Tännää varsinaisen heräämisen koitettua (pseudo-heräämisiä yön aikana ko tuli sateen takia suoritettua puolenkymmentä, en viiti edes alottaa paljonko pistää marraskuun lopussa vituttamaan tuommonen rankkasade kolmelta pilkkopimeässä aamuyöstä, satas lunta perkele, se o hiljasempaa) repesin kyllä peiliin kattoessa. Tukasta oli motoutunu upea sarvi ottasta ylöspäin. Vähän tämäntyylinen, mutta vieläki sarvimaisempi. Sarvi ei täydellisesti suostunu taltuttumaan, mutta sain ainaki siirrettyä sen toiselle puolelle päätä ohimolle. Yhen ryhmämeetingin jälkeen oon melko varma, että saatan tänään saada vielä jokusen kommentin tästä “kampauksesta”.

Vähän samaa sarjaa ko eilen aamulla onnistuin jotenki kylppärin lattialla kyykkiessäni tartuttamaa kulmalävistyskorun vaatteidenkuivatustelineeseen ja reaktiomaisesti vetäsin päätäni irti siitä ja sain varmasti lievän aivotärähdyksen iskemällä kalloni pesualtaaseen niin, että en tiedä kumpi oli lähempänä halkeamista, kallo vai posliini. Jos joku ois salaa videoinu senki, kukaa ei uskois, että kyseessä ei ole käsikirjotettu kohtaus. Mutta onha se hienoa, että ainaki ite viihtyy oman tragikoomisen elämänsä kanssa.

Hieno viikko varmasti tulossa. En edes huomannu että viikonloppu oli.

Soi: The Streets - Never Give In

Katoin ohjelmantäyteisen lauantai-illan ratoksi kouluhommien tekemisen päälle ekan Twilight elokuvan. Melkoisia vaivaantuneisuuden hetkiä piti selättää, että koko elokuvan sai loppuun asti tapitettua. Ja nyt instakommenttina tämän hienon elokuvaelämyksen jälkeen voi lähinnä todeta, että olihan siinä ihan hyvät musiikit. Ja olipa kyllä paskoja vamppyyreitä.

En tiedä, ehkä hitusen masokismin hakuisena ihmisenä harkitten nyt sen toisenki osan lataamista. Tämä Iltalehden arvostelu ainakin vakuutti.

Löysin myös hieman mystisten käänteiden jälkeen mielestäni hienon musiikkivideon. Se o nii sekava ja vertauksiltaan kökkö, mutta toisaalta oon kattonu tuon varmaan kymmenen kertaa ja siltiki bongaan siitä joka kerta jotaki uutta ja eksoottista. Sitä ei yleensä kovi usein musiikkivideoissa tapahu. Ja tuo arabia kuulostaa kyllä vekkulilta, joten tässäpä:

(Oikeasti postasin tuon tietenki vaa siksi että oppiin koko embeddingin mahollisuuden vasta nyt.)

Nyt kattelen ykköseltä Miitta-Tätiä. Mua tämä kyllä naurattaa, mutta eniten siksi, että tv-lupamaksuja käytetään tämmösten ohjelmien tuottamiseen. Niikö tuommosta nyt muutenkaa uskaltais kaupalliset kanavat näyttää. Upijaa.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä sadat venäläiset ilmeisesti o perin vaikuttuneita blogini alati laskevasta tasosta, ja haluavat kommenteissa kiitellä kovasti hyvistä artikkeleista. Valitettavasti nämä varsin imartelevat kehut taitavat sisältää myös kehotuksia hankkia vaimo, peniksenpidennys, kasvuhormoneja tai iha vaa viruksia ja botteja linkitettyinä, joten spämminappia on nyt hakattu oikei urakalla.

Oon keksiny melkosen loistavan niksipirkkatavan tietää millon kuumemittari on ollu kainalossa 4 minuuttia. Ettii vaan jonku vähä reilu 4 minuuttia pitkän biisin koneelta, ja ko biisi vaihtuu ni tietää, että nyt o jännitysmomentti käsillä. Niin paljo helpompaa ko esimerkiksi kattoa kelloa.

Melkei joulunen fiilis, ko tänää tuli jo unohtamani lomarahat kesätöistä. Ja tuli vielä parisataa euroa enempi ko olin muka joskus kesäkuussa ajatellu. EN KUITENKAA VALITA. Nyt (orastavassa pikku paniikissa) laskeskelin rahojani suhteessa opintotukeen, ja mulla o loppuvuodeksi 10,89€ varaa saada tuloja tai joudun maksamaan yhen tukikuukauden takasin. Toivottavasti mistään puskista ei nyt tule jotaki saakelin 11€ tilikorkoja joita en oo tajunnu huomioida. Sitten nimittäin saattais hieman ottaa päähän.

Tekis mieli lähtä noilla lomarahoilla lomalle. Muttei ehi, ja jostain syystä arvelen, että jos lähen Kap Verdeen yksikseni ni tuun kotiin merenrantaan kilon palasina pienissä mustissa muovipusseissa. Sama nauttia D-vitamiinit pilkkopimeässä purkista. Noin pikkasen kärjistettynä.

Soi: Stabilo - Flawed Design

Nyt paksut pohkeet ja tukkireidet onki IN. (!!!) Just ko oon alkanu menettämää lihasmassaa ja takareidetki näyttää jokseenkin ihmisiltä ja standardifarkut mahtuu jalkaan. Ja minä ko oon vältelly hamosia iha vaan jotten järkyttäis ihmisiä ketaroillani. Voi jumalauta ko ei ikinä osu! Mutta ainaki voin sanoa puolustuksekseni sen, että o mulla ainaki paaaljon vähemmä ruttuset polvet. (Enkä toisaalta myöskään usko avaruusolioiden olevan jumalia ja maksa siitä huvista miljoonia dollareita vuodessa.)

Pieni win oli elämässä tänään sekin, ko kerrankin sain englanninkurssin “Introduction to Intercultural Communication” reflective journaliin kirjotettua asiaa, enkä täydellistä tajunnanvirtaa jotta 1-2 sivua viikossa sais täyteen. Kirjotin vähä kulttuurisista dilemmoista, kulttuurishokista, nonverbaalisesta viestinnästä ja siitä kuinka creating cultural synergy voi täydellisesti epäonnistua. -Eivät ne kaks Ouluun rahdattua brassia siis ihan hukkaan menneetkään! Ilman kyseistä insidenttiä oisin jollotellu taas kuun asennosta suhteessa suvaitsevaisuuteen. Opettaja oikein silmät selällään kauhisteli, että miten tuommonen voi olla edes ollu mahdollista. (Niinpä.)

Menin tännään myös yritysjuridiikan aineopintokurssille (tarvin kandiin pari “muita yliopistotasoisia opintoja” kurssia, koska opintopistemäärä ei pakollisilla, pääaine ja sivuainekokonaisuuksilla jostain syystä täyty, ymmärtääkseni, tosin, koska en oo tehny koskaan henkilökohtaista opintosuunnitelmaa, nämä asiat on aina olleet vähä sumun peitossa). 9op sais, jos se menis läpi. Ainaki eka luento oli kiva, ja luennoitsija hassutteli välillä niin että nauratti. Muuten sitte ahistaa taas koulu aivan hulluna. En valmistu ikinä, en saa tarpeeksi opintopisteitä, tuet katkeaa, sitte oon pa, pitää jättää koulu kokonaan ja syrjäydyn muiden suorittaessa maisterin paperit alle viiteen vuoteen. Todellisuudessa kuitenki tältä syksyltä 52 op kerääminen on vieläkin mahdollista. (Tosin yks 5op kurssi on ehkä pakko jättää pois, en vaan kestä sen multicultural group taskia jossa mikää ei etene ja kukaa ei tiedä mitää.) Oikeastaan kaikki, joiden kanssa oon keskustellu tatkin uudesta linjasta vaatia suorituksina multikulttuurisia ryhmätyöryhmiä simppeleiden tenttien sijaan inhoaa koko hommaa. Tätä vauhtia oon kehittyny valmistumiseen mennessä suvaitsevaisesta ihmisestä HC isäm maan pulustajaksi.

Sairastellessa oon syöny aikalailla kaiken kaappeihin kertyneen ruuan nyt poissa. Meneeköhä sillo hyvin vai huonosti, ko jääkaapissa ei valon lisäksi ole ko skumppaa?

Soi: Kesha - Tik Tok (Ja minäkö luulin että autotunetus olis jo vanha vitsi.)

Edelleen yskittää. Vähä pohdinnassa, että pitäskö lähteä lääkäriin ja pyytää keuhkoröntgenit. Toisaalta, koska en ookkaa tänävuonna saanu säteilyä ko palohälyttimestä, ja toisaalta, koska tämä yskä ei ole iha normiyskän olosta ennää noin yskiäkkään. Ei ole kuumetta ollu 3-4 päivään, mutta olo on edelleen ku yliajetulla etanalla. Kävin vierailulla vanhempien lääkekaapilla, josta löytyki Sofia Johannan nimellä jos jonkinlaista yskänlääkettä. Eivät oo olleet avuksi. Joka yö herään vähintään kerran yskien varmana siitä että nyt tukehun ja kuolema korjaa.

Kaikki lakkoilee. Finnairin lentäjät (varmasti hienoja ylipalkattuja ihmisiä, muutaman viikon ko lakkoilette ni voitte mennä työttömien paperijäärien kanssa juomaan kossua Valintatalon taakse), Kalevan toimitus ja potentiaalisesti teknologiateollisuuski. Määki haluan lakkoilla. Määki haluan lissää rahhaa!

Äiti tuli Shanghaista just enne Finnairin lakkoa kotia lauantaina. Laukut ei tulleet. Lisäksi se oli koitettu ryöstää kansantasavallassa. Äiti oli huutanu, kiroillu ja hakannu. Ryöstäjä (joka oli kuulemma näyttäny just semmoselta, ko kiinalaiset pahikset kaikissa elokuvissa näyttää) oli juossu karkuun. Koska laukut ei o tulleet, tuliaisten kärkkyminen ei ole oikein tuottanu tulosta. Kiinassa muuten ei ollu päässy Feisbuukkiin. Kaikesta tästä voimme päätellä, että Kiina taitaa olla aikas paska maa.

Viikonloppuna pääsi väijymään salibändiäkin oikein pitkästä aikaa. Vaikka Ynjövin sain jo jotenki lajiin tykästymään, kemiantehtävät (krapula) vei ilmeisesti voiton lauantaina. Sunnuntaille isä (voi kyllä) halus lähteä mukkaan. Mu tietääkseni isä ei oo eläissään edes ite pelannu salibändyä, mutta 15 minuutin jälkeen toki tästäkin lajista kaikkien alojen asiantuntija jo kykeni heittämään tarkan analyyttisiä kommentteja ko Tami konsanaan. Molempina päivinä lisäksi kotijoukkue otti turpiin, vaikka kuinka kannustin.

Tässä linkkivinkki: IMMD. Jotku noista on melko vahingonilosia, jotku vaa ilosia. IMMD ko Prismassa joku vaihtari oli urheiluosastolla ja pyysi ettimään sille talvikenkiä. Näytän siis pätevältä talvikenkien ostajalta.

SMG - Lopulta Olemme Kuitenkin Yksin

Vittu tämä yskä ei lopu ikinä. Kylet o niinkö hajalle potkitut, ja ei jaksa ennää ees yskiä. Kurkusa o niikö gerbiili, koko aja kutittaa. Yöllä heräsin ja tuntu että tukehun ja koitin vaa yskiä (naapurit kiittää), juoda vettä jne. Lopulta nakkasin pingviinipastilleja kaks suuhu (salmiakki ja sitte vähä helpotti enkä saanu toista kuolemiskohtausta ennen aamua.

Äskö kävin täydentämässä ruokavarastoja ja apteekissa. Ostin Carmolis yrttitippoja (7,17€) ja Codemax yskätabletteja (10,02€), jota sikainfluenssapuhelimen täti suositteli. (Koitin kysyä eilen puhelimessa, että oiskoha mahollista saada yskään jotaki reseptillistä lääkettä edes hillitsemää, ko se tässä eniten vituttaa ja väsyttää, tai että joku ees kuuntelis nuo keuhkot. Ei ollut, koska ei saa mennä lääkäriin.) No ei niin muuten, mutta kun nyt kotona aloin lukemaa tuon Codemaxin sisältöä, ni jumalauta, sehä o salmiakkia. Olis ollu sama jättää ostamatta, ja syödä vaan salt pastillereja, joissa o enempiki ammoniumkloridiakin varmasti. Rupes kiristämää kympin maksaminen aika huolella just nyt. Voi helevetin helevetti että ihminen voi olla tyhmä ja maksaa ittensä kipeäksi.

Kurkusta tulee nyt yskiessä ja syleskellessä veristä limaa. En tosin tiedä mistä se veri sinne o päätyny, voi olla myös valunu nenästä, joka aamulla vuosi verta.

Kivvaa on, ja mailiin tullee koko ajan parin kurssin monikansallisten ryhmien ryhmätöitä koskevia maileja, joista en tajua yhtikäs mittään. Portugalilaisen ja ranskalaisen logiikka nyt tällä hetkellä on vaan kerta kaikkiaan liian sumeaa ymmärrettäväksi. Huomenna ois kansantaloustieteen oppihistorian tenttiki. Ehanaa. Ja tilastotieteen laskareissa pitäs olla. En taida olla kykenevä menemään kouluun ainakaa koko tällä viikolla.

Soi: Weezer - (If You’re Wondering If I Want You To) I Want You To

Lauantaina oli kurkku kipiä, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli aika paha yskä, ja isänpäivälounaalle ilmottautuessa kuumetta oli 38.8 astetta. En tiedä mikä tämä pöpö on, mutta viime yö oli esimerkiksi ehkä toiseksi (tämässä ja tämässä kuvattu viimevuotinen episodi vie edelleen voiton helposti) vittumaisin tautiyö, kuumetta hintsusti yli 39 astetta. Lihaksia särki, varsinkin alaselkää niin ettei nukkumisesta tullu yhtään mittään, paleli vaatteet päällä kolmen peiton alla villasukat jalassa jne. Mutta sitte ehkä ibuprofeeni hiukan autto, nukahin, ja nyt lämpöä ei oikeastaan edes ole. Nyt vaan kurkku on edelleen nii kipiä, että kaikki ruoka tarttuu ja yskittää sillä tavalla ikävästi että keuhkoputkentulehus here I come. En mää tiedä mitä tässä tekis, terveyskeskuksiin ei yskän takia saa mennä koska o pöpöepäilyä jne. En kuitenkaa ajatellu tänään mennä koululle… Sain laupiaalta samarialaiselta UFC Undisputed, joka on kyllä hieno peli. Myös ehkä eniten gay peli ikinä. Hikiset tiukaksi treenatut äijät pyörii toistensa niskassa, ja erityisen paljo animaattoreiden aikaa on menny tosiaan hikipisaroiden, haavojen ja rinta- ja kainalokarvojen animointiin.

Soi: Kent - Taxmannen

Joku o pilannu yliopiston. Nykyää kursseilla o pakollista läsnäoloa, ja perjantaisinki o kaheksasta iltapäivään koulua. Ei hele. Mite täsä opiskelet, ko pitäs olla kaikilla päälekkäin olevilla kursseilla paikalla samanaikaisesti? Ei mitenkään. Syytän järjestelmää siitä, etten ikinä valmistu.

Yliopistolla oli tänää myös kirjaston kirjojen poistomyynti. Ostin viis euron kirjaa. Huikein löytö oli ehkä B. Milner, V. Rapoport & L. Yevenko:  “Design of management systems in U.S.S.R. Industry - A Systems Approach”. Elämäni akateeminen tavote voiski tästä eteenpäin olla tuon käyttäminen viitteenä kaikissa mahollisissa harkkatöissä.

Vielä hyvä tämänpäivänen xkcd. Elinluovutuskortin voipi tilata nykyään myös netistä, joten mitään syytä jättäytyä siitä junasta ei oo. “I’m not totally useless, I can be used as an organ donor!” Itte asiassa mää en ymmärrä, miksei jo laissa määritellä, että kaikkea saa käyttää. Mulle sopis. Mutta toki löytyy ne idiootit, joille se ei ihan vastustamisen periaatten takia kävis. (Uskonnolliset syyt jotenki sentään ymmärrän, se kuitenki o motiivi ja vakaumuksellinen tahtotila. Vaikkaki mietityttää, että mitä pirun väliä sillä voi olla kellekkää. Eihä niitä ruumiita kuitenkaa säilytetä olohuoneessa näytteillä vaan pistetää multiin.) Joskus mietin sitäki, että onko mieltä ilmasta tahtonsa haluamastaan hautaustavasta. Itehän ku en kuulu kirkkoon jne. Vapaa-ajattelijoilla taitaa olla jaossa siihenkin oma korttinsa, jonka voi allekirjottaa ja kantaa lompakossa hamaan loppuun asti. Mutta mulle täysin samantekevää minkä rituaalien mukaan toimenpide joskus tullaan suorittamaa. Eipä sitä oikein voi enää loukkaantuakkaa, jos joku haluaa paikalle papin pyörimään. Maksaja päättäkööt. Tietenki joku eurooppalaisten pakanallisuuksien tyyppinen juhannuskokko soutuveneessä (junou, kolikot silmille ja kohti ulappaa) ois aika vekkuli, mutta senki taitaa estää laki. Edit: Nyt ko aloin asiaa oikein miettimään, niin miksei joku sopivan massiivinen pyramidi tai joku mausoleumikin vois olla hauska vaihtoehto.

Soi: The Big Pink - Dominos

Kävin sunnuntaina westielenkillä kävelemässä tunnin Äipän kanssa Eedenin takana jossaki kuusessa (ja nyt alaselkää särkee iha pirusti kylmässä ja liukkaalla seisoskelu, kävely, ja yhden hihnaa kaikessa voimiensa tunnosa repineen koiravanhuksen kiinni pitäminen), ja vieläki naurattaa. Jedi ei ollu edes kaikista huonoimmin käyttäytyvä koira. Sielä ko oli yks westieuros, joka harjotti positiivista rasismia, eikä sietäny yhtäkää valkosta länsiylämaanterrieriä, mutta Tarmolle se ei urissu ollenkaa. Päin vastoi, nuuski oikei rauhanomaisesti. Kaikenlaisia hulluja mahtunee siis koiriinki. En tunne olevani enää läheskää nii epäonnistunu ihminen.

Sunnuntaina kävin myös kattomassa Woody Allenin pätkän “Whatever Works”. Eniten elokuvassa huvitti sitä edeltänyt mainos (Atria Fresh) ja sen konteksti. En tiedä onko se vaan mun sairas huumorintajuni, mutta melko hykerryttävä yhtälö. Koitan avata.

Pitäs varmaa alottaa siitä, mistä se leffa kerto, nimittäi Niille, jotka on jotenki onnistuneet asian missaamaan, niin arvoisa ohjaaja Allen ku oli naimisissa Mia Farrow kanssa, mutta eros Miasta, ja meni joku vuosi myöhemmi naimisiin Mian adoptiotyttären Soon-Yin kanssa. (Terve 34 vuoden ikäero siis.) Ja sitten Mia päätti jäkikäteen kertoa, että hän löysi Allenin tästä adoptiotyttärestä ottamia alastonkuvia vielä ko he olivat naimisissa. Ja muuta semmosta pientä hässäkkää. Hei, mitä nyt voi sattua kelle vaa!

Elokuva puolestaan kerto vanhasta ärtysästä ukkelista (rammasta papasta), jonka luo eksyy joku 21-vuotias blondibimbo asumaan, menevät naimisiin, jne., ja lopulta tapahtuu vaikka mitä. Tarinan opetus kuitenki on, “whatever works”, elikäs mikä vaan toimii on jees, ja kaikesta pitää löytää iloa ja nautintoa mistä vaan voi, koska elämässä ei oo mitää järkeä, se o väliaikasta ja maailma o pelkkää kaaosta.

Jo tässä vaiheessa jonkinlaista ironiaa olisi havattavissa ennakkoasetelmien perusteella, mutta kuvio sen ku parani, ko ennen leffaa esitettiin paljon parjattu Atria Fresh mainos, joka o synnyttäny ehkä pitkään aikaan eniten itkupotkuraivarivitutusta aiheuttavan mediailmiön (joka on jo sinällään melkolailla vitutuskerrointa kasvattava sana);  PUUMAT. Jotenki MILF oli vielä puumiin/cougareihin verrattuna HAUSKA termi. Mutta voi vitun “puuma”. Tulee afoinfarkti koska ottaa päähä nii paljo. Enkä edes oikei tiedä miksi. Jos mää tykkäisin nuoremmista “miehistä”, niin sitä ei sanottais puumailuksi, vaan pedofiliaksi (joka sekin tosi liittyy aiheeseen kiitos Woody Allenin).

Mietin vaan yksikseni pimeässä tukahdutettua huutonaurua pidätellessä, että jospa vaan Atrialla tiedettäis missä seurassa salaatit ja vettyneet voileivät nyt seilaa.

Koko episodista innostuneena (voi kyllä) piti alkaa ettimään kaikkia eri lisätermejä, joita näissä rakkauden eri variaatioissa olis sopivaa käyttää. Ja kylä muuten rupes löytyyn! Viehättävää, että asiaa koskien on oikein väännetty laskukaavakin. (Tuota ei muuten MAOL -taulukoista tai tilastotieteen peruskurssilta löydykään.)

Elokuva muuten sinällään oli ihan hyvä. Tosin kertojan keskustelu yleisön kanssa mu mielestä ei toiminu, ja monta aika ennalta-arvattavaa juonikäännettä oli, mutta iha jees elokuva kuitenki. Naurattiki monessa kohtaa.

En tiedä mite tuosta eo. asiakokonaisuudesta enää irtoais onnistuneesti, mutta tännää oltiin Mummon kanssa taas ettimässä läppäriä hänelle (kolmatta kertaa, tuloksetta). Mää ostin Verkkokauppa.comista semmosen hiirimaton (ilman tuota gei-geelitukea), että paatuneimmatki nörttilarppiwowittajat o kateudesta vihreinä. Jospa tuommone alumiininen hiirtä kokopäiväsesti hieroville nolifettäjille luotu matto ois tarpeeksi kestävä mun tarpeisiin. Oon tänä vuonna nimittäi hajottanu kolme hiirimattoa alkutekijöihinsä. (Tietokoneen kohtuukäyttö jne.)

Soi: Nouvelle Vague - Just Can’t Get Enough