää olen myös iha oikeasti maalta kotosin, kodin ympärillä o peltoja ja niillä juostu ja saatu tahroja vaatteisiin niinkö Omo -mainoksessa konsanaan. Meidä kotitien päässä oli isän serkulla navetassa lehmiä, ja siellä tuli myös aika useasti käytyä silittämässä lehmiä. Lehmät o kyllä iha vekkuleita eläimiä. (Vaikkakin aivan helvetin paljon tyhmempiä kun siat, mutta sympaattisia kuitenki.) Ja ko tuli vasikoita, ni sanottii, että tulkaapa kattomaan. Kotona meillä oli aina kesäsin kanoja, joilla oli pihalla semmonen meikän yksiön kokonen aitaus, ja iltasin ne aina meni (tai vietiin, aina oli pari passiivista tai aktiivista vastarintaa harjottavaa) yöksi pihasaunaan nukkumaan, ettei kettu tai muukaa peto niitä ois vieny.

Ok, kyllähän navetassa haisee paska. Se on aika väistämätöntä, että paska haisee paskalta. Mutta ei ne lehmätkään koskaan paskassa kierineet. Ne toki oli lypsylehmiä, että oli ideaalia pitää ne hyvällä tuulella ja terveinä, että lypsivät mahdollisimman hyvin. Toisin voisin kuvitella olevan asian juuri esim. sikatiloilla, jossa on iha sama onko sialla kolme vai neljä jalkaa tai yks vai kaks silmää, kunha se pystyy syömää ja lihomaa kinkuksi joulun alle pakastealtaaseen. Niitä lehmiä myös aina kesäsi käytettii laitumella joku päivä ja ne pääsi muutenki ulkoilemaa päivittäi aitauksee talvellaki. Samoin vasikat oli ulkona kirmailemassa aina aluksi, ellei ollu liikaa pakkasta.

Mikä vittu ihmiseen on iskeny, ettei se tajua tekevänsä mitään väärää, ku halvaantuneita ja sairaita elukoita pullistelee navetta? Minä en todellakaan tiedä. Kyllähän sillon täytyy olla päässä vikaa. On erittäin vaikea kuvitella, että vanhempi farmarisukupolvi olis kohdellu eläimiä ihan noin. On totta, että elämän kiertokulku on tullut perin hyvin selville. Maito tulee lähmistä, samoin tulee sisäfile. Mutta ei niitä eläimiä silti tarvi kohdella huonosti. En nyt sano, että pitäs kaikilla nimi olla (lehmillä oli aika monella), mutta ainakaan noilta sikatilointakaan kantautuneissa pätkissä esitelty tapa ei voi olla eettisesti oikeimmasta päästä. Onko niin, että kun pientiloilta on siirrytty tehotuotantoon, tilanisäntien sukupolvi o vaihtunu, ja samalla o unohtunu terveen järjen käyttö.  Koska päin vastoin ko sikafarmari väitti, ei tilanne todellakaan aina oo ollu kuvissa olevan kaltainen. Ei o nii montaa vuosikymmentä kuitenkaa siitä, ko possuset ja ihmiset lämmitteli samassa savupirtissä. (Mitenkään tilannetta romantisoimatta, myös siellä varmaan haisi paska.) Onko sitte se luonnosta vieraantumista vai välinpitämättömyyttä, että ollaan päädytty tähä, en minä vaan tiedä. Mutta sairasta on.

Toinen ituhippeily joka lähipäivinä on pistäny mietittämään, on tuo elämysmatkoile riehumaan lähteminen. (Tsekkaa jos et usko: “Hyvät fiiliset”) Sitä en ihan ymmärrä, että matkustetaan maailman toiselle puolelle putkaan joutumaan.

Ja täytyypä kuitenkin samaan hengenvetoon todeta, että oon iteki ollu osottamassa mieltä kerran. Se oli joku vuosi sitte Chamonixissa, kun Mont Blancin läpi kulkeva tunneli taas avattiin rekoille. (Toki olin samalla lomalla laskettelemassa, mutta hei, kaikki ituhippeily lasketaan!) Tunnelin läpi kulkee aika iso osa koko Euroopan rekkaliikenteestä, ja laaksoon asti ennen tulleet jäätiköt,  o pienentyneet ja ohentuneet.  Tämä o jokaisen jääräpäänki mahdollista todeta ihan vaan meikäläisen perheen 80-luvulta eteenpäin otetuista lomakuvistakin. Noh, sielläpä sitä oltiin, varautuneena kumiluoteihin, mutta mielenosoitus oliki marssi juna-asemalta kaupungintalon eteen, jossa kaupunginjohtaja totes olevansa ihan samaa mieltä. Ei näkyny vesitykkejä. Mikäli aihe kiinnostaa, ni tässä ARSMB:n kotisivut. (Samalla voi harjotella ranskaa.)

