Kyllähän se The Soundien keikka oli hieno.

Ensinnäki vein pennuille jalkapalloja päiväkoteihin. FF2:lla myytii paitoja, ja paidoilla kerättii rahaa, jolla ostettii palloja ja pumppuja. Myös Kalevassa pitäs huomenna olla jotain aiheesta. Olen hieman kusi sukassa, koska mulla on vahva luulo siitä, että toimittaja teki jokusen asiavirheen. Mutta kuten Mummo sanoo: “No kyllä se aina seuraavan päivän lehdestä selviää mitä on muka edellisenä päivänä sanonu!”

Kävin myös pelastamassa itkun partaalla olleen äidin jämähtäneen autonsa luota, ja mummolle ostamassa luontaistuotekaupasta jotaki hihhulointijuttuja mitä se halus.

Jos ulkona ei olis niin kylmä (-21) niin voisin mennä naapuriin Teatrialle stalkkaamaan nimmareiden toivossa kun The Sounds tulee. En omi musiikkia itelle, mutta tässä tapauksessa kyseessä on niin astraalinen vitutus, että Juhan af Grann saattas olla kiinnostunu tekemään dokkarin, koska oon koittanu jakaa ko. musiikkia vuosikaudet ja kellekkään ei kelvannut. Noh, kippaskappas, viimisimmän levyn (joka on sitä paitsi yhtyeen tähän mennessä huonoin levy) ja radiosoiton myötä moni on nyt LÖYTÄNY ko. bändin, ja Sofiaa ottaa päähän niin ettei sanotuksi enää saa. Siksi jaankin tämän jo kerran tehdyn vuodatuksen:

Sofia sanoo:
Saako sanoa kui paljo ottaa päähä se että tykkää jostaki bändistä 7 vuotta ja koittaa tuputtaa sitä kaikille ja kaikki nyrpistää nenää
ja sitte nyt kaikki o kiimassa menossa keikalle
haistakaapa paska
negative creep sanoo:
lupaan etten tykkaa
mika
eiku siis etten oo menossa
Sofia sanoo:
no et oo
The Sounds
minä oon tykänny iha himona
ja mua o dissattu
ja nyt nuo samat tulosa huomenna keikalle
negative creep sanoo:
ja sitte tuntuu etta ne vie jotain omaa
ja niilla ei oo oikeutta olla samalla tavalla innoissaan
Sofia sanoo:
KYLLÄ
negative creep sanoo:
ja sitten ne viela luulee etta niilla on ja ne ei ees tajua etta se on vaarin
Sofia sanoo:
niimp!
negative creep sanoo:
yleensa kannattaa olla tuputtamatta kellekaan
paitsi sitten arsyttaa viela enemman jos ne loytaa sen myohemmin
“no olisin ees kertonu kauan sitte et tykkaan niista. et noi tajuis et tykkasin ennen niita.”

Joka tapauksessa oon jo tosi fiiliksissä huomisesta keikasta!

Ensinnäki sikaloista. Oikeutta eläimille julkas materiaalia sikatiloilta. Ja esitteli sen YLE:llä. Ja sitten Sirkka-Liisa Anttila (joka muuten itsekin on “maatalousyrittäjä”) selitteli, ja sikafarmarit suuttu ja punasiksi muuttu. Koko keississä o aika monta pointtia, joita tekee mieli kommentoida.

• Ensinnäkin vistottaa, että moista tapahtuu. Mutta vielä sitäkin enemmän vistottaa, että sikafarmareiden mielestä tilanne on normaali, ja erityisesti vistottaa se, että se o normi maa- ja metsätalousministerin, siis Anttilan mielestä.
• Myös vastuun siirtely vistottaa. Anttilan mielestä vastuu on Eviran, Eviran mielestä tarkastaneiden eläinlääkäreiden. Ja ne onkin jo niin hajanainen sakki, että vaikea laittaa tilille. (Vaikka toki Evira on jo ilmottanu, että niiden tilojen osalta joissa materiaalia on kuvattu, tullaan eläinlääkäreiden toimintaa selvittämään. Juupa juu, luvataan, tullaan ja selvitetään. Saa sitten nähdä mitä oikeasti tapahtuu.) Kuvittelen hyvin, että eläinlääkäreiden tarkastukset on olleet sitä, että on menty pirttiin kahville tutun farmarin saunakaverina, juteltu niitä näitä, ja sitte o kirjotettu rapsa hyvässä yhteisymmärryksessä edes käymättä kattomassa possuja. -Tai, ei kai tuommonen tilanne edes voi muuten olla mahdollinen. Toki sekin auttaa, että tarkastuskäynneistä ilmotetaan aina etukäteen. Niinku nytki o ilmotettu, että sikatilat tullaan tarkastamaan. Kai tässä on jo muutama päivä ollu aikaa haudata ruhoja kuuden jalan syvyyteen ja käyttää navetassa vähä painepesuria.
• Ottaapi päähän, että kepulaiset sikaniskafarmarit tulee metsästämään helsinkiläisiä ituhippejä talikoiden kanssa verenmaku suussa, koska ituhipit tunkeutu kuvaamaan paskassa kiereskeleviä sairaita (ja kuolleita) elukoita. Ei ne ympäristöt nyt todistusaineiston perusteella ihan steriileitä tainneet ennenkään vierailuja olla. Ja jos yhteiskunnan valvonta pettää, mu mielestä on enemmän ku oikeutettua sitten yksilöiden tuoda epäkohdat esiin. Miten muuten ne ois selvinneet?
• Ihmetyttää, että aivan hetki sitten samanlaisia videoita kuvattiin Ruotsissa (ja esitettiin marraskuussa), kauhisteltiin, ja todettiin, että Suomessa moinen ei ikinä vois olla mahdollista. Eipä. Ruotsin HKScanin pomo eros, mitäs, luuletteko, että Suomessa joku kantais vastuunsa ja eroais? -Epäilenpä vahvasti.
• Inhottaa ajatella, että viimeksi täysin samaa keskustelua käytiin 2007. Muuttuko joku? -Ehkä, mutta korkeintaan huonompaan suuntaan.

Mää en ole kasvissyöjä, eikä musta tule kasvissyöjää, koska oon aivan liian laiska näkemään vaivaa, että saisin lihaa syömättä tarpeeksi tasapainosta ravintoa ja proteiinia. Ja oikeasti, toisinaan liha vaan maistuu hyvältä. (Sika tosin ei maistu, ja siksi sitä en syökään muuten ko pakon edessä, tai jotta en loukkaa ihmisiä jotka o ruokaa tehneet.) Mutta oon toisaalta myös sitä mieltä, että eläimiä pitää kohdella hyvin. Jos kukaan pitäis vaikkapa koiria samanlaisissa oloissa kotonaan, lopetettais tai huostaanotettais elukat, tulis tuomio eläinsuojelurikoksesta ja eläintenpitokielto. Vähemmästäkin tulis. Siitäkin tulee, jos pitää tulkinnan mukaan liian montaa eläintä, eikä siten ole kykenevä huolehtimaan kaikista eläimistä. Mu mielestä nuo tilalliset ei pysty huolehtimaan suurista määristä eläimiä, joten vois olla välissä paikallaan alkaa harjottelu alusta vaikkapa akvaariolla ja parilla kultakalalla tms.

Mää olen myös iha oikeasti maalta kotosin, kodin ympärillä o peltoja ja niillä juostu ja saatu tahroja vaatteisiin niinkö Omo -mainoksessa konsanaan. Meidä kotitien päässä oli isän serkulla navetassa lehmiä, ja siellä tuli myös aika useasti käytyä silittämässä lehmiä. Lehmät o kyllä iha vekkuleita eläimiä. (Vaikkakin aivan helvetin paljon tyhmempiä kun siat, mutta sympaattisia kuitenki.) Ja ko tuli vasikoita, ni sanottii, että tulkaapa kattomaan. Kotona meillä oli aina kesäsin kanoja, joilla oli pihalla semmonen meikän yksiön kokonen aitaus, ja iltasin ne aina meni (tai vietiin, aina oli pari passiivista tai aktiivista vastarintaa harjottavaa) yöksi pihasaunaan nukkumaan, ettei kettu tai muukaa peto niitä ois vieny.

Ok, kyllähän navetassa haisee paska. Se on aika väistämätöntä, että paska haisee paskalta. Mutta ei ne lehmätkään koskaan paskassa kierineet. Ne toki oli lypsylehmiä, että oli ideaalia pitää ne hyvällä tuulella ja terveinä, että lypsivät mahdollisimman hyvin. Toisin voisin kuvitella olevan asian juuri esim. sikatiloilla, jossa on iha sama onko sialla kolme vai neljä jalkaa tai yks vai kaks silmää, kunha se pystyy syömää ja lihomaa kinkuksi joulun alle pakastealtaaseen. Niitä lehmiä myös aina kesäsi käytettii laitumella joku päivä ja ne pääsi muutenki ulkoilemaa päivittäi aitauksee talvellaki. Samoin vasikat oli ulkona kirmailemassa aina aluksi, ellei ollu liikaa pakkasta.

Mikä vittu ihmiseen on iskeny, ettei se tajua tekevänsä mitään väärää, ku halvaantuneita ja sairaita elukoita pullistelee navetta? Minä en todellakaan tiedä. Kyllähän sillon täytyy olla päässä vikaa. On erittäin vaikea kuvitella, että vanhempi farmarisukupolvi olis kohdellu eläimiä ihan noin. On totta, että elämän kiertokulku on tullut perin hyvin selville. Maito tulee lähmistä, samoin tulee sisäfile. Mutta ei niitä eläimiä silti tarvi kohdella huonosti. En nyt sano, että pitäs kaikilla nimi olla (lehmillä oli aika monella), mutta ainakaan noilta sikatilointakaan kantautuneissa pätkissä esitelty tapa ei voi olla eettisesti oikeimmasta päästä. Onko niin, että kun pientiloilta on siirrytty tehotuotantoon, tilanisäntien sukupolvi o vaihtunu, ja samalla o unohtunu terveen järjen käyttö.  Koska päin vastoin ko sikafarmari väitti, ei tilanne todellakaan aina oo ollu kuvissa olevan kaltainen. Ei o nii montaa vuosikymmentä kuitenkaa siitä, ko possuset ja ihmiset lämmitteli samassa savupirtissä. (Mitenkään tilannetta romantisoimatta, myös siellä varmaan haisi paska.) Onko sitte se luonnosta vieraantumista vai välinpitämättömyyttä, että ollaan päädytty tähä, en minä vaan tiedä. Mutta sairasta on.

Toinen ituhippeily joka lähipäivinä on pistäny mietittämään, on tuo elämysmatkoile riehumaan lähteminen. (Tsekkaa jos et usko: “Hyvät fiiliset”) Sitä en ihan ymmärrä, että matkustetaan maailman toