vitutus

...now browsing by category

 

Kuulumisia

Tiistai, Kesäkuu 8th, 2010

Tässä yleispätevä postaus viimisen kuukauden ajalle: herään, meen töihin, syön töissä, tuun töistä kotia, meen harkkoihin, tuun kotia ja meen nukkumaan sikiöasennossa itteni uneen itkien samalla toivoen, että jospa joskus tapahtuis jotain kivaa. Tai edes jotai.

Varmaankin yleispätevä myös seuraavalle kuukaudelle eteenpäin, joten mitä tänne turhaan rustailemaan.

Soi: Eels - Fresh Bloos

Fail day.

Keskiviikko, Maaliskuu 3rd, 2010

Kun tänään tyhjensin jääkaappia, sain aikaan ehkä ff2-legenda nakkipiffien jälkeen epäesteettisimmän ateriakokonaisuuden ikinä:

  • Alkuruuaksi parsakeittoa ja pakasteesta otettuja ruisleipiä homeisella juustolla. (Homeen toki leikkasin poissa, mutta kai se loppu käyttökelposta oli, kun kerta Martat niin netissä kerto!)
  • Pääruuaksi puolikas Rainbow maksalaatikko ja Rainbow puolukkahilloa. (Parhaat päivänsä hillo oli nähnyt lokakuussa 2009, mutta eihän se nyt huonoksi niin äkkiä mene.)
  • Jälkiruuaksi jääkaapin alalokerosta kaivetut 2,5 porkkanaa raastettuna, fetajuustonjämät ja krutonkeja. Viimeistelynä ranskalainen salaatinkastike. Jos ranskalaisparat tietäis, että niiden kansallisuus on liitetty mihinkään niin surullismielisen näköiseen ruoka-annokseen, niin ne alottais polttamaan autoja Pariisin lähiöissä vielä tänä iltana.

Ihan yhteisen hyvän vuoksi en ottanu kuvia.

Koitin tänään myös vaihtaa uusien laskettelulasien linssiä. Ei jeesus sentään. Yhteensä pitkästi kolmatta tuntia nyhersin. Piti kolmasti alottaa alusta, kun usko omiin kykyihin ja siihen, että se pirun muovinpalanen edes voi fyysisesti mahtua sen toisen muovinpalasen sisään pääsi loppumaan. Kädet tärisi ja hikeä puski ihohuokoset pihalle kovempaa ko suomalainen paperi- ja metsäteollisuus työntekijöitä. Nyt se linssi on lisäksi vielä hiukkasen ottanu hittiä yläreunaansa, koska viimeinen yritys suoritettiin nk. PERKELE MENEEHÄN SE -mentaliteetillä. En ajatellut ihan heti vaihtaa takasin.

Soi: Scanners - Salvation

Porkkanoita ja perunoita.

Torstai, Tammikuu 28th, 2010

Viime yönä oli taas hyvää trippailua. Uni sisälsi mm. jalkapallon pelaamista, heikoilla jäillä liikkumista, valkohaita ja vihanneksia. Mieleen jäi lause:  “Jos se näyttää vihannekselta, niin se mitä todennäköisemmin myös on vihannes.” Kyllähän sitä aamulla aina hieman omaa mielenterveyttään joutuu pohtimaan.

Eilen oli taas melkonen päivä. Ensin tuli matikanluennon aikana puhelu joka oli hämmentävä ja pisti pahalle mielelle, ja kun asiaa vähä selvittelin, niin lopulta päädyin tulokseen, etten ole tehnyt mitään väärin tai huonosti. Kuitenki rupes kiristämää nii paljo, että piti lähtä pois luennolta. Koulun jälkee menin harrastamaan anger managementtiä Mummon luo. Istuttamaan orkideaa, vaihtamaa halogeenilamppua (mikä osottautu kieltämättä melko haastavaksi hommaksi, kun munkaan sorminäppäryys ei meinannu riittää)  ja syömään. Oon kyllä hyvä lapsenlapsi. Mummon tekee onnelliseksi se, että joku syö tuputettua ruokaa, ja mut tekee onnelliseksi syöminen. Sitten menin vielä viemää Mummon papereita vanhempien luo ja silittämää ja ulkoiluttamaa koiria, ja terapioitumaan bisketin kermavaahtokaakaolle. Illalla piti lähtä Ninnun kans pelaamaa sulkista, mutta ko ei saatu vuoroa, ni mentiinki Ouluhallille juoksemaa ja tekemää lihaskuntoa ja sitte uimahallille vesijuoksemaa ja uimaa. Kaks ja puol tuntia näissä aktiviteeteissä sitten vierähti, mutta luulen, että tiistain juoksuharkkojen jälkeen se oli kuitenki iha jees toimintaa.

Tiistaina oli kyllä parhaat juoksuharkat tälle vuotta. Nyt oli taas juoksemisessa se fiilis minkä takia juokseminen on kivaa. Kun henki kulkee, mutta jalat ja järki ei, ja sitä vaan laukkoo eteepäi tyhmä hymy naamalla, ko ei voi enää käsittää ympäröivästä todellisuudesta muuta ko eteen satunnaisesti poukkoilevat jääkiekkojunnut.

Aloinki sitte miettiä, että kuinka pienistä asioista ja toisaalta monien asioiden summasta voi olla kiinni se, että miltä harjotus millonki tuntuu ja miten se onnistuu. Ehkä niin vaikea yhtälö, että ei koskaan mulle avaudu.

Soi: Onerepublic - All The Right Moves Tämä on tämän hetken ehkä hirvein biisi päähän soimiseen jäämisessä. Ja sitte ko huomaa äänialueen äärirajoilla hoilailevansa välillä “oool tö rait pleissees” niin voi herrajumala sentään, anteeksi maailma.

Opetussuunnitelma.

Keskiviikko, Tammikuu 13th, 2010

Tuli viime yönä mieleen, että milläköhän ihmeen perusteella koulussa aina valittiin kuviksessa ne töiden aiheet. Koska osahan niistä oli aivan hel-vetin paskoja. Okei, ymmärrän, että talvella saatto olla tehtävänanto “piirtäkää ihmisiä ulkoilemassa mäessä” tai kesällä “piirtäkää ihmisiä uimarannalla”. Tai lähellä uuttavuotta “piirtäkää raketteja”.

Mutta sitten. Kun osa oli tyyliin: “miettikää, että olette viidakossa, piirtäkää sen viidakon kasvillisuus, sitten kohtaatte jonkin vaaran siellä metsässä, piirtäkää varoituskyltti, mutta älkää piirtäkö mitään muuta niiden kasvien ja sen varoituskyltin lisäksi”.  Ja sitten pikku-Sofia piirsi varotuskyltin, jossa oli kaloja (piraijoita ja hai), ja opettaja tuli ja sano että viidakossa ei ole kaloja (?!?) ja käski alottaa alusta. Siinä vaiheessa oli tapahtunu niin suuri oikeusmurha, että en suostunu tekemään enää yhtään mitään.

Ja näitä kyllä riitti. Ois kiva tietää, onko nämä piirustusaiheet vaan jonkun trippailevan kuviksenopen keksintöä, vai onko ne kirjattu johonki opetussuunnitelmaan? (Tarja Saari, sut saadaan vielä.)

Soi: Beach Boys - Heroes And Villains

Ituhippeilyä.

Lauantai, Joulukuu 12th, 2009

Ensinnäki sikaloista. Oikeutta eläimille julkas materiaalia sikatiloilta. Ja esitteli sen YLE:llä. Ja sitten Sirkka-Liisa Anttila (joka muuten itsekin on “maatalousyrittäjä”) selitteli, ja sikafarmarit suuttu ja punasiksi muuttu. Koko keississä o aika monta pointtia, joita tekee mieli kommentoida.

  • Ensinnäkin vistottaa, että moista tapahtuu. Mutta vielä sitäkin enemmän vistottaa, että sikafarmareiden mielestä tilanne on normaali, ja erityisesti vistottaa se, että se o normi maa- ja metsätalousministerin, siis Anttilan mielestä.
  • Myös vastuun siirtely vistottaa. Anttilan mielestä vastuu on Eviran, Eviran mielestä tarkastaneiden eläinlääkäreiden. Ja ne onkin jo niin hajanainen sakki, että vaikea laittaa tilille. (Vaikka toki Evira on jo ilmottanu, että niiden tilojen osalta joissa materiaalia on kuvattu, tullaan eläinlääkäreiden toimintaa selvittämään. Juupa juu, luvataan, tullaan ja selvitetään. Saa sitten nähdä mitä oikeasti tapahtuu.) Kuvittelen hyvin, että eläinlääkäreiden tarkastukset on olleet sitä, että on menty pirttiin kahville tutun farmarin saunakaverina, juteltu niitä näitä, ja sitte o kirjotettu rapsa hyvässä yhteisymmärryksessä edes käymättä kattomassa possuja. -Tai, ei kai tuommonen tilanne edes voi muuten olla mahdollinen. Toki sekin auttaa, että tarkastuskäynneistä ilmotetaan aina etukäteen. Niinku nytki o ilmotettu, että sikatilat tullaan tarkastamaan. Kai tässä on jo muutama päivä ollu aikaa haudata ruhoja kuuden jalan syvyyteen ja käyttää navetassa vähä painepesuria.
  • Ottaapi päähän, että kepulaiset sikaniskafarmarit tulee metsästämään helsinkiläisiä ituhippejä talikoiden kanssa verenmaku suussa, koska ituhipit tunkeutu kuvaamaan paskassa kiereskeleviä sairaita (ja kuolleita) elukoita. Ei ne ympäristöt nyt todistusaineiston perusteella ihan steriileitä tainneet ennenkään vierailuja olla. Ja jos yhteiskunnan valvonta pettää, mu mielestä on enemmän ku oikeutettua sitten yksilöiden tuoda epäkohdat esiin. Miten muuten ne ois selvinneet?
  • Ihmetyttää, että aivan hetki sitten samanlaisia videoita kuvattiin Ruotsissa (ja esitettiin marraskuussa), kauhisteltiin, ja todettiin, että Suomessa moinen ei ikinä vois olla mahdollista. Eipä. Ruotsin HKScanin pomo eros, mitäs, luuletteko, että Suomessa joku kantais vastuunsa ja eroais? -Epäilenpä vahvasti.
  • Inhottaa ajatella, että viimeksi täysin samaa keskustelua käytiin 2007. Muuttuko joku? -Ehkä, mutta korkeintaan huonompaan suuntaan.

Mää en ole kasvissyöjä, eikä musta tule kasvissyöjää, koska oon aivan liian laiska näkemään vaivaa, että saisin lihaa syömättä tarpeeksi tasapainosta ravintoa ja proteiinia. Ja oikeasti, toisinaan liha vaan maistuu hyvältä. (Sika tosin ei maistu, ja siksi sitä en syökään muuten ko pakon edessä, tai jotta en loukkaa ihmisiä jotka o ruokaa tehneet.) Mutta oon toisaalta myös sitä mieltä, että eläimiä pitää kohdella hyvin. Jos kukaan pitäis vaikkapa koiria samanlaisissa oloissa kotonaan, lopetettais tai huostaanotettais elukat, tulis tuomio eläinsuojelurikoksesta ja eläintenpitokielto. Vähemmästäkin tulis. Siitäkin tulee, jos pitää tulkinnan mukaan liian montaa eläintä, eikä siten ole kykenevä huolehtimaan kaikista eläimistä. Mu mielestä nuo tilalliset ei pysty huolehtimaan suurista määristä eläimiä, joten vois olla välissä paikallaan alkaa harjottelu alusta vaikkapa akvaariolla ja parilla kultakalalla tms.

Mää olen myös iha oikeasti maalta kotosin, kodin ympärillä o peltoja ja niillä juostu ja saatu tahroja vaatteisiin niinkö Omo -mainoksessa konsanaan. Meidä kotitien päässä oli isän serkulla navetassa lehmiä, ja siellä tuli myös aika useasti käytyä silittämässä lehmiä. Lehmät o kyllä iha vekkuleita eläimiä. (Vaikkakin aivan helvetin paljon tyhmempiä kun siat, mutta sympaattisia kuitenki.) Ja ko tuli vasikoita, ni sanottii, että tulkaapa kattomaan. Kotona meillä oli aina kesäsin kanoja, joilla oli pihalla semmonen meikän yksiön kokonen aitaus, ja iltasin ne aina meni (tai vietiin, aina oli pari passiivista tai aktiivista vastarintaa harjottavaa) yöksi pihasaunaan nukkumaan, ettei kettu tai muukaa peto niitä ois vieny.

Ok, kyllähän navetassa haisee paska. Se on aika väistämätöntä, että paska haisee paskalta. Mutta ei ne lehmätkään koskaan paskassa kierineet. Ne toki oli lypsylehmiä, että oli ideaalia pitää ne hyvällä tuulella ja terveinä, että lypsivät mahdollisimman hyvin. Toisin voisin kuvitella olevan asian juuri esim. sikatiloilla, jossa on iha sama onko sialla kolme vai neljä jalkaa tai yks vai kaks silmää, kunha se pystyy syömää ja lihomaa kinkuksi joulun alle pakastealtaaseen. Niitä lehmiä myös aina kesäsi käytettii laitumella joku päivä ja ne pääsi muutenki ulkoilemaa päivittäi aitauksee talvellaki. Samoin vasikat oli ulkona kirmailemassa aina aluksi, ellei ollu liikaa pakkasta.

Mikä vittu ihmiseen on iskeny, ettei se tajua tekevänsä mitään väärää, ku halvaantuneita ja sairaita elukoita pullistelee navetta? Minä en todellakaan tiedä. Kyllähän sillon täytyy olla päässä vikaa. On erittäin vaikea kuvitella, että vanhempi farmarisukupolvi olis kohdellu eläimiä ihan noin. On totta, että elämän kiertokulku on tullut perin hyvin selville. Maito tulee lähmistä, samoin tulee sisäfile. Mutta ei niitä eläimiä silti tarvi kohdella huonosti. En nyt sano, että pitäs kaikilla nimi olla (lehmillä oli aika monella), mutta ainakaan noilta sikatilointakaan kantautuneissa pätkissä esitelty tapa ei voi olla eettisesti oikeimmasta päästä. Onko niin, että kun pientiloilta on siirrytty tehotuotantoon, tilanisäntien sukupolvi o vaihtunu, ja samalla o unohtunu terveen järjen käyttö.  Koska päin vastoin ko sikafarmari väitti, ei tilanne todellakaan aina oo ollu kuvissa olevan kaltainen. Ei o nii montaa vuosikymmentä kuitenkaa siitä, ko possuset ja ihmiset lämmitteli samassa savupirtissä. (Mitenkään tilannetta romantisoimatta, myös siellä varmaan haisi paska.) Onko sitte se luonnosta vieraantumista vai välinpitämättömyyttä, että ollaan päädytty tähä, en minä vaan tiedä. Mutta sairasta on.

Toinen ituhippeily joka lähipäivinä on pistäny mietittämään, on tuo elämysmatkoile riehumaan lähteminen. (Tsekkaa jos et usko: “Hyvät fiiliset”) Sitä en ihan ymmärrä, että matkustetaan maailman toiselle puolelle putkaan joutumaan.

Ja täytyypä kuitenkin samaan hengenvetoon todeta, että oon iteki ollu osottamassa mieltä kerran. Se oli joku vuosi sitte Chamonixissa, kun Mont Blancin läpi kulkeva tunneli taas avattiin rekoille. (Toki olin samalla lomalla laskettelemassa, mutta hei, kaikki ituhippeily lasketaan!) Tunnelin läpi kulkee aika iso osa koko Euroopan rekkaliikenteestä, ja laaksoon asti ennen tulleet jäätiköt,  o pienentyneet ja ohentuneet.  Tämä o jokaisen jääräpäänki mahdollista todeta ihan vaan meikäläisen perheen 80-luvulta eteenpäin otetuista lomakuvistakin. Noh, sielläpä sitä oltiin, varautuneena kumiluoteihin, mutta mielenosoitus oliki marssi juna-asemalta kaupungintalon eteen, jossa kaupunginjohtaja totes olevansa ihan samaa mieltä. Ei näkyny vesitykkejä. Mikäli aihe kiinnostaa, ni tässä ARSMB:n kotisivut. (Samalla voi harjotella ranskaa.)

Soi: Beastie Boys - Sabotage

54 tonnin edestä aanelosia.

Torstai, Joulukuu 10th, 2009

Ku porukat muutti sinne keskustan asuntoonsa, siellä oli vielä tiloissa aiemmi majapaikkaansa pitäneen firman matskuja. Bongailin sieltä itelleni iha hyvä kirjoja koskien business ethicsiä, innovaatioita ja kaiken näköstä yleistä jargonia, osin iha pätskyjäki opuksia, jota voin varmasti hyödyntää ainaki opiskeluissa, jos en elämässä. (Mikä on kyllä todennäköistä, toki voin briljeerata eettisillä johtamismalleilla KELA:n aulassa juodessani käsidesiä suoraan pullosta).

Lisäksi löyty Stanford Universityn hieno kansio. Aloin nytte nakkelemaan noita sisältöjä paperinkierrätykseen, ja näemmä nämä o Stanford Executive Programin koko kurssimateriaali. Voin kertoa myös hauskana detaljina, että näemmä mm. Mikael Jungner on ollu samalla kurssilla kansion edellisen omistajan kanssa. Samoin ko Arto Tikkanen, joka o näemmä Valion pomo. Muita suomalaisia nimiä näyttäis olevan Anu Nissinen (Sanoma entertainmentin pomo), Petri Heinonen (joku metsäteollisuuden pomo) jne. Ulkomaisistaki joku tuttu nimi osallistujalistasta näkkyy.

Aloin huvikseni ettimään kyseisen kurssin hintaa, ja senhän Stanford perin avoimesti kertookin: 54 000 dollaria. Ihan henkilökohtaiseksi huvikseni aloin edelleen miettiä, että kuinka paljon tässä kansiossa olevan yhen arkin hinnaksi tulee. Vähä enempi ko 200 sivua tuossa on, eli n. 270€ per sivu. Heh-heh-hee. Maailma on sairas paikka.

Kävin tänää hammaslääkärissä, kun tuota yhtä takahammasta vihloo juodessa kylmää ja lähiaikoina purressa se myös on alkanu tuntumaan kummalta, semmosta ihme paineentunnetta, niikö sillon ko maitohampaat irtos ja niitä sai kitkuteltua irti ja sinne meni vähä ilmaa ja se tuntu kummalliselta. Tuo hammas paikattiin ekaa kertaa viime keväänä YTHS:llä. Ennen jo sitä olemassa ollu kipu ei helpottanu, päin vastoi, meni iha hirveäksi niin, että piti vettää buranaa oikei kourallisin kunnes sai päivystysajan, jollon kaks päivää aiemmi laitettu paikka otettii pois ja laitettiin uus paikka. Paskan marjat se auttanu pätkääkään. Siitä joku päivä eteenpäin menin Kaupin Pekalle, joka on hyvä hammaslääkäri, ja sitte helpottiki. Mutta nyt taas alko vaivaamaan. Ja voeha vittu. Nooh. Menin hampilääkärille, ja se katto heti surullisin silmin ko arvas että samasta hampaasta kyse. Jotenki se o ärtyny, jostain käsittämättömästä syystä. Hammasta koputeltii ja suihkutettii ilmaa ja irvistelin. Tänää taas otettiin lisää hammasta poissa (vrööömvrööm, voitko kuunnella äänen ottavan resonanssia takaraivostas?)  ja tungettiin jotaki pakkelia sinne. Ei kait siinä.  Seuraavaksi viidettä kertaa saman hampaan takia hampilääkärille kaheksan kuukauden sisällä. Hajotuttaa.

Note itelle: Pitäs päivittää leffa ja kirjalistat, nytkö vielä muistaa edes jotaki, ja ennenkö vuosi loppuu.

Soi: Metric - Grow Up and Blow Away

Kuullostaa.

Tiistai, Joulukuu 8th, 2009

Voi vittu että voi muuten pistää vituttamaan  se ko ihmiset kirjottaa “kuullostaa” kun tarkottavat että jokin “kuulostaa” joltakin.

Soi: Hoobastank - Out of Control

Suolausta.

Lauantai, Joulukuu 5th, 2009

Jotenki olisin kuvitellu, että poliisien keskinäinen hyvä veli -koodisto ei olis hyväksyny työkavereiden täydellistä suolausta, mutta näemmä sallii.Ymmärrän kyllä kollegoidenkin olevan paskat housussa asian kanssa, jotta heistäkin ei vahingossakaan tehtäis syntipukkeja, mutta vähän tulee semmonen kuva, että saalistusaika on alkanu. Totta kai on helpompi arvioida tekojen seurauksia reilusti jälkikäteen, kun sillä hetkellä, kun täytyy pohtia, syyllistyykö kansalaisoikeuksien loukkaamiseen.

Mää jo aika pian tapahtumien jälkeen kirjottelin (näemmä aika fiksusti, koska tarvetta uudelleenmuotoilla kantaa ei ole), ettei poliisilla ole todellisia mahdollisuuksia olla ennustajia, eikä epäillyistä ajatusrikoksista voi selliin pistää.

Ja edelleenkäänhän poliisisetä ei ollut se, joka pistoolista vetäs. Eräässäkin lounaskeskustelussa enempi elämää nähneiden setien keskuudessa tuli esille se, että mikäli kouluammuskelija ei olis saanu pitää sitä 22 kaliiberista asettaan, ois hän voinu lähtä ettimään laitonta asetta, esim. isompikaliiberisia tykkejä, joilla sitten oiskin tullu jo paljo isompaa vahinkoa, eli oikeastaanhan poliisi minimoi vahingon valinnallaan. Mikäli “mitä jos” -ajatteluun oikein syvälle halutaan lähteä.

Ennenkuulumattomasti heräsin lauantaina ennen kaheksaa. Multicultural group kurssin legal issues in international business puitteissa päätti, että lauantaina klo 12 on hyvä aika pitää meeting pääkirjastossa. En ole täysin samaa mieltä, mutta eipä auta kitistä.

Eilen huvituin, kun täysin puskista tullen löysin itteni M&M:n nettisivuilta. Oikeasti etsin artikkelia, jota luin aiemmin päivällä edessä istuneen pojan läppärin näytöltä. (Ei kai se mu vika ole, jos joku haluaa jakaa selailunsa koko maailman kesken?) Repeilin eilen myös Prisman parkkipaikalla, ko kaks taaperoa vilisti vanhempiensa ulottumattomissa ja vähä vanhempi poika huusi kauemmas säntäämään lähteneelle pikkusiskolleen: “Kis kis, älä lähre shinne!”

Soi: Jenny Owen Youngs - If I Didn’t Know

Yskimistä edelleen.

Keskiviikko, Marraskuu 11th, 2009

Vittu tämä yskä ei lopu ikinä. Kylet o niinkö hajalle potkitut, ja ei jaksa ennää ees yskiä. Kurkusa o niikö gerbiili, koko aja kutittaa. Yöllä heräsin ja tuntu että tukehun ja koitin vaa yskiä (naapurit kiittää), juoda vettä jne. Lopulta nakkasin pingviinipastilleja kaks suuhu (salmiakki ja sitte vähä helpotti enkä saanu toista kuolemiskohtausta ennen aamua.

Äskö kävin täydentämässä ruokavarastoja ja apteekissa. Ostin Carmolis yrttitippoja (7,17€) ja Codemax yskätabletteja (10,02€), jota sikainfluenssapuhelimen täti suositteli. (Koitin kysyä eilen puhelimessa, että oiskoha mahollista saada yskään jotaki reseptillistä lääkettä edes hillitsemää, ko se tässä eniten vituttaa ja väsyttää, tai että joku ees kuuntelis nuo keuhkot. Ei ollut, koska ei saa mennä lääkäriin.) No ei niin muuten, mutta kun nyt kotona aloin lukemaa tuon Codemaxin sisältöä, ni jumalauta, sehä o salmiakkia. Olis ollu sama jättää ostamatta, ja syödä vaan salt pastillereja, joissa o enempiki ammoniumkloridiakin varmasti. Rupes kiristämää kympin maksaminen aika huolella just nyt. Voi helevetin helevetti että ihminen voi olla tyhmä ja maksaa ittensä kipeäksi.

Kurkusta tulee nyt yskiessä ja syleskellessä veristä limaa. En tosin tiedä mistä se veri sinne o päätyny, voi olla myös valunu nenästä, joka aamulla vuosi verta.

Kivvaa on, ja mailiin tullee koko ajan parin kurssin monikansallisten ryhmien ryhmätöitä koskevia maileja, joista en tajua yhtikäs mittään. Portugalilaisen ja ranskalaisen logiikka nyt tällä hetkellä on vaan kerta kaikkiaan liian sumeaa ymmärrettäväksi. Huomenna ois kansantaloustieteen oppihistorian tenttiki. Ehanaa. Ja tilastotieteen laskareissa pitäs olla. En taida olla kykenevä menemään kouluun ainakaa koko tällä viikolla.

Soi: Weezer - (If You’re Wondering If I Want You To) I Want You To

Livepöpörapoa.

Maanantai, Marraskuu 9th, 2009

Lauantaina oli kurkku kipiä, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli aika paha yskä, ja isänpäivälounaalle ilmottautuessa kuumetta oli 38.8 astetta. En tiedä mikä tämä pöpö on, mutta viime yö oli esimerkiksi ehkä toiseksi (tämässä ja tämässä kuvattu viimevuotinen episodi vie edelleen voiton helposti) vittumaisin tautiyö, kuumetta hintsusti yli 39 astetta. Lihaksia särki, varsinkin alaselkää niin ettei nukkumisesta tullu yhtään mittään, paleli vaatteet päällä kolmen peiton alla villasukat jalassa jne. Mutta sitte ehkä ibuprofeeni hiukan autto, nukahin, ja nyt lämpöä ei oikeastaan edes ole. Nyt vaan kurkku on edelleen nii kipiä, että kaikki ruoka tarttuu ja yskittää sillä tavalla ikävästi että keuhkoputkentulehus here I come. En mää tiedä mitä tässä tekis, terveyskeskuksiin ei yskän takia saa mennä koska o pöpöepäilyä jne. En kuitenkaa ajatellu tänään mennä koululle… Sain laupiaalta samarialaiselta UFC Undisputed, joka on kyllä hieno peli. Myös ehkä eniten gay peli ikinä. Hikiset tiukaksi treenatut äijät pyörii toistensa niskassa, ja erityisen paljo animaattoreiden aikaa on menny tosiaan hikipisaroiden, haavojen ja rinta- ja kainalokarvojen animointiin.

Soi: Kent - Taxmannen