Mikähän siinä on, että biisit jotka joulu-tammikuun pimeimpinä aikoina nostattais ärsytyskäyrän heti ylikierroksille, ei kesällä ärsytä läheskään niin paljon? Pahimmillaan niiden voi ajatella olevan jopa “iha kivoja”. Malliesimerkkinä Belle Whon “Boy”. Siinä on kaikki elementit, joiden pitäis ärsyttää (mm. ylikorkea hassunhauska lauleskelu ja hassunhauskat syntikkataustat), mutta siltikään se ei ärsytä.

Kesällä ylipäätään suhteessa paljon harvempi asia ärsyttää.

Ja joo, nyt on kesä. Vein jo talvitakitkin kellarikoppiin ja kalsareita ei tarvi enää käyttää.

Asiasta aasinsiltaan, pikku projekti Naisfutis.net sai aika kivasti ilmasta tv-aikaa ei-kaupallisella kanavalla. Toissapäivänä tiistaina FST:ltä tuli Sportmagasinet, jossa Max heilu kolmasosan lähetysajasta. Jos missasit tämän huikeat tv-spektaakkelin, voi sen katsoa vielä YLE Areenasta. Jos on laiska, eikä juoksuvalmennus kiinnosta, kannattaa katsominen aloittaa n. 12 minuutin kohdalta. Melkein ku ois melkein ollu ite telkkarissa. (Melkein.)

Osa turhankin helppoja, mutta katotaampa nyt….

1p per oikea vastaus ensimmäisenä kerrottuna. Luovista vääristä vastauksista voidaan jakaa mielivaltaisesti pisteitä.

Tämä on nyt tänään mietityttänyt aivan ylivoimaisen paljon. Elikäs, miten, voiko Facebookissa laittaa olevansa samaan aikaan suhteessa useammankin ihmisen kanssa?

Ei sillä, että todellakaan olisi tarvetta itselläni tuohon ominaisuuteen, saatika että aikoisin kokeilla (edellinen “kokeilu” johti niin laajaan hämmennykseen, että jälkiä korjaillaan vieläkin, ei vähiten oman itsetunnon rippeiden yhteenparsimisen osalta). Mutta mietin vaan, että kyllähän tässä maailmassa on aika paljon kulttuureja, joissa tuo moniavioisuus on ihan normikäytäntö. (Plus P-Amerikan mormonit.) Ja täytyy jossain noista maista nettiyhteyksiäkin olla.

Kertokaa toki jos uskallatte testata.

Parahin Minna Knus-Galán,

katsoin juuri A-talkin, joka käsitteli uutta suunniteltua mediamaksua, ja olen täysin ymmyrkäisenä. En vielä kykene tuntemaan ärsytystä, vaan olen täydellisesti ihmetyksen lamauttama.

Ei ilmeisesti riitä, että tämä suunniteltu “mediamaksu” on iso askel kohti valtiollista totalitarismia, jossa meille näytettävä sisältö esitetään ilman valinnanmahdollisuutta (sillä erotuksella, ettei meillä taida tulevaisuudessa olla mahdollisuutta edes valita olla siitä maksamatta), vaan YLE parhaansa mukaan, hävettävän läpinäkyvästi, tuki ajatusta esittämällä omaksi parhaakseen ja etunsa mukaisesti valittuja haastattelupätkiä ja -klippejä. Propagandakoneisto meillä onkin sitten jo ilmeisesti valjastettu “palvelemaan nöyrästi ja asiakaslähtöisesti yleisöä”, kuten Jungner ohjelmassanne totesi. Kaiken kaikkiaan tänään nähty show oli peloittava osoitus siitä, mihin pakkorahalla tuettu YLE on kai sitten kokkaansa kääntämässä.

Erityisen paljon ohjelmassa hävetti teidän - arvoisa toimittaja - toimintanne. Ymmärrän toki, että asetelmassa jossa haastattelee pomoaan ei varmaankaan kovinkaan vallankumouksellinen voi olla. Mutta voi Jeesuksen luut sentään. Ilkuitte kaupallisten median edustajille pahansuovasti hampaat välkkyen kiero hymy naamallanne. Pommititte kysymyksillä, jotka arvoisat herrat vasemmalla puolellanne kuitenkin kylmän rauhallisesti ottivat vastaan, ja vastasivat niihin asiallisesti.  YLEn herroja ette kiusannut lähellekään samoissa määrin, vaan lähinnä myötäilitte ja nyökyttelitte arvostavasti. Koko kehonkielenne oli huikean väärällään oikealle. Suosittelen katsomaan lähetyksen itse videolta. Toivottavasti Jungner osti edes pullakahvit.

Ystävällisin terveisin,
Sofia Husso

Oon taas Kellossa viettämässä viikonloppua. Vietin täällä myös pääsiäistä, koska vanhempien reissatessa ympäri maailmaa avoimin mielin ku vastavalmistuneet abiturientit jonkun pitää olla vastuullinen aikunen ja huolehtia kahdesta koirasta, kissasta ja kilpikonnasta.

Kerrotaampa ensin kevennyksenä jotakin Kellosta. Aika hyvän kuvan saa, kun lukee oiheisen Wikipedia-artikkelin paikkakunnasta. Se, että suurin (tai no, ainoa edes puolittainen) nähtävyys on ränsistyny, lakkautettu asemarakennus junaradan varrella, kertoo jo paljon.

Täällä kuitenkin hengaan, ja aikahan menee kuin kiwi-linnun siivillä. Huvikseni päätin mm. yrittää soittaa neljäneliysiä nokkahuilulla, ja sehän meni ensiyrittämällä melkein putkeen. Asia on siis just niinkö aina oon epäillykki, syvällä sisimmässäni asustaa suuri musikaalinen lahjakkuus, jotka jotkut onnettomat (kuten musiikinopettajat perskoulussa) kehtasivakki kyseenalaistaa.

Armon vuonna 2009, kymmenentenä päivänä kuluvaa neljättä kuukautta käytiin kamppailu pilkkimestarin maineesta ja kunniasta Rajahaudan ruosteensameissa vesissä.

Pusit, jotka itkivät krapulaansa, vanhuuttaan, säätä (joka oikeasti oli hyvä, turha uskoa säätiedotuksia), tai vain omaa saamattomuuttaan kotona, saivat mu puolesta sinne jäädäkin.

Itse kisa käytiin Rajahaudasta Kuivasojan suulle ja takasin kulkeneella reitillä, välillä makkaraa paistellen. Saalista ei oikein tullut, mutta ko aggre kasvo autoille takasin mereltä taivaltaessa, päätettiin jäädä vielä venesataman laituireiden päähän pilkkejä uittamaan. Ohje oli pilkkiä TOSISSAAN, ja kas, vaikka koko päivänä ei kertaakaan ollu syöny kellään, alkohan niitä kaloja nousta jäälle, kun tahtotila oli kohdallaan.

Syöttikalat. Vai oliko se saalis.

Mitaleille sijoittuivat:

1. LeeDixon

2. Gunner

3. Sohovi

Soi: Margot & The Nuclear So And So’s - Vampires In Blue Dresses