Kuumettakin löytyy täksi päiväksi 37,8 astetta. Kyllä nyt on kotiin jäämisen kriteeristö ihan täynnä. Minen mene mihinkää.

Tänä aamuna herätessä (koitin lykätä heräämistä, onnistuinki missaamaan kaks luentoa ku oikein tsemppasin ja vetelehdin vaan, tätä kirjottaessa saatan hyvällä tuurilla missata kolmannenki) selkä heti sängystä noustessa anto sellasia myrskynmerkkejä, että luulen synnytyssupistusten olevan kohtuullisen pientä verrattuna näihin tajunnan täydellisesti räjäyttäviin kipuaaltoihin. Ensimmäisen askeleen jälkeen tuli ihan oikeasti itku. Voi vitun Ikea tv-taso, pesukone, sohva ja ihan naurettavan iso televisio.

Jos ihminen voi joskus määrätä itelleen saikkua, niin tämä on mu saikkupäivä.

Me alotettiin isän kanssa eilen vähä ennen iltaseitsämää kantamalla nuo em. helvetinkoneet ja -häkkyrät toiseen kerrokseen. Ja kuorittiin ne. Tv-tason tiedettiin jo ennakolta olevan suurin koitos, joten sadistisesti alotettiin suoraan siitä. Isällä meni hermot kokoamismanuaalin ensimmäisessä kohdassa kun kahta ensimmäistä palaa koitettiin saada toisiinsa. Sen jälkeen “step-by-three-steps-koitappa-vittu-päätellä-mitä-tuossa-välillä-tapahtu” kohtia oli vielä reilu viiskymmentä. Jossain vaiheessa oli niin nälkä, kuuma ja väsyny olo, että tunsi kuinka nousi aivan uusille mielen tasoille. Jonkintyyppistä euforiaa kai se oli. Jossai vaiheessa tajusin että kahteen tuntiin en enää ollu jaksanu sanoa mitää suomenkieltä läheisestikään muistuttavaa sanaa.

Pistetään vielä toi. Pistetään vielä tuoki nyt ko kerran on jo menny nii pitkää. Millä saatanan periaatteella nämä saranat toimii?!? Miksi näitä ruuveja on vaa kaks? Niitä pitäs olla neljä!

Noin puol yks tv-taso oli “valmis”. Edelleen siinä vähä etuluukkujen saranat kaipaa säätöä, mutta kun ei voi ihmismieli ymmärtää että mitenköhä helvetissä se onnistuu.

Sen jälkeen kuorittiin pesukone, poisteltiin erittäin mystisiä kuljetussuojia jotka oli pultattu kahen tuuman tapeilla takalevyyn kiinni, mietittiin että onkohan täällä missään poistoletkua, ja tungettiin Boch nurkkaan. En tunne ketään, joka ois muuttaessaan ollu niin onnekas, että pesukoneen ja vesijohdon suutinleveydet ois yhteensopivia. Matemaattisen päättelyn tuloksena tulleet 50-50 tsänssit on todellisuudessa ihan 100-0 sille, että ei se vittu varmasti sovi ja käyppä se ostamassa helvetin välikappalesovitin. (No nyt tietenkin tulee kymmenen kommenttia, että “kyl mul vaa”.) Joskus tulevaisuudessa vesiletkua todennäkösesti pitää vähä vielä kiristää. Nyt jos nimittäin veden avaa niin sitä lentää pitkin seiniä koko yksiön leveydeltä.

TV meinas tippua paketista nostettaessa lattialle mutta saatiin kuitenki paikalleen. Se tosin vähän heiluu ja kaivannee hieman hienosäätöä seki…

Kotona oltiin noin yhdeltä yöllä.

Tänään ajattelin alottaa pikku kotihifistelyn ja laitteiden (siis TV, PS3, Wii, viritin, kaiuttimet) asennuksen, keskenään kytkemisen, virityksen, ohjelmoinnin ja käyttöönoton. Melkonen koetus saattaa seki olla, mutta kiva todennäkösesti kuitenki.  Toivottavasti.

Kauhajoella tänään tapahtunu tragedia on kamala, enkä toivo, että vastaavaa koskaan tapahtuu. (Siksi sana tragedia.)

Valitettavasti on tapahtunut, tapahtuu ja tulee aina tapahtumaan.

Tämän kirjoituksen ei ole missään vaiheessa tarkoitus kiistää sitä tosiseikkaa, että monta nuorta kuoli väkivaltaisesti ansaitsemattaan, ja että monessa kodissa suru on suuri, vaan lähinnä koittaa nostaa esiin sosiaalitanttajeesustelun, alati nousevan kontorollifasismin, totalirismivaltiovalvonnan ja niiden lieveilmiöiden kuvottavuus. Jos haluat viettää loppuelämäsi vastaavanlaisten tapahtumien toteen käydessä päivitellen ja ihmetellen, että miten tämmöstä voi tapahtua, miten tämmöstä voi tapahtua Suomessa, miten on mahdollista että tätä ei voitu estää, ja toivoen että kaikki poikkeavat yksilöt (tai kuten moni tänään asian ilmaisi, “ne”) viedään ikuisiksi ajoiksi tutkintavankeuteen ja pakkohoitoon olemattomin perustein, älä lue tätä kirjoitusta. Jos kuitenkin päätät jatkaa, lupaan, että merkinnän lopussa odottaa palkkio.

Mulla ei ole tarkoitus ratsastaa kenenkään kustannuksella; toisin kuin ilmeisesti niiden poliitikkojen ja sellaisiksi pyrkivien, jotka jo piirityksen vielä käynnissä ollessa syyttelivät toisiaan nuorten syrjäytymisestä ja mielenterveyspalveluiden laiminlyönnistä ja lupailivat taas kuuta taivaalta.

On toki mielenkiintoista, että kyseinen ampuja oli ollut videoidensa takia poliisin haastateltavana. Jälkiviisas voi aina olla, mutta kuka lähtee syyttämään poliisia tästä? En minä ainakaan. Poliisit ei ole mielenterveystyön ammattilaisia, vaan maallikkoja. Jos ampuja on osannut vaikuttaa vähääkään hyväkäytöksiseltä ja selväjärkiseltä, niin ei siinä ole poliisilla paljon mahdollisuuksia pistää tutkintavankeuteen teosta, jota ei ole tapahtunut.

Jos totta puhutaan, ei tämänkaltaisia tapauksia voida yksiselitteisesti ja täysin ikinä kyetä estämään. -Ei ainakaan niin kauan, kun olemassa ei ole leffassa “I, Robot”:in kaltaista ennaltaehkäisevää systeemiä. Tai ajatustenlukulaitetta. Ja ainakin minä toivon eläväni loppuelämänikin yhteiskunnassa, jossa valvonta ja holhous ikinä saavuttaa kummankaanlaisia tuloksia. Isoveljen (siis kirjassa “Vuonna 1984″, ei Subtv:llä) valvonnan ja vallan ei tulis kasvaa enää yhtään suuremmaksi. Itse asiassa, vaikka Suomen valtion n. seuraavan 50 vuoden kaikki tulot ohjattais mielenterveystyöhön ja ihmisten  mielen kontrollointiin, ja vaikka esimerkiki kaikki ikäluokat seulottaisiin läpi persoonallisuustestein ja ammattipsykologien haastatteluin, - kuten toisiaan hysterisoineet “asiantuntijat” ovat suurin piirtein ehdottaneet - ei siltikään kaikkia riskiyksilöitä saataisi poimittua. Ja vaikka ensi vuonna nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveystyöhön panostettaisiin muutama lisämiljoona, ja vaikka kouluissa pidettäisiin kuinka monta keskusteluhetkeä, ei se poista sitä tosiseikkaa, että ihmisissä on aina yksilöitä kaikista ääripäistä.

Vaikka mielenterveyspalvelujen saatavuutta lisättäisiin, ei se poistaisi tämänkaltaisten tapahtumien mahdollisuutta. Tämänpäiväinenkään ampuja ilmeisesti ei ollut ikinä hakenut apua. Todennäköisimmin siksi, ettei katonut sellaista tarvitsevansa. -Missä piileekin koko mielenterveyshuollon paradoksit. Kuinka hoitaa ihmistä, joka ei tunne olevansa sairas tai hoidon tarpeessa? Kuinka erottaa se avun tarpeessa oleva ihminen päällisin puolin muusta ihmismassasta, ellei hän itse hakeudu hoidon piiriin? Millä perustein (tai kuinka olemattomin perustein) voidaan joku lähettää pakkohoitoon? Kuinka pakottaa aikuinen ja itsestään vastuussa oleva ihminen, joka ei ole vielä tehnyt eläissään kellekään pahaa hoitoon? -Koko savotta on mahdottomuuksia täynnä.

Mää arvostan yksilön oikeuksia vapaassa valtiossa. -Sitä, että voin ilmaista epäsovinnaisenki mielipiteen, ja sitä, että koko ajan ei tarvi esittää ilosta. On pelottavaa, että tänään tuli esille mielipiteitä, joiden mukaan apaut kaikki toisinaan vähän alakuloiset, vetäytyvästi hiusrajasta kärsivät alle 25 vuotiaat miehet pitäis “ihan vaan varmuuden vuoksi” sulkea lukkojen taakse. Ja suurin piirtein alottaa sikiöpoiminta jossa alakuloiselta tai aggressiiviselta vaikuttavat vauvanalut nakataan roskikseen. Voiko ylireagoinnilla olla rajaa? Mää luulin omaavani vähän pessimistisen ihmiskäsityksen, mutta herrajumala sentään minkälaisia nihilistejä yhteiskunnan valioita kouluttavat yliopiston työntekijät on! Siinä ei paljon toivoa sielun rikkaudesta tai sisäsyntyisestä hyvyydestä ollu.

Ajattelun ja olemisen vapaus ja kontrolloimattomuus tuo aina mukanaan vaaran siitä, että joku on erilainen. Mutta mää ainakin mieluummin elän sellasta elämää kun nyt ja siedän sen tosiseikan, että jossain vaiheessa, syystä tai toisesta, joka tapauksessa kuolen, kuin elän jatkuvan valvonnan ja kontrollin vallitessa, ja kuolen silti jossain vaiheessa joka tapauksessa. Ykskään nuorten mielenterveystyöprojekti tai metallinpaljastusportit kouluilla ei vie sitä elämän jossain tapauksessa lopulta päättymistä pois, ja pienentää riskiä jollekin vastaavanlaiselle tapahtumalle lopulta niin vähän, että valitsen mieluummin täydellisen vapauden. Sen hinta on suhteessa pienempi elämänlaatuun nähden.

Jotain mitä moni ei ymmärrä tai halua tiedostaa on se, että todennäköisesti jokainen meistä pystyis tappamaan tietyissä olosuhteissa ja tietyistä syystä. -Tai ehkä se juuri tekeekin tämänkaltaiset tapahtumat niin paljon tunteita herättäviksi, kun alitajunnassa kukin pohtii, kykenisinkö minä tuohon (sen toki kieltäen). Ihmiskunnan historia on väkivallan historia. Ihminen on kehittyny maata hallitsevaksi lajiksi ja sivilisaatioksi (mistä toki voi olla montaa mieltä, myös lokit, rotat ja muurahaiset saattaa ajatella samalla tavalla) tappamalla muita lajeja, tappamalla oman lajinsa toisen rodun edustajia, tappamalla oman kulttuurinsa ulkopuolisia barbaareja, tappamalla toisinajattelijoita. Tappajat on jatkaneet sukua, aggressiivisuus on jatkunu kasautumista sukupolvelta toiselle, viha on meidän geeneissä.

Jos ei halua uskoa psykoanalyyttisiin käsityksiin Thanatoksen (kuoleman, vihan, kaaoksen yms. vietti) ja Libidon (rakkauden, suvunjatkamisen jne. vietti) kamppailuun mielen tasapainossa, voi lähes yhtä hyvin miettiä taistelua oikean ja väärän, Jumalan ja Saatanan tai muiden omalle maailmankatsomuksellensa sopivimpien vastakohtien välillä. Jokainen meistä käy jatkuvasti sitä taistelua ääripäiden ajamana mielen tasapainon säilyttämiseksi. Jokaisessa meissä on potentiaalisesti, sisäsyntyisesti olemassa se peto. Kuten Olavi Uusivirtaki laulaa uudella levyllä “Minä olen hullu” biisissä “Synnyin tappamaan”.

Tiedän että olen liian nuori
ja että sinulla on kiire
Mutta sydäntäni painaa
raskas taakka

En tahdo aikaa hukkaan heittää
Yhtä kysyä jos saisin:
Missä olit silloin
Jumalani?

Missä olit kun synnyin tappamaan?
Olenhan sentään ihminen
Miksi minulla mieli aina on
sinne missä on siemen kaaoksen?

“Normaalin” ihmisen erottaa näistä teoista ainoastaan se, että nyky-yhteiskunnassa meillä ei ole arjessa tarvetta purkaa vihaa ja aggressiota näin äärimmäisin keinoin. -Mutta eipä tarvitse mennä kauas historiassa, kun selviytymiskamppailu on ollut vähän raaempaa kuin asuntolainan maksusta kunnialla yli pääsy kiristyneillä koroilla. Meillä on jalostuneempia tapoja käsitellä ja piilottaa vihaa. Passiivisaggressiivisuus ja narsismi on yhdenlaisia vihan esiintymismuotoja, kun tunteiden käsittely ei oikein onnistu. Samalla tavalla ilkeä juoruilu kahvipöydässä, nettipalstoilla toisten kiusaaminen tai vaimon hakkaaminen on jollain tapaa venttiilejä purkaa (usein tiedostamatta) sitä pahaa oloa ja negatiivisuutta jota pää sisäänsä väkiselläki aika ajoin kerää.

Mielen epänormaaliutta, jos sellaista sanaa haluaa käyttää, on kyvyttömyys käsitellä rakkautta tai vihaa. Kun ei ole yhtäkään varaventtiiliä tai taitoa purkaa sitä luovasti, vaan ainoastaan tuhoavasti. Kaikesta voi tulla yhtä sekavaa mössöä, josta ei saa enää irti mitään hyvää tai elämän jatkamiseen kannustavaa. Lobotomiaan ja ihmisten aivojen jääpiikillä ronkkimiseen tuskin kukaa haluaa palata. Valitettavasti keinoja poistaa vihan kokemusta tai sen tunteen olemassaolo ei oikein ole. Lääkkeet, jotka rajoittavat tunteiden ääripäätä syövät aivan yhtä paljon myös positiivisia tunteita, jolloin voidaankin kysyä, onko elämä silloin edes senkään vertaa elämää. Ei ole terapiaa, jolla viha voitaisiin poistaa. Se yksinkertaisesti on meissä, haluttiinpa tai ei.

Tänään tuli myös esiin kysymys siitä, miksi joku tappaa ensin muita ja sitten vasta itsensä. Tuskimpa kukaan siihen osaa vastata. Ei ihminen ole mikään ylivoimaisen rationaalinen olento, edelleen, kun toimintamme, ajatuksemme, arvomme ja koko käsitys itsestämme ja ympäröivästä maailmasta on vain erilaisten ärsykkeiden, niiden tulkitsemisen ja muokkaamisen muodostama sillisalaatti. Jos viha maailmaa kohtaan on valtava, haluaa kai yksilö purkaa sen ensin maailmaan osoittaakseen kerrankin voivansa johonkin. Valta, joka kai on äärimmäisillään kun kykenee riistämään toisen hengen, voi huumaannuttaa. Ja sama teatteriesitys jatkuu, kun väärinymmärretty marttyyri lopulta surmaa itsensä.

On suorastaan typerää elää siinä naiivissa uskossa ja luulossa, että tämänkaltainen kulttuuri on jotain “Amerikkalaista”. Suomi on yksi maailman väkivaltaisimmista maista, eikä täällä ole puoleen vuosisataan käyty edes yhtäkään sotaa! Väkivallan, vihan ja aggressioiden ilmenemismuoto vain muuttuu. Julmasti sanottuna sen voisi sanoa seuraavan trendejä. Maailmanhistorian ja ihmiskunnan tarujen läpi on aina ollut vihaa ja rakkautta. Raamattukin on täynnä toisten kansojen tappamista, syntisten kivittämistä jne. Se vaan on meillä veressä. Marttyyrius, sankarimyytit, sotatarinat, kaikki täynnä väkivaltaa ja kunniaa. Suurilla hallitsijoilla (joista muuten valtaosa onkin sitten jälkiviisaiden mukaan ollut täysiä psykopaatteja) ja sankareilla (sankaruuskin on aina kaksiteräinen miekka, kun se sankaruus saavutetaan jonkun toisen kustannuksella) on olleet aina omat esikuvansa. En tiedä, millä tavalla kouluampujien “kulttuuri” eroaa millään tapaa näistä. Sehän on silkkaa kopioimista. Halua samastua johonkin.

Sillä kaikkihan me halutaan olla jotain, tulla huomatuiksi ja olla osa jotain.

Huolimatta kaikesta ihmisen potentiaalisesta pahuudesta minä, sinä, ja valtaosa meistä muistakin jatkossakin luottaa ihmisiin, kykenee rakastamaan, ei halua tarkotuksella satuttaa ketään ja noudattaa lakeja. Se kertookin jotain paljon tärkeämpää ihmisestä olentona, kun pinnan alla oleva tuhoamisen potentian olemassaolo. Normaalisti me haluamme olla toisiamme kohtaan hyviä ja tehdä hyvää. Ja mää uskon ainakin ihmiseen sen verran, etten jatkossakaan pelkää elää. Enkä voi ku toivoa, että joku muutkin ajattelee samalla tavalla. Eri tahojen syyllistäminen tai syyllisten etsintä ei loppupeleissä juurikaan auta. Mihinkään ei voi varautua, pitää vaan sopeutua ja luovia itsensä ongelmien läpi. Se on ihmisen vahvuus.

Kävin tosiaan eilen lääkärissä. Kurkku ja siellä hilluvat osaset ovat kuulemma hyvin turvoksissa, ja ymmärrettävästi tuntuu että koko ajan pitää kakoa tai niellä. Poskionteloissa oli vähän kummallisia kaikuja mutta antibioottikuuria ei tullu. Sitten otettiin nieluviljely ja verikoe tulehdusarvoinee.

Näin välissä: Miksi muuten valtaosa terveyden ammattilaisista, siis sairaanhoitajista, on kohtuuttoman lihavia, huohottavia valaita? Onko se nyt kovin uskottavaakaa terveydenhoitoa. “Joo, sun täytyy (mussuttaen sipsejä) vähän tarkkailla tota verenpainetta ja syömistäs (ottaa spiffin tupakasta), ettei tuu mitää ongelmia noiden sydän ja verisuonien kanssa (glunk glunk pöytälaatikosta).”

Nieluviljelyssä ei ollu mitää kummaa, tulehdusarvot oli vähä kohollaa. Lääkäri suositteli, että pitäis käydä hakemassa reseptivapaita allergialääkkeitä apteekista. (?!?) Teki mieli kysyä, että millekähän olen allerginen, mutta en sitte kuitenkaa.

Otin illalla jotai halpis-Zyrtekkiä. Nyt vuotaa sitten nenäkin. Jotenki kuvittelin että antihistamiinin vaikutukset ois juuriki lähinnä päinvastaiset?

Oon ollu kurkkukivussa (sellasessa kamalassa että tekee koko ajan mieli kakoa) ja ajoittaisessa kuumeessa. Päätä särkee ja suussa maistuu visva. Ajattelin mennä huomenna itkemään YTHS:n päivystykseen, josta löytyy aina ymmärrystä ja päähäntaputtelua. Toivottavasti myös loppu tähän.

Siinä siis selitys miksi päivitystahti ei oo päätä huimannu. (Koska se todella huippaa päätä ko koitat tuijottaa tätä saakelin ruutua tai ylipäätää olla valveilla.)

Koulu on alkanu. Oon ollu kaikilla luennoilla ja käyny kiltisti laskuharjotuksissa ja mikroluokkaharjotuksissa. Nielly mössö-kouluruokaa ja koittanu muistella mikä luokka on missäki. Heränny jopa saakeli aamukaheksan luennoille silmät verestäen. Kurssit on jonkinlaisessa järjestyksessä, ja oon vihdoin tajunnu että mu ei tarvi tuntea huonoa omaatuntoa siitä että en alkanu lääkäriksi tai asianajajaksi ihan vaan koska en halua. Samalla myös oon antanu itselleni oikeuden pidättäytyä laskentatoimen ja yritysjuridiikan opiskelusta, koska ne vaan ei nappaa. Keksin tänä vuonna itelleni ihan uusia sivuaineita, ja on vaihteeksi taas tunne että joojookylläsetästä ja joskus vielä valmistutaan. Valmistujaiskakunleipoja on jo selvillä, että ei kai tässä enää edes mitään suuria ongelmia ole jälellä. Mitä nyt parisataa opintopistettä.

Suurin tökkivä asia yliopistolla tänä syksynä sen lisäksi että mulla ei ole lounasseuraa on ollu ihmetys siitä, miksi TaTK on aloittanut aineen nimeltä “Kansainvälinen liiketoiminta”, päättänyt että luennot hoidetaan englanniksi, ja sitten ottanut ko. aineen professoriksi (ja samalla tietenkin muutaman kurssin luennoitsijaksi) sedän, joka ei osaa puhua englantia. Esimerkki: Ensimmäisellä Introduction to International Business -luennolla mietin alusta n. 40 minuuttia, että mistä helvetin rannoista/rannikoista se puhuu. Pohdin jo vakavasti sitäki, että vika on minussa ja että enkö vaan ymmärrä nyt jotain hienoa kielikuvaa “uusien rannikoiden valloittamisesta” ja “rannikoiden hallitsemisesta” ja piti ihan vierustoverilta kysyä että WTF (huom., osallistuin itsekin luentoon englanniksi). Kyseessä ei ollutkaan coasts (koouusts), mitä setä oli itsepintasesti jankuttanu, vaan costs (kasts).  Myös vierustoveria asia oli aluksi hämänny, mutta oli sitten tajunnu jostain siitä muusta sekavasta kontekstista. Sitten kun sen suuren AHAA-elämyksen yli pääsi, niin huomasin, että melkein tunti luennosta on menny aivan ohi miettiessä että mitä helvettiä. “Yes we maybe today can stop now.” Mahtavaa.

Itsepintaista on ollu kyllä myös Suomen Kokoomuksen harjoittama ahdistelu. Sen jälkeen kun kieltäydyin kunniasta olla ehdokkaana, soitti Haukiputaan pääjehu vielä kahdesti mu kännykkään ja koitti saada ehdokkaaksi. Viimisellä kerralla argumetointi meni jokseenkin seuraavasti:

Me juteltiin tuolla äijien kanssa keskiviikon kokouksessa ja oltiin kaikki sitä mieltä, että sää olisit erittäin hyvä lisä meidän ehdokasasettelussa. Roivaisen Matti joka kuulemma oli ollu sulla yläasteen rehtorinaki kehu, että kyllä sillä mielipiteitä riittää ja esittää asiansa tarmokkaasti.

No oisitte HETI sanonu että Roivaisen Matti on sitä mieltä! Joo. Ehkä ei siltikään. Edelleenkään. Ei kiitos. Ihan oikeasti. En nyt tällä kertaa. Niin. Mutta en mää nyt…

Mitäs muuta? Noh. Joulun vietän näillä näkymin Australiassa ja uudenvuoden Uudessa-Seelannissa. Lohduttavaa tietää että täältä pääsee poissa kohta. Talvesta saattaa selvitä jopa inhimillisin ahdistustiloin.

No joo, oon sitte kans koittanu keksiä töitä itelleni talveksi. Tällä hetkellä lähinnä puntaroin, että kumpaa inhoaisin vähemmän; juoppojen keskellä tuoppien keräilyä vai ihmisten kiusaamista niille puhelimessa tuotteita tyrkyttäen. Oon jo hakenu asiakaspalveluihin ja yhteen apteekkiinkin. Ja Hulluille päiville… Saapi nähä mitä tulee vai tuleeko mitää.

Pakollinen mainostus-/kuolausosio vois vaikka sisältää maininnat siitä että Jenkeistä on jo tulossa Crome Mini Metro Bag mustana valkosella viirulla. Kyllä sitten kelpaa pyöräillä uuden repun kanssa. (Varmaan pitää ostaa uus pyöräki kun tähän kerta alettiin.) Vakavasti harkitsen kanssa miniläppärin ostamista kakkosläppäriksi, tällä hetkellä vahvimpana ehdokkaana on Asuksen eee PC 901 XP:llä. Lapstoren hinta Linnanmaan campus storessa 399€ (mistä vois ehkä tingata). Kävin kattelemassa aikasempaa mallia samalta valmistajalta toissapäivänä Stokmannilla, ja myyjä vihjaili puoliavoimesti, että Hulluille Päiville saattais tulla joku miniläppäri, joten oon vielä vähän kahden vaiheilla että ostaako jo nyt vaiko ei. Hulluna tekis mieli ostaa heti huomenna (kuten yleensä kaikki asiat pitäs saada nyt heti). Tuollanen flash-muistillinen 8,9 tuumanen ois just hyvä. Akunkesto apaut 7h ja voi kolistaa ja raahata repussa joka paikkaan.

Päivän linkkivinkki: www.hasthelargehadroncolliderdestroyedtheworldyet.com

Ilmeisesti mustia aukkoja ei huolimatta koko päivän odotuksesta olekaan tänään tulossa. Ehkä kuitenkin sitten, kun protoneja tosissaan aletaan törmäyttämään joskus parin viikon päästä? Ei sillä, että ymmärtäisin asiasta sen enempää, kuin että toivottavasti se Higgsin hiukkanen (tai mikä teoreettinen itiö onkaan) löytyy, tai muuten koko hiton atomimalli ja samalla tähän mennessä suoritetut fysiikanopiskelut onkin perustunu aivan yhtä hatarille arvailuille ko uskonnontuntien sisällöt.

Jos tuo LHC nyt synnyttäis sellasen mustan aukon, niin kuulemma siinä ehtis ajatella että voi paska, ennenkö se imasis “epäaineeksi”, tai jotain. -Mikä on kyllä, pakko sanoa, aivan valtavan lohduttava tieto, että ei ihan summanmutikassa kuole vaan sekin ehtis vielä vituttamaan. Edelleen mulle on näitä vaikeampia asioita ymmärtävien taholta kerrottu, että hitaasti laajenevaan mustaan aukkoon joutuminen vois hyvinki paljon muistuttaa Madonnan Four Minutes videota. Toh.

Joka tapauksessa, lähiaikoina sen maailmanlopun on tultava. Ilmestyskirjassa on jos jonkinlaisia ennusmerkkejä, ja tämä varmasti lukeutuu niihin: sekä Isi että Äippä on liittyneet Facebookkiin tällä viikolla. Serkkuni Antin mielipide asiasta:

Fan vi kan ha släkt träff snart på fb.

Lisäsimpä blogilinkkeihin tuon “Eniten vituttaa kaikki” -setien nettivuodatusportaalinkin. Oikeasti mua vituttaa valittaminen (ja sanan vittu tarpeettoman runsas käyttö), mutta ei voi kieltää etteikö sitä olis silti toisinaan hauska lukea.

Samassa hengessä voisin avautua iteki tällä hetkellä eniten vituttavasta asiasta mikä on ottanu aivan kohtuuttomasti päähän nyt kun koulu taas on alkanu (mikä ottaa päähän sekin aika pahasti). Nimittäin yliopiston kirjastosta kirjojen lainaamisesta. Ensinnäkin, mu mielestä on aika käsittämätöntä että siellä on vielä ihmisiä töissä, koska ilmeisesti heitä ei sais häiritä omilla pienillä maallisen elämänsä murheilla ja vaivaa aiheuttavilla kysymyksillä, kuten; voisinko varata tämän kirjan tai saada sen varastosta, kun se ei edelleenkään onnistu netissä vaikka kuinka intätte. Kirjojen lainaushan pitää tietenkin tehdä ite laitteilla, jotka toimii ehkä noin viidessätoista prosentissa yrityskertoja. Ja sitten kun oot viis minuuttia tökkiny kirjastokorttia siihen laitteeseen ja hieronu kirjaa viivakoodinlukijaan niin että otsasuonet katkeilee ja takana on jonoa, se kirjastontätisetä (oikeasti mahdotonta tietää kumpi se on, anteeksi nyt vaan) vittuilee kymmenen metrin päästä toimettomana tiskinsä takaa että “koitappa ottaa ne kannet irti siitä”. Joo. Minäpä koitan. Ja niin, sitten jos muuten jonotat jotain kirjaa, niin ei todellakaan kannata odottaa että saat sen sillon kun siinä on viiminen lainauspäivä, koska sen jälkeen kirjaa voi vielä pitää viikon itellään kun kaikki tietää että kirjastossa on muutaman päivän “karenssiaika” jollon ei vielä tule sakkoja. Ja kaikki kanssa käyttää sitä hyväkseen. Kannattaa todellakin laskelmoida millon esim. tenttikirjoja menee lainaamaan/varaamaan. Ykski hupi on toki vielä se, ko pääset kotii ja alat lukea jotain aivan paskasti käännettyä materiaalia, jonka umpilaiska ja opiskelijoiden edusta ja mahdollisesta oppimisesta täysin kiinnostumaton kurssipitäjä on valinnu, ja huomaat että joku synnytyksessä hapenpuutteesta kärsiny vajokki on alleviivaillu sitä. Parhaassa tapauksessa sitä on alleviivaillu tärisevin käsin epämääräsesti n. 100 eri vajokkia. Eri värisillä (tietenki kirkkailla) kynillä ja tusseilla. Ja se väri tulee sivuista läpi seuraavalleki sivulle ja on oikeasti mahdotonta lukea koko kirjaa enää. Ja ne alleviivailut ei edes hyödytä mitään, kun ne on niin paskasti tehtyjä ja aivan epäoleellisista asioista. Pelottavinta on kuitenkin kirjat, joissa joku on korjannu sen kirjotus- ja asiavirheitä marginaaliin. Oon minäki aika paljon psykoja jo elämässäni nähny, mutta mikähän ihme saa ihmisen tuommoseen pisteeseen?!?

Lisäksi haluan kertoa, että mua kysyttiin sekä kokkareiden että maanviljelijöiden salaliiton kunnallisvaaliehdokkaaksi. Mikä kertoo aika surullisen paljon - ei niinkään mun varmasti jonkinlaisessa hallusinaatiotilassa havaittavissa olevasta valtavasta karismasta ja kypsistä mielipiteistä ja niiden diplomaattisesta esityskyvystä - vaan siitä, että kukaan muukaan ei totisesti halua työntää käsiään kunnallispolitiikkapaskaan. Kieltäydyin sitten kohteliaasti itseni nöyryytykseltä.

Viime viikolla käytiin Mummon kanssa syömässä Hesburgerissa ja ostamassa mulle pesukone sillä ehdolla että Mummo pääsee tupareihin. Ok. Ja joo, loppuviikon oon ollu sairaana ja koittanu ahdistuksissani saada valittua kursseja. Käytin monta tuntia opiskelusuunnitelman tekemiseen, joka oikeastaan ois pitäny tehdä jo viimevuonna, mutta jonka onnistuin jotenkin välttämään ja saamaan silti sen tekemisestä yhden opintopisteen. Tällä hetkellä keskenään on tiistai-iltapäivissä päälekkäin vaan kolme kurssia, että hyvinhän se meni.