Soi: Beastie Boys - Sabotage

Ku porukat muutti sinne keskustan asuntoonsa, siellä oli vielä tiloissa aiemmi majapaikkaansa pitäneen firman matskuja. Bongailin sieltä itelleni iha hyvä kirjoja koskien business ethicsiä, innovaatioita ja kaiken näköstä yleistä jargonia, osin iha pätskyjäki opuksia, jota voin varmasti hyödyntää ainaki opiskeluissa, jos en elämässä. (Mikä on kyllä todennäköistä, toki voin briljeerata eettisillä johtamismalleilla KELA:n aulassa juodessani käsidesiä suoraan pullosta).

Lisäksi löyty Stanford Universityn hieno kansio. Aloin nytte nakkelemaan noita sisältöjä paperinkierrätykseen, ja näemmä nämä o Stanford Executive Programin koko kurssimateriaali. Voin kertoa myös hauskana detaljina, että näemmä mm. Mikael Jungner on ollu samalla kurssilla kansion edellisen omistajan kanssa. Samoin ko Arto Tikkanen, joka o näemmä Valion pomo. Muita suomalaisia nimiä näyttäis olevan Anu Nissinen (Sanoma entertainmentin pomo), Petri Heinonen (joku metsäteollisuuden pomo) jne. Ulkomaisistaki joku tuttu nimi osallistujalistasta näkkyy.

Aloin huvikseni ettimään kyseisen kurssin hintaa, ja senhän Stanford perin avoimesti kertookin: 54 000 dollaria. Ihan henkilökohtaiseksi huvikseni aloin edelleen miettiä, että kuinka paljon tässä kansiossa olevan yhen arkin hinnaksi tulee. Vähä enempi ko 200 sivua tuossa on, eli n. 270€ per sivu. Heh-heh-hee. Maailma on sairas paikka.

Kävin tänää hammaslääkärissä, kun tuota yhtä takahammasta vihloo juodessa kylmää ja lähiaikoina purressa se myös on alkanu tuntumaan kummalta, semmosta ihme paineentunnetta, niikö sillon ko maitohampaat irtos ja niitä sai kitkuteltua irti ja sinne meni vähä ilmaa ja se tuntu kummalliselta. Tuo hammas paikattiin ekaa kertaa viime keväänä YTHS:llä. Ennen jo sitä olemassa ollu kipu ei helpottanu, päin vastoi, meni iha hirveäksi niin, että piti vettää buranaa oikei kourallisin kunnes sai päivystysajan, jollon kaks päivää aiemmi laitettu paikka otettii pois ja laitettiin uus paikka. Paskan marjat se auttanu pätkääkään. Siitä joku päivä eteenpäin menin Kaupin Pekalle, joka on hyvä hammaslääkäri, ja sitte helpottiki. Mutta nyt taas alko vaivaamaan. Ja voeha vittu. Nooh. Menin hampilääkärille, ja se katto heti surullisin silmin ko arvas että samasta hampaasta kyse. Jotenki se o ärtyny, jostain käsittämättömästä syystä. Hammasta koputeltii ja suihkutettii ilmaa ja irvistelin. Tänää taas otettiin lisää hammasta poissa (vrööömvrööm, voitko kuunnella äänen ottavan resonanssia takaraivostas?)  ja tungettiin jotaki pakkelia sinne. Ei kait siinä.  Seuraavaksi viidettä kertaa saman hampaan takia hampilääkärille kaheksan kuukauden sisällä. Hajotuttaa.

Note itelle: Pitäs päivittää leffa ja kirjalistat, nytkö vielä muistaa edes jotaki, ja ennenkö vuosi loppuu.

Soi: Metric - Grow Up and Blow Away

Jotenki olisin kuvitellu, että poliisien keskinäinen hyvä veli -koodisto ei olis hyväksyny työkavereiden täydellistä suolausta, mutta näemmä sallii.Ymmärrän kyllä kollegoidenkin olevan paskat housussa asian kanssa, jotta heistäkin ei vahingossakaan tehtäis syntipukkeja, mutta vähän tulee semmonen kuva, että saalistusaika on alkanu. Totta kai on helpompi arvioida tekojen seurauksia reilusti jälkikäteen, kun sillä hetkellä, kun täytyy pohtia, syyllistyykö kansalaisoikeuksien loukkaamiseen.

Mää jo aika pian tapahtumien jälkeen kirjottelin (näemmä aika fiksusti, koska tarvetta uudelleenmuotoilla kantaa ei ole), ettei poliisilla ole todellisia mahdollisuuksia olla ennustajia, eikä epäillyistä ajatusrikoksista voi selliin pistää.

Ja edelleenkäänhän poliisisetä ei ollut se, joka pistoolista vetäs. Eräässäkin lounaskeskustelussa enempi elämää nähneiden setien keskuudessa tuli esille se, että mikäli kouluammuskelija ei olis saanu pitää sitä 22 kaliiberista asettaan, ois hän voinu lähtä ettimään laitonta asetta, esim. isompikaliiberisia tykkejä, joilla sitten oiskin tullu jo paljo isompaa vahinkoa, eli oikeastaanhan poliisi minimoi vahingon valinnallaan. Mikäli “mitä jos” -ajatteluun oikein syvälle halutaan lähteä.

Ennenkuulumattomasti heräsin lauantaina ennen kaheksaa. Multicultural group kurssin legal issues in international business puitteissa päätti, että lauantaina klo 12 on hyvä aika pitää meeting pääkirjastossa. En ole täysin samaa mieltä, mutta eipä auta kitistä.

Eilen huvituin, kun täysin puskista tullen löysin itteni M&M:n nettisivuilta. Oikeasti etsin artikkelia, jota luin aiemmin päivällä edessä istuneen pojan läppärin näytöltä. (Ei kai se mu vika ole, jos joku haluaa jakaa selailunsa koko maailman kesken?) Repeilin eilen myös Prisman parkkipaikalla, ko kaks taaperoa vilisti vanhempiensa ulottumattomissa ja vähä vanhempi poika huusi kauemmas säntäämään lähteneelle pikkusiskolleen: “Kis kis, älä lähre shinne!”

Soi: Jenny Owen Youngs - If I Didn’t Know

Katoin ohjelmantäyteisen lauantai-illan ratoksi kouluhommien tekemisen päälle ekan Twilight elokuvan. Melkoisia vaivaantuneisuuden hetkiä piti selättää, että koko elokuvan sai loppuun asti tapitettua. Ja nyt instakommenttina tämän hienon elokuvaelämyksen jälkeen voi lähinnä todeta, että olihan siinä ihan hyvät musiikit. Ja olipa kyllä paskoja vamppyyreitä.

En tiedä, ehkä hitusen masokismin hakuisena ihmisenä harkitten nyt sen toisenki osan lataamista. Tämä Iltalehden arvostelu ainakin vakuutti.

Löysin myös hieman mystisten käänteiden jälkeen mielestäni hienon musiikkivideon. Se o nii sekava ja vertauksiltaan kökkö, mutta toisaalta oon kattonu tuon varmaan kymmenen kertaa ja siltiki bongaan siitä joka kerta jotaki uutta ja eksoottista. Sitä ei yleensä kovi usein musiikkivideoissa tapahu. Ja tuo arabia kuulostaa kyllä vekkulilta, joten tässäpä:

(Oikeasti postasin tuon tietenki vaa siksi että oppiin koko embeddingin mahollisuuden vasta nyt.)

Nyt kattelen ykköseltä Miitta-Tätiä. Mua tämä kyllä naurattaa, mutta eniten siksi, että tv-lupamaksuja käytetään tämmösten ohjelmien tuottamiseen. Niikö tuommosta nyt muutenkaa uskaltais kaupalliset kanavat näyttää. Upijaa.

Vittu tämä yskä ei lopu ikinä. Kylet o niinkö hajalle potkitut, ja ei jaksa ennää ees yskiä. Kurkusa o niikö gerbiili, koko aja kutittaa. Yöllä heräsin ja tuntu että tukehun ja koitin vaa yskiä (naapurit kiittää), juoda vettä jne. Lopulta nakkasin pingviinipastilleja kaks suuhu (salmiakki ja sitte vähä helpotti enkä saanu toista kuolemiskohtausta ennen aamua.

Äskö kävin täydentämässä ruokavarastoja ja apteekissa. Ostin Carmolis yrttitippoja (7,17€) ja Codemax yskätabletteja (10,02€), jota sikainfluenssapuhelimen täti suositteli. (Koitin kysyä eilen puhelimessa, että oiskoha mahollista saada yskään jotaki reseptillistä lääkettä edes hillitsemää, ko se tässä eniten vituttaa ja väsyttää, tai että joku ees kuuntelis nuo keuhkot. Ei ollut, koska ei saa mennä lääkäriin.) No ei niin muuten, mutta kun nyt kotona aloin lukemaa tuon Codemaxin sisältöä, ni jumalauta, sehä o salmiakkia. Olis ollu sama jättää ostamatta, ja syödä vaan salt pastillereja, joissa o enempiki ammoniumkloridiakin varmasti. Rupes kiristämää kympin maksaminen aika huolella just nyt. Voi helevetin helevetti että ihminen voi olla tyhmä ja maksaa ittensä kipeäksi.

Kurkusta tulee nyt yskiessä ja syleskellessä veristä limaa. En tosin tiedä mistä se veri sinne o päätyny, voi olla myös valunu nenästä, joka aamulla vuosi verta.

Kivvaa on, ja mailiin tullee koko ajan parin kurssin monikansallisten ryhmien ryhmätöitä koskevia maileja, joista en tajua yhtikäs mittään. Portugalilaisen ja ranskalaisen logiikka nyt tällä hetkellä on vaan kerta kaikkiaan liian sumeaa ymmärrettäväksi. Huomenna ois kansantaloustieteen oppihistorian tenttiki. Ehanaa. Ja tilastotieteen laskareissa pitäs olla. En taida olla kykenevä menemään kouluun ainakaa koko tällä viikolla.

Soi: Weezer - (If You’re Wondering If I Want You To) I Want You To

Lauantaina oli kurkku kipiä, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli aika paha yskä, ja isänpäivälounaalle ilmottautuessa kuumetta oli 38.8 astetta. En tiedä mikä tämä pöpö on, mutta viime yö oli esimerkiksi ehkä toiseksi (tämässä ja tämässä kuvattu viimevuotinen episodi vie edelleen voiton helposti) vittumaisin tautiyö, kuumetta hintsusti yli 39 astetta. Lihaksia särki, varsinkin alaselkää niin ettei nukkumisesta tullu yhtään mittään, paleli vaatteet päällä kolmen peiton alla villasukat jalassa jne. Mutta sitte ehkä ibuprofeeni hiukan autto, nukahin, ja nyt lämpöä ei oikeastaan edes ole. Nyt vaan kurkku on edelleen nii kipiä, että kaikki ruoka tarttuu ja yskittää sillä tavalla ikävästi että keuhkoputkentulehus here I come. En mää tiedä mitä tässä tekis, terveyskeskuksiin ei yskän takia saa mennä koska o pöpöepäilyä jne. En kuitenkaa ajatellu tänään mennä koululle… Sain laupiaalta samarialaiselta UFC Undisputed, joka on kyllä hieno peli. Myös ehkä eniten gay peli ikinä. Hikiset tiukaksi treenatut äijät pyörii toistensa niskassa, ja erityisen paljo animaattoreiden aikaa on menny tosiaan hikipisaroiden, haavojen ja rinta- ja kainalokarvojen animointiin.

Soi: Kent - Taxmannen

Kävin sunnuntaina westielenkillä kävelemässä tunnin Äipän kanssa Eedenin takana jossaki kuusessa (ja nyt alaselkää särkee iha pirusti kylmässä ja liukkaalla seisoskelu, kävely, ja yhden hihnaa kaikessa voimiensa tunnosa repineen koiravanhuksen kiinni pitäminen), ja vieläki naurattaa. Jedi ei ollu edes kaikista huonoimmin käyttäytyvä koira. Sielä ko oli yks westieuros, joka harjotti positiivista rasismia, eikä sietäny yhtäkää valkosta länsiylämaanterrieriä, mutta Tarmolle se ei urissu ollenkaa. Päin vastoi, nuuski oikei rauhanomaisesti. Kaikenlaisia hulluja mahtunee siis koiriinki. En tunne olevani enää läheskää nii epäonnistunu ihminen.

Sunnuntaina kävin myös kattomassa Woody Allenin pätkän “Whatever Works”. Eniten elokuvassa huvitti sitä edeltänyt mainos (Atria Fresh) ja sen konteksti. En tiedä onko se vaan mun sairas huumorintajuni, mutta melko hykerryttävä yhtälö. Koitan avata.

Pitäs varmaa alottaa siitä, mistä se leffa kerto, nimittäi Niille, jotka on jotenki onnistuneet asian missaamaan, niin arvoisa ohjaaja Allen ku oli naimisissa Mia Farrow kanssa, mutta eros Miasta, ja meni joku vuosi myöhemmi naimisiin Mian adoptiotyttären Soon-Yin kanssa. (Terve 34 vuoden ikäero siis.) Ja sitten Mia päätti jäkikäteen kertoa, että hän löysi Allenin tästä adoptiotyttärestä ottamia alastonkuvia vielä ko he olivat naimisissa. Ja muuta semmosta pientä hässäkkää. Hei, mitä nyt voi sattua kelle vaa!

Elokuva puolestaan kerto vanhasta ärtysästä ukkelista (rammasta papasta), jonka luo eksyy joku 21-vuotias blondibimbo asumaan, menevät naimisiin, jne., ja lopulta tapahtuu vaikka mitä. Tarinan opetus kuitenki on, “whatever works”, elikäs mikä vaan toimii on jees, ja kaikesta pitää löytää iloa ja nautintoa mistä vaan voi, koska elämässä ei oo mitää järkeä, se o väliaikasta ja maailma o pelkkää kaaosta.

Jo tässä vaiheessa jonkinlaista ironiaa olisi havattavissa ennakkoasetelmien perusteella, mutta kuvio sen ku parani, ko ennen leffaa esitettiin paljon parjattu Atria Fresh mainos, joka o synnyttäny ehkä pitkään aikaan eniten itkupotkuraivarivitutusta aiheuttavan mediailmiön (joka on jo sinällään melkolailla vitutuskerrointa kasvattava sana);  PUUMAT. Jotenki MILF oli vielä puumiin/cougareihin verrattuna HAUSKA termi. Mutta voi vitun “puuma”. Tulee afoinfarkti koska ottaa päähä nii paljo. Enkä edes oikei tiedä miksi. Jos mää tykkäisin nuoremmista “miehistä”, niin sitä ei sanottais puumailuksi, vaan pedofiliaksi (joka sekin tosi liittyy aiheeseen kiitos Woody Allenin).

Mietin vaan yksikseni pimeässä tukahdutettua huutonaurua pidätellessä, että jospa vaan Atrialla tiedettäis missä seurassa salaatit ja vettyneet voileivät nyt seilaa.

Koko episodista innostuneena (voi kyllä) piti alkaa ettimään kaikkia eri lisätermejä, joita näissä rakkauden eri variaatioissa olis sopivaa käyttää. Ja kylä muuten rupes löytyyn! Viehättävää, että asiaa koskien on oikein väännetty laskukaavakin. (Tuota ei muuten MAOL -taulukoista tai tilastotieteen peruskurssilta löydykään.)

Elokuva muuten sinällään oli ihan hyvä. Tosin kertojan keskustelu yleisön kanssa mu mielestä ei toiminu, ja monta aika ennalta-arvattavaa juonikäännettä oli, mutta iha jees elokuva kuitenki. Naurattiki monessa kohtaa.

En tiedä mite tuosta eo. asiakokonaisuudesta enää irtoais onnistuneesti, mutta tännää oltiin Mummon kanssa taas ettimässä läppäriä hänelle (kolmatta kertaa, tuloksetta). Mää ostin Verkkokauppa.comista semmosen hiirimaton (ilman tuota gei-geelitukea), että paatuneimmatki nörttilarppiwowittajat o kateudesta vihreinä. Jospa tuommone alumiininen hiirtä kokopäiväsesti hieroville nolifettäjille luotu matto ois tarpeeksi kestävä mun tarpeisiin. Oon tänä vuonna nimittäi hajottanu kolme hiirimattoa alkutekijöihinsä. (Tietokoneen kohtuukäyttö jne.)

Soi: Nouvelle Vague - Just Can’t Get Enough

Keksin justiinsa ketä saapi syyttää siitä, että saan kesät talvet nauttia lamauttavasta haistapaskasäästä. -Nimittäin poliiseja! Manaavat ja toivovat sadetta, pilviä, räntää ja kylmää.

“Kyllähän tämä sade on meidän paras ystävä.”

“Ei voi kun toivoa kissoja ja koiria perjantaille.”

“Kyllähän tämä sade hillitsee ihmisiä.”

“Pakkanen kyllä auttaa tätä työtä tosi paljon. Ihmiset jää kotiinsa sisälle.”

Poliiseja kattoessa tajuaa myös sen surullisen faktan, että tunnistaa apauttiarallaa kaikki nuo ABC:t missä ne käy syömässä. Ois helppo sanoa, mihi ovelta pitää juosta, että pääsee mahollisimman nopijaa vessaa. Ei oo kotimaanmatkailu menny hukkaan.