1. Olin mielikuvitukseton ja kopioin idean Lucyltä ja Juhanalta (joka kopioi sen Lucyltä).

2. Nyt jo ahdistaa kun sata asiaa pitäis kasaan saada.

3. Pidän eläimistä monesti enemmän ko ihmisistä.

4. Mulla on akvaario, ja tykkään katella noita fisuja. Akvaario on ehkä leimein “lemmikki” ikinä, ja porukka ilkkuu kyllä jatkuvalla syötöllä elättejä.

5. Mutta ettepä arvaa kuinka toimiva on repla “Mulla on kotona akvaario, haluatko tulla kattomaan?”

6. Tykkään nukkumisesta. Paljon. En selviä kovinkaan pitkää aikaa lyhyilä unilla, ja voin helpostikin vapaapäivänä nukkua 12-15 tuntia. Nukkuminen on monesti parempaa ko valveillaolo. Onhan sekin yksi pako todellisuudesta, mutta sentään vähä terveellisempää ko vaikkapa heroiinin tykitys.

7. Uninatsit (”kyllä aikuiselle riittää 6-7 tunnin yöunet/ ei aikuisen tarvi nukkua päiväunia / siinähän menee päivä hukaan kun pitkään nukkuu”) on raivostuttava ihmisryhmä.

8. Muistan melkein aina mitä unta oon nähny, ja näen unia päikkäreilläkin.

9. Ihmettelen ihmisiä, jotka ei muka koskaan näe unia tai ainakaan muista niitä.

10. Viimeaikoina unet ei ole edes olleet kovin ahdistavia tematiikaltaan.

11. Oon viimeaikoina onnistunu saamaa jonku otteen elämästä ja tajunnu aika montakin asiaa.

12. Monta asiaa on kuitenki vielä tajuamatta ja toisinaan edelleen ahdistaa.

13. Mulla on suihkussa kello, koska oon laittanu itelleni rajoitteeksi 10 minuutin suihkut. Muuten voisin vaikka jäädä sinne asumaan. Jos vesi kuuluis vuokraan, niin varmasti jäisinkin.

14. Olin kai aika vekkuli lapsi. Mm. kerran kun äiti tuli talvella töistä, oli tullu nelinkontin vastaan, murissu ja haukannu tupon turkista irti.

15. Toisen kerran söin puuroa ennen kylpyynmenoa, laitoin snorkkelin päähän ja puhalsin suussa ruokapöydästä hamstratut puurot putkea pitkin kylppäriin.

16. En oo koskaan ollu kiinnostunu “tyttöjen leikeistä”. Pikkuveljellä oli barbeja ja mylittleponyjä ja leikkasin niiltä vaan tukat lyhyiksi. En oo koskaan tajunnu miksi joku haluaa leikkiä nukeilla.

17. Ehkä se johtuu täysin olemattomasta hoiva/äitiysvietistä. Lapsien kanssa on ihan ok leikkiä (jos ne leikkii kivoja leikkejä), mutta kaiken sen ulkopuolelle jäävän voin suosiolla jättää jollekkin muulle.

18. Tällä hetkellä kamalin asia jota voisin ajatella itelleni tapahtuvan (ehkä kuoleman ja halvaantumisen lisäksi) ois se, että tulisin raskaaksi.

19. Onneksi se on kuitenkin aika helvetin epätodennäköistä ellei joku jumalallinen inkarnaatio päätä ulostautua musta.

20. Tykkään suklaasta ja salmiakista.

21. Mulla on tosi alhanen hemoglobiini, ei tietoa miksi. Ainakin syön hyvin ja paljon. Myös verenpaine on tosi alhanen. En tiedä miksi. Ehkä oon harrastanu koko elämäni sisäistä verenvuotoa?

22. Mua ärsyttää moottoripyöräkeulijat jotka haluaa esitellä mopojaan keskellä kaupunkia.

23. -Kuten myös muutenkin liikenteessä pyörivät idiootit: mersukuskit, bemarikuskit, martinniemeläiset, katumaasturin omistajat, hattupäiset miehet, omista oikeuksistaan liikaa kiinni vaaratilanteidenkin uhalla pitävät, ylinopeutta ajavat, hinurit, autossa tupakoijat, puhelimeen puhujat, kolmion takaa syöksyilijät, punasia päin ajavat, jalankulkijat väistämättä jättävät, vasta kortin saaneet amikset, ilman vilkkua kaistaa vaihtavat ja kääntyvät, vilkun kääntyessään päälle laittavat ja ihmiset jotka ei osaa ajaa liikenneympyrässä.

24. En ikinä aja autoa jos juon vähänkin.

25. Rattijuoppous on kans asia jota en ymmärrä. Enkä sen rangaistuksia. Kortti vaan pois idiooteilta ja muutama vuosi linnaa. Jos on tarkotu ajaa niin ei tarvi juoda, ja jos on tarve juoda niin vois unohtaa sen ajamisen.

26. Pelkään ettei elämässä ole mitään enempää.

27. En ymmärrä miksi oon aina yksin. Vaikka toisaalta välillä onkin pakko saada olla.

28. Ja olen vissiin liian kranttu.

29. Käytän kalsareita ja villasukkai talvella enkä häpeä sitä. Asia jota monet ihmiset ei ymmärrä on se, että kylmä on subjektiivinen kokemus. Mun ääreisverenkierrolla sormet ja varpaat on jäässä normaalissa huoneilmassakin. “Ei suo vielä voi palella!” -No kappas kyllä palelee vaan.

30. En oikein usko Jumalaan. En uskonut edes lapsena minkäänlaista lapsenuskoa. En ymmärrä miksi pitäis palvoa tai rukoilla jotain kuvaa tai hahmoa.

31. Erosin kirkosta kun täytin 18. Haukiputaan seurakunta oli sen luokan huono vitsi.

32. Jos elämänkatsomusta pitäs jotenkin kuvata, niin lähimmäksi osuis ehkä buddhalaisuus. Uskon hyvään.

33. Jotenkin se on aina ollu käsittämätöntä, että kristinuskossa synnit saa anteeksi pyytämällä ja sitten vaan viuhahtaa taivaaseen. Mun mielestä ihmisen pitää itse vastata teoistaan koko elinaikansa, ja siksi jonkinlainen ajatus karmasta ehkä on mun etiikkaan sopivampi. Kun tekee hyvää, niin saa hyvää. Tämän voi huomata vaikka joka päivä.

34. En usko kuolemanjälkeiseen elämään. Luulen vähän, että se helpottaa joidenkin ihmisten olemassaolon ahdistusta, mutta en vaan voi ite edes ajatella uskovani. Ainoa mikä merkitsee on se, mitä tässä elämässä tekee tai jättää tekemättä, ja miten elämä onnistuu. (Ja jos sellaista oliskin, ni uskosin lukeutuvani Danten helvetissäkin oikeamielisiin pakanoihin.)

35. Ehkä siksi haluaisinki, että elämä ois mun mieltä tyydyttävä kokemus joka hetki.

36. Oon oppinu välttämään tilanteita ja ihmisiä joiden seurasta tulee vaan huono olo. Miksi käyttää aikaa moiseen?

37. Valitettavasti töissä asiakkaita ei voi valita.

38. Joskus olen ihan vaan vittuillakseni yltiömukava.

39. Yritän olla kyllä ihmisille mukava. Ja auttaa aina jos joku pyytää apua.

40. Lupaudun ja innostun aika helposti asioista.

41. Valitettavasti aika usein se innostus lopahtaa. Oon ehkä enemmän suunnittelija ja aloittaja kun loppuunviejä.

42. Oon aika paljon miettiny voisinko olla töissä vaikka ase- tai tupakkafirmalle. Kyllähän sitä jonkun aikaa hyvän rahan takia vois tehdä, mutta varmasti sitte lopettaisin.

43. Mu mielestä yrityksillä on muitakin tehtäviä kun tuottaa voittoa osakkeenomistajille.

44. Jonkun mielestä olen ehkä lähempänä vasenta kuin oikeaa. Ite sanosin, että oon oikealla sijottuva realisti, jolla on aika vahva käsitys pään sisällä siitä, mikä on oikein tai reilua.

45. Nallekarkkien ei tarvi aina mennä tasan. Ne ei ole koskaan menneet eikä ne tule koskaan menemäänkään. Mutta jaossa pitää olla kuitenkin jonkinlainen reilu henki.

46. En oikeastaan kaipais juurikaan korkeampaa elintasoa. Mutta olis kiva joskus kyetä ostamaan oma asunto ja pitää lomaa. Hienoja tavaroita voi kyllä ostaa nytkin.

47. Luulen että tykkäisin purjehtimisesta. Ois vekkulia käydä bongaamassa esimerkiksi kaikki Merisäässä luetellut havaintoasemat.

48. Tykkäsin surffaamisesta. Haluaisin mahollisimman pian harjotella lisää. Aluksi meri pelotti iha helvetisti (kun Kiiminkijoessakin on aina käsketty uida rannanmyötäsesti, ja laudan kanssa piti kauhoa monta sataa metriä rannasta poispäi valtamerelle, jossa on ties mitä virtauksia), mutta sitte sitä vaa alko nauttia.

49. Jalkapallo on hieno laji pelata ja katsoa. Paras.

50. Futsalkin on kivaa. Jos pitäis vielä joku uus palloilulaji keksiä jota haluaisin pelata ois se varmaa käsipallo. Sitä on jotenki kiva kattoa ja siinä sattuu ja tapahtuu.

51. Joskus (usein) tuntuu siltä, että kaikki muut maailman ihmiset varmaan nauraa mulle yhdessä, yritinpä mitä vaan.

52. En oo koskaan osannu ikävöidä mitään. Lapsenakaan vanhempia, en nuorena kotia enkä ketään ikinä. Luulin joskus, että oli ikävä, mutta se oli jotai muuta.

53. En muista kenenkään muun ko omani ja pikkuveljen syntymäpäivän. Ja parin kaverin jotka on syntyneet +-3 päivää musta lokakuussa.

54. Tykkään mu kodista ja tavaroista joita täällä on. En tiedä mitä tarvisin enempää.

55. Mu ikkunasta näkee koko Oulun ohi kulkevan junaliikenteen.

56. Jotenki se on oikeastaan lohduttavaa, koska tietää, että ainaki jotenki täältä pääsee poissa.

57. Mu mielestä matkustaminen on kivaa. Siinä o jotenki “irti”, en osaa selittää ehkä kamalan hyvin. En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä matkustaminen on raskasta ja kun pitää odottaa ja nönnönnöö. Pelireissuilleki lähden mielelläni puuduttamaan berssiä, koska sillon ko on matkalla, ei oikein ole missää. Voisin istua loppuelämäni lentokoneessa ja lentokentillä iha hyvillä mielin.

58. Haluaisin moottoripyöräkortin. Valitettavasti sillon ko ois aikaa autokouluun mennä, ei ole ollu rahaa, ja nyt ko ois rahaa, ni ei ole aikaa. Toki se pyörä myös pitäis ostaa.

59. Inhoan kaikkia lentäviä öttiäisiä. Tänäänki oli töissä joku ison hiiren kokonen saatanan lentävä hirviö jota ei edes saanu hengiltä. En tiedä mikä se oli. Jos olisin helvetin sisustussuunnittelija, hommaisin muutaman paarmaparven.

60. En oo koskaan oikein uskoakseni täysin ymmärtäny gay pride -juttuja. Kerran Lontoossa pamahdin keskelle kulkuetta, ja ok, olihan siinä karnevaalitunnelmaa ja ilosta meininkiä. En vaan voi olla miettimättä, että kuinka junttia olis, jos järjestettäis straight pride kulkue. Ja jos nyt tulee viisastelemaan argumenteilla sorto, syrjintä ja kriminalisointi, niin ok, mutta mää en vaan ole koskaan eläny sellasessa maailmassa, joten myöskään suuri vapautuminen ei oikei avaudu tai tarve ko. toiminnalle. Saaha jokainen olla ylpeä itestään, mulle se on vaan aika samantekevää ilmeisesti nii kaua ko ei sorsi toista.

61. Olen nauranut kerran kuollut vauva -vitsille.

62. Olen kohtuu hyvä tietopeleissä yleensä. Buzzissa olen oikeastaan aika ylivoimanen.

63. Tykkään joskus kuunnella suomalaista räppiä. Hohohoo. Niikö vaikkapa tätä.

64. En tiedä onnistunko ikinä valmistumaan yliopistosta. Ensi vuonna olis tavote käydä loput kurssit kandista ja saada laput.

65. Haluaisin puhua paremmin vieraita kieliä. Englantia, ranskaa ja ruotsia nyt vaikka alkuu.

66. Vois olla kiva lähtä vaihtoon. Mutta se ois nii vaikeaa selvittää kaikki asiat ja mitä sitä asunnollekki tekee ja täällä oleville tavaroille jne.

67. Oon ilmeisen huono tajuamaan jos joku yrittää iskeä. (Olettaen, että sellasta olis joskus tapahtunu, hence case silmätulehdus.)

68. Tietämättömät ja välinpitämättömät ihmiset ärsyttää mua aivan valtavasti. Sille ei mitään voi jos tyhmä on, mutta jos ei ite edes halua tietää, niin vaikeapa on arvostaa.

69. Samoin ärsyttää “ihan sama” -ihmiset. Kun ei se ole ihan sama. Varsinki naisissa on hauskoja kyseen olevan ihmisryhmän edustajia, jotka kyllä sitten jälkikäteen ilmasevat, että ei se ihan sama ollukkaan.

70. Tänää oli mu nimipäivä. Mummo onnitteli eilen, mutta edes kumpikaan vanhemmista ei. No, sama kai se sille sinänsä. Mutta kun ne (äiti) on kuitenki sen saakelin nimen valinneet, ni kantas nyt vastuunsa.

71. Taas MM-kisojen kynnyksellä sitä tajuaa, kuinka kovasti Zidanea on ikävä.

72. Paremman puutteessa mieshuoraan varmaan Espanjaa.

73. Oon aika pettyny että vieläkään tähä ei oo tullu yhtää kommenttia. Juhana sai jo kolmen asian jälkeen kommentteja, ja Lucyki monta jo viidenkympin kohalla. “Onks mussa niinq jotain vikaa?”

74. Oikeasti mietin monestikin, että onko mussa jotain vikaa. Ilmeisesti.

75. Jostain syystä kerään kaikki hullut/pultsarit/sosiaalisen kanssakäymisen tarpeessa olevat vanhukset juttelemaan itelleni. Ainaki vetoan siis joihinkin kansanosiin.

76. En rusketu. Palan, ja sitten olen taas valkonen. Lisäksi saan aurinkoihottumaa. Tykkään lämpimästä ja auringonpaisteesta ja kesästä, mutta aurinkorasvakaan ei estä ryyhkän tuloa.

77. Ehkä yllä oleva ongelma ois ratkastavissa burkhalla.

78. Onkohan arabimaissa muuten mimmoset aurinkorasvamarkkinat? Sitäki oon ihmetelly joskus, että mite ne rasvat on nii kalliita. Mitä niihi lisätään? Kultaa ja timantteja?!?

79. Tavallaan pidän autoista. En silleen amis-tavalla (uskoakseni), mutta pidän vaan. Ehkä se on tullu geeneissä, sillä isän äiti on ollu autokaupassa töissä (öö, joskus 40-60 -luvuilla) ja isäki vuokrannu autoja töiksee aikansa.

80. Toisaalta pidän kyllä kaikesta teknisestä, ja asioista, joilla pääsee eteenpäin.

81. Tykkään polkupyöräilystäkin. En pelkästään siis bröm brömistä.

82. Mietin tosissani, että jos ostaisin/rakentaisin kolmannen pyörän. Koska kyllähän neljä raajaa ja yhen perseen omistava ihminen tarvii just vähintään yhden pyörän lisää.

83. Ostan vaatteita todella harvoin. Menee monesti kuukausia, kun en osta mitään. Mutta sitte ko ostan ni ostan kyllä kai iha laadukkaita.

84. Olen jonku tasonen viherpipertäjä. Ja luulen, että kun ihmiset on touhunneet täällä aikansa, ni luonto ottaa kyllä taas omansa. Suosittelen kirjaa “Maailma ilman meitä”. Ihmiset on vähän niikö huonoja mökkivieraita maapallolla; tullaan yllättäen, syödään isäntäväen makkarat, poltetaan sauna ja lähetään sanomatta kiitos.

85. En (abiristeilyä lukuunottamatta) ole koskaan onnistunu juomaan itteäni niin humalaan, että olis filmi menny poikki tai hillitöntä pahoinvointia tapahtunu. Yllättävää kyllä, tajuan yleensä siinä (viinan kuluttamisessa) rajani. Nykyään tajuan lähteä jopa oma-aloitteisesti kotiin.

86. En ymmärrä tupakointia. Se on aivan maksimaalisen oksettava tapa.

87. Oon ollu vähän tapaturmaherkkä lapsi/nuori, ja kiitoksena lukuisa määrä arpia sormissa, naamassa ja raajoissa.

88. Oon aina tykänny juoksemisesta. Juoksen vaikka huvin vuoksi. Jos jalat kestäis paremmin, juoksisin enemmänkin. Nyt kuiteki on pakko pyöräillä, kun akillekset ei oikein arvosta kovilla alustoilla (jotai kaupungissa välttämättä täytyy juosta) tallaamista.

89. Hitaasti edessä kävelevät ihmiset on muuten raivostuttavia.

90. Ja semmoset jotka lenkillä hinuroi, ja sitte ko lähdet ohittamaan niitä ni roikkuu perässä niin että pitää juosta kovempaa ja lenkki menee ihan sekasin.

91. Tajusin äitini olemassaolon vasta ehkä n. 17-vuotiaana. Sitä ennen se oli “joku nainen joka vei viulutunnille”. Olin ehkä aika paljon enempi isän tyttö.

92. Sanoisin olevani aika kätevä arkisissa pikku fiksailuhommissa. Kuitenki roikuin yli kymmenen vuotta päivät/iltapäivät Papan (joka oli kirvesmies) kintereillä tekemässä kaikkia juttuja joita nyt kahdessa taloudessa tehdään, ja siinä kyllä oppi kaikenlaista renkaidenvaihdosta vuolemiseen.

93. Olisin varmaan aika onnellinen puuseppänäki.

94. Mutta luulen että tämäkin ala mitä opiskelen on ihan ok, koska loppuelämällään voi sitte kuitenki tehdä vaikka mitä.

95. Muistan vaivaannuttavan paljon asioita. Esim. muistan tasan tarkkaan keskustelut joita oon käyny, ja kun niitä pyörittelee mielessään ni tajuaa usein millanen idiootti sitä on.

96. Oon kateellinen oikeastaan ainoastaan ihmisille jotka osaa piirtää tai on musikaalisia. Tai todella virtuooseja/erityisen hyviä jossain.

97. Oon ehkä aika hyvä (mutta laiska) kokki. En tykkää tehdä mitää tarkkaa reseptien mukaan. Leipominen on kivaa, ja syöminen, mutta siivoaminen ei.

98. En oikeastaan kato televisiota. Sarjat on niin helppo nykyään ladata netistä. Jonkun pelin takia voin aukasta, mutta tv:stä luopuminen ei ainakaan tällä hetkellä ois mitenkää ylivoimanen käännös.

99. Odotan, että True Bloodin uus tuotantokausi alkaa. En tykkää mistää kauhu/vamppyyrihommista erityisesti, mutta tuo on vaan aivan huikea sarja.

100.  En ymmärrä, miksi kukaan ihminen haluaa vihata mua. Eihän sitä tarvi rakastaa, mutta en mää niin paha ihminen ole, etteikö mussa jotain hyvääkin olis.

Mailiin tuli tarjolle tällasta eilen:

Markkinoinnin opiskelijoille on nyt tarjolla mahdollisuus suorittaa kurssi 721004A Muita markkinoinnin aineopintoja koostamalla yhdelle erikoiskaupan toimialalle sen strategiatyöskentelylle ‘pohjapaperin’ (lue: kirjasen). Jos siis tutkinnostasi tai kevään tavoitesuorituksestasi puuttuu opintopisteitä 5, tässä on tilaisuutesi.

Kyse on kirjallisen yhteenvedon tekemisestä. Yhteenvedon pohjana ovat useat toimialasta (toimeksiantoina) tehdyt gradut (markkinoinnin ja kulttuuriantropologian) sekä alan toimijoiden omat tekstit. Tässä on paikka oppia hautaustoimialan logiikkaa ja esitellä itsensä alan tukku- ja vähittäiskaupan toimijoille asiantuntijana.

Itse asiassa järjestin kyllä viime vuonna hautureiden (kuten he vekkulisti itseään kutsuvat) SM-golfkisat, että ei tuo nyt ihan vierasta porukkaa ole, mutta sanotaanko, että houkuttelevampiakin tarjouksia on tullut. Mieluummin itse esittäydyn ehkä hautaustoimialan edustajille joskus vähän myöhemmin… Ja mikä edes on hautaustoimialan strategia? Odotellaan, että porukka potkasee tyhjää ja toivotaan sormet ristissä, ettei keskimääräinen elinikä enää nousis?

Soi: The National - Karen

Ihanat kilpikonnat rannalla:

Miten niin hieman väsyttää?

Soi: Queens Of The Stone Age - You Think I Ain’t Worth A Dollar, But I Feel Like A Millionaire

Oulussa pakkanen on paukkunut ennätykselliset 61 vuorokautta yhteen putkeen. Edellinen ennätys, 52,5 vuorokautta, on vuodelta 1978.

Kaleva

Ei naurata. Mutta toisaalta nyt kun on tuollanen -6, ni tuntuu ihan lämpimältä jo. Koko ajan sataa lisää lunta. Eihä ne ehi sulaa pois ennen kesääkään jos vielä sataa!

Viikonloppuna oltiin Soitappa Mulle -tiimin voimin Ukkohallassa pelaamassa hankifutiksen MM-tittelistä. Ei menny kovin hyvin. Taktiikka oli väärä, ja fyysinen kunto ehkä hieman heikko. Mutta hauskaa oli! Ja melkein maailmanmestareitahan sitä ollaan, kun juotiin lauantaina Ruotsin poikien mökki tyhjäksi kun ei baariin “mahduttu”. Ainakin viikon on vähä matskua nähtävissä SVT:n nettitelkussa, hankifutis alkaa 8:50 kohdalla tässä lähetyksessä.

Erityismaininta täytyy kyllä jakaa menomatkasta. 170km sijasta ajettiin 350km, ja 2h matkaan menikin viis tuntia. Vaan sattuuhan noita… S Vimparista ei tosin enää ikinä tehdä matkanjohtajaa.

Lunta sato perjantain ja lauantain ajan vielä koko ajan lisääkin, yhteensä reilu parikytä senttiä. Autoa olikin sitten sunnuntaina hauska kaivella.

Tässä höntyilee meitsu avauspelissä. Kyllä Kainuussa lunta riitti. Joillakin kentillä kentän keskiosa oli vähän tampatumpi. Reunat ja kulmat olikin sitten vyötärösyvyistä hankea. Ihme, ettei enempää lunta lopulta mennyt hihansuista, selkämyksestä tai niskasta sisään, sen verran tuli itseään välillä hangesta keräiltyä millon kroppa mihinkin ilmansuuntaan osottaen. Raskasta oli, mutta voin kyllä lähtä ensvuonnaki.

Soi: Ladyhawke - Manipulating Woman

Tuli viime yönä mieleen, että milläköhän ihmeen perusteella koulussa aina valittiin kuviksessa ne töiden aiheet. Koska osahan niistä oli aivan hel-vetin paskoja. Okei, ymmärrän, että talvella saatto olla tehtävänanto “piirtäkää ihmisiä ulkoilemassa mäessä” tai kesällä “piirtäkää ihmisiä uimarannalla”. Tai lähellä uuttavuotta “piirtäkää raketteja”.

Mutta sitten. Kun osa oli tyyliin: “miettikää, että olette viidakossa, piirtäkää sen viidakon kasvillisuus, sitten kohtaatte jonkin vaaran siellä metsässä, piirtäkää varoituskyltti, mutta älkää piirtäkö mitään muuta niiden kasvien ja sen varoituskyltin lisäksi”.  Ja sitten pikku-Sofia piirsi varotuskyltin, jossa oli kaloja (piraijoita ja hai), ja opettaja tuli ja sano että viidakossa ei ole kaloja (?!?) ja käski alottaa alusta. Siinä vaiheessa oli tapahtunu niin suuri oikeusmurha, että en suostunu tekemään enää yhtään mitään.

Ja näitä kyllä riitti. Ois kiva tietää, onko nämä piirustusaiheet vaan jonkun trippailevan kuviksenopen keksintöä, vai onko ne kirjattu johonki opetussuunnitelmaan? (Tarja Saari, sut saadaan vielä.)

Soi: Beach Boys - Heroes And Villains

Joulukuussa kahden viimisen viikon aikana juopottelin varmaan kitusistani alas lähes yhtä paljo viunaa, ko parin edellisen vuoden aikana yhteensä. Yllättäen nyt ei kamalasti hotsituta. Jotta tämä ei vaikuttais niin “jeevittujoinpaljonviinaaolenjuntti” -postaukselta, ni koitan osottaa, että mukaan kuului myös paljon sosiaalista toimintaa.

Oli mm. Finanssin pikkujoulut, joissa täysin yllättäen humalluin kohtuuttomasti ja tein kuolemaa VANHEMPIEN sohvalla seuraavana aamuna. Että se siitä vaivaannuttavasta. (Tosin puntteja hieman tasotti se, kun äiti kävi Feisbuukissa eräs yö spämmimässä mun seinän täyteen typoja ja käsittämätöntä tajunnanvirtaa ja poisti ne seuraavana aamuna. Luojan kiitos en ole vieläkään jaksanu ottaa sitä wall postien mailiin lähettämistä pois käytöstä.) Mitäs sitten oli. No The Soundsien keikalla en juonu juuri mitää, koska en halunnu missata mitää. Seuraavana päivänä oli tuparit, joissa olin järjestelyvastaavana. Vin chaudia keitellessä hieman ehkä humalluin itsekin, ja lopulta lauloin Singstarilla SMG:n “Hullua rakkautta”. (Kaikkien yllätykseksi hyvin, sain sen mikä onkaa toiseksi paras nimike siinä, kuulema.) Sitten seuraavana päivänä oli työpaikan pikkujoulut. Oltiin keilaamassa, ja mää olin jo siinä vaiheessa kohtuu höyryissä. En oo IKINÄ keilannu niin hyvin. Ekalla kierroksella heirin melkei 200 pistettä, ko yleensä se satasen saaminen on kova. Heitoin kaatoja kaadon perään ja paikoin mitä vaan. Toisellaki kierroksella heitin jotai 178 tmsp. Sitte mentiin limusiinilla keskustaan saunatiloihin ja juomaa kyllä riitti työnantajaosapuolen tarjoamanakin enemmän kuin hyvin. Join bägissä ei niin paljon keventyneen birkkupullonkin tyhjäksi. Upijaa. Sain myös kuulla eräältä kenttätyöntekijältä, että musta saa tosi ylimielisen ämmän kuvan. Mutta eikös semmonen kuulukkin pikkujouluihin oleellisesti? Sitten mentiin vielä Bar1:seen, jossa en tainnut ostaa kyllä yhtäkään juomaa (itselleni…), mutta juotavaa silti riitti. Join varmaan kuus Morris Miniä. Hohhoo. Eikä siinä vielä kaikki, sitten oli joulu, ja uusivuosi, jolloin menin kuokkimaan Ninnun ja Nikon luo. Isäntäväki kyllä valitettavasti oli kovin väsynyttä, mutta pelattiin kuitenki Bandua (haluan sen itelleniki, huippu peli, vaikka humalaiset tönimässä pöytää ehkä lisäs siihen jonkin kertoimen), NHL:ää ja PES:ssiä. Hauskaa oli sieläki.

Nyt oon käyny vesijuoksemassa ja uimassa ja golffia treenaamassa (jo toistakymmentä kertaa). Eile tesmasin simulaattoria hallilla, ja ilmeisesti osun palloon hyvin ja suoraan. Toivoa enskesälle asetettujen tavotteiden saavuttamiseksi siis on vielä. Oon kans tehny abrollerilla vatsalihaksia niin, että vessanpytyltä nouseminenki o haaste. Pitäs ehkä jotain liikuntaa harrastaa, joka sisältää juoksemista, mutta kun en todellakaan aio mennä tuonne parinkymmenen asteen pakkaseen lenkkeilemään. En, koska oon huomannu, että akilles ei pidä kylmästä, ja toisekseen, koska mun ei ole pakko. Ei helvetti en ikinä enää palele urheilun yhteydessä ellei ole pakko. Mulla on oikeus.

Kohta alkais naisten kakkosjoukkueen treenit. Treenivuoro on perjantaisin klo 22-23 Arina areenassa, ja saadaan ehkä vuoro myös maanantaille 22-23. Hyvää noissa on varmaan se, että ei ainakaan ole muuta menoa kyseisiin aikoihin. Koitin jo ottaa nappulat pois parvekkeelta ja tesmata jalkaan, ja ne on menneet ihmeellisksi koppuroiksi. Oon toki kolmatta kautta noilla pelannu, ja joo, ne on ollu hajalla jo kaks kautta, ja joo, niistä tulee pottuvarpaat läpi, mutta ne silti parhaite nappuloista istuu jalkaan. Oon välillä ostanu ainaki kahet nappikset, ja saapa nähä miten käy uusien hyvien etsiskelyn kanssa.

Huomenna meen töihin Virppaan ja sen jälkee käymään mummon luona. Koitin soittaa ja tavotella, että sopisko jos tulisin käymää tänää, ja lopulta mummo soitti, että voisin ehkä mennä huomenna. Ja se valittaa yksinäisyyttä ja tylsyyttä. Musta vähä tuntuu aina joskus, että se ei tiedä kummastakaa yhtää mitää.

Perjantaina meen kattomaan jonku äidin eronneen työkaverin 80 litrasta akvaariota, että sopisko se mihinkää mu asunnon nurkkaan. Kalat on kyllä kivoja, saa sitten nähdä, että kauanko sitä akvaariota jaksan katella, mutta ainaki vois yrittää.

Sunnuntaina ois vissii mahollisuus myös pelata futsalia (mua kysyttiin mukaan ko kerta kaikkiaa ketää muuta ei enää ollu vissii saatu reissuun :D). En tiedä, mutta luulen olevani siinä melkosen paska. Nään itteni hampaat haljenneina keräilemässä raajojani puolapuista. Toisaalta sunnuntaina pelaa myös OLS salibändiä, ja tähä mennessä gloryhunttaus on ollu niin onnistunutta, että melkei mieluummin meen urheilusaliin vaa istumaa.

Koulu jatkuu vasta 11. pvä. Mitähä helvettiä sitä nyt tekis.

Soi: SMC Hoodrats

Kävin sunnuntaina westielenkillä kävelemässä tunnin Äipän kanssa Eedenin takana jossaki kuusessa (ja nyt alaselkää särkee iha pirusti kylmässä ja liukkaalla seisoskelu, kävely, ja yhden hihnaa kaikessa voimiensa tunnosa repineen koiravanhuksen kiinni pitäminen), ja vieläki naurattaa. Jedi ei ollu edes kaikista huonoimmin käyttäytyvä koira. Sielä ko oli yks westieuros, joka harjotti positiivista rasismia, eikä sietäny yhtäkää valkosta länsiylämaanterrieriä, mutta Tarmolle se ei urissu ollenkaa. Päin vastoi, nuuski oikei rauhanomaisesti. Kaikenlaisia hulluja mahtunee siis koiriinki. En tunne olevani enää läheskää nii epäonnistunu ihminen.

Sunnuntaina kävin myös kattomassa Woody Allenin pätkän “Whatever Works”. Eniten elokuvassa huvitti sitä edeltänyt mainos (Atria Fresh) ja sen konteksti. En tiedä onko se vaan mun sairas huumorintajuni, mutta melko hykerryttävä yhtälö. Koitan avata.

Pitäs varmaa alottaa siitä, mistä se leffa kerto, nimittäi Niille, jotka on jotenki onnistuneet asian missaamaan, niin arvoisa ohjaaja Allen ku oli naimisissa Mia Farrow kanssa, mutta eros Miasta, ja meni joku vuosi myöhemmi naimisiin Mian adoptiotyttären Soon-Yin kanssa. (Terve 34 vuoden ikäero siis.) Ja sitten Mia päätti jäkikäteen kertoa, että hän löysi Allenin tästä adoptiotyttärestä ottamia alastonkuvia vielä ko he olivat naimisissa. Ja muuta semmosta pientä hässäkkää. Hei, mitä nyt voi sattua kelle vaa!

Elokuva puolestaan kerto vanhasta ärtysästä ukkelista (rammasta papasta), jonka luo eksyy joku 21-vuotias blondibimbo asumaan, menevät naimisiin, jne., ja lopulta tapahtuu vaikka mitä. Tarinan opetus kuitenki on, “whatever works”, elikäs mikä vaan toimii on jees, ja kaikesta pitää löytää iloa ja nautintoa mistä vaan voi, koska elämässä ei oo mitää järkeä, se o väliaikasta ja maailma o pelkkää kaaosta.

Jo tässä vaiheessa jonkinlaista ironiaa olisi havattavissa ennakkoasetelmien perusteella, mutta kuvio sen ku parani, ko ennen leffaa esitettiin paljon parjattu Atria Fresh mainos, joka o synnyttäny ehkä pitkään aikaan eniten itkupotkuraivarivitutusta aiheuttavan mediailmiön (joka on jo sinällään melkolailla vitutuskerrointa kasvattava sana);  PUUMAT. Jotenki MILF oli vielä puumiin/cougareihin verrattuna HAUSKA termi. Mutta voi vitun “puuma”. Tulee afoinfarkti koska ottaa päähä nii paljo. Enkä edes oikei tiedä miksi. Jos mää tykkäisin nuoremmista “miehistä”, niin sitä ei sanottais puumailuksi, vaan pedofiliaksi (joka sekin tosi liittyy aiheeseen kiitos Woody Allenin).

Mietin vaan yksikseni pimeässä tukahdutettua huutonaurua pidätellessä, että jospa vaan Atrialla tiedettäis missä seurassa salaatit ja vettyneet voileivät nyt seilaa.

Koko episodista innostuneena (voi kyllä) piti alkaa ettimään kaikkia eri lisätermejä, joita näissä rakkauden eri variaatioissa olis sopivaa käyttää. Ja kylä muuten rupes löytyyn! Viehättävää, että asiaa koskien on oikein väännetty laskukaavakin. (Tuota ei muuten MAOL -taulukoista tai tilastotieteen peruskurssilta löydykään.)

Elokuva muuten sinällään oli ihan hyvä. Tosin kertojan keskustelu yleisön kanssa mu mielestä ei toiminu, ja monta aika ennalta-arvattavaa juonikäännettä oli, mutta iha jees elokuva kuitenki. Naurattiki monessa kohtaa.

En tiedä mite tuosta eo. asiakokonaisuudesta enää irtoais onnistuneesti, mutta tännää oltiin Mummon kanssa taas ettimässä läppäriä hänelle (kolmatta kertaa, tuloksetta). Mää ostin Verkkokauppa.comista semmosen hiirimaton (ilman tuota gei-geelitukea), että paatuneimmatki nörttilarppiwowittajat o kateudesta vihreinä. Jospa tuommone alumiininen hiirtä kokopäiväsesti hieroville nolifettäjille luotu matto ois tarpeeksi kestävä mun tarpeisiin. Oon tänä vuonna nimittäi hajottanu kolme hiirimattoa alkutekijöihinsä. (Tietokoneen kohtuukäyttö jne.)

Soi: Nouvelle Vague - Just Can’t Get Enough

Jee uus nettisarjakuvalöytö.

Mää oon miettiny, että kyllähän se satu rumasta ankanpoikasesta oli aika ikävä. Kuinka kateellisiksi ja katkeriksi ne normiankanpoikaset sitte muuttukaa, ko joutsen tuli lesottamaan. Eihän se ollu sen parempi tai hienotunteisempi vesilintu sekää.

Tähän jollain tapaa sopii (tai sitten ei) myös tarina  Sarah Gronertista. Kyseistä tenniksen pelaajaa kun eivät jotkut haluaisi päästää ko daamia naisten WTA -tourille. Syynä se, että Sarah on syntynyt ns. kolmannen sukupuolen edustajaksi, ja omannut sekä miehen että naisen sukupuolielimet. Munat Sarah leikkautti kuitenkin veks 19-vuotiaana. Joten en nyt tiedä ihan varmuudella, että mistä tässä itketään. Muistaakseni kun olympia judossakin kilpaili joku tämmönen tytsy jo ties kuinka kauan sitte. Lisäksi Sarah on tällä hetkellä maailmanlistalla jossain sijalla 570. eteenpäin.

- Kun kuulin hänen tarinansa, olin sokissa. En tiedä, onko reilua, että hän saa kilpailla. Hänellä on selkeä etu verrattuna muihin. Mutta jos tämä on päätös, minkä WTA on tehnyt, he ehkä tietävät asian parhaiten, Tzoref (erään pelaajan valmentaja) hämmästeli.

Ja en minä tätä ainakaan kovin miehiseksi ilmestyksesi arviois. Vähemmänkin naismaisia naisurheilijoita on maailma pullollaan esimerkiksi valita.

Joidenkin tutkimusten mukaan näitä “jotakin sukupuolten väliltä” olevia syntyy noin 1,7% kaikesta väestöstä. Tarkkoja arvioita on aika vaikea antaa, koska monelle asia lienee sen verrattain vaikea asia. Tilastotieteen perusteet taloustieteilijöille kurssilla kysäsin esimerkiksi, että mites asia pitäs ottaa huomioon kyselyissä tai tulosten tilastoinnissa, mutta enpä saanu vastaukseksi ko muminaa. Jännittävää kyllä, Thaimaassa esimerkiksi tämä ei ole todellakaa mikää maailmanloppu, vaan jopa ehkä onnenpotku. Mutta Thaikuissa nyt kaiken näköset ladyboyt sun muut on olleet täysin hyväksyttävä asia arviolta tuhat vuotta. Ehkä ennen ku lähetään puhumaan luonnonvastasesta ja sytyttämään noitarovioita, ois parempi tajuta, että luonnossa kaikki sattuma on välttämätöntä. Sattuman ja “virheiden” takia kai sitä ihmislajiki kehitty ameeboista sammakoiden ja lintujen kautta tämmösiksi ylitiedostaviksi idiooteiksi.

Lisäksi, jos oot joskus mun tavoin pohtinut, että miten avaruudessa ja painottomassa tilassa käydään vessassa (koska kyllähän leijuva kakkapökylä nyt on se, mikä avaruusmatkailussa eniten jännittää), niin tässä NASA:n youtubevideossa löytyy vastaus myös siihen.

Varrelliset varvassandaalit? Ahehiihihsaahshhhaaasshmmitävittuaaaa? Ja minä ko luulin että tämän Kesän Viralliseksi Vitsiksi oli jo valittu haaremihousut.

Osa turhankin helppoja, mutta katotaampa nyt….

1p per oikea vastaus ensimmäisenä kerrottuna. Luovista vääristä vastauksista voidaan jakaa mielivaltaisesti pisteitä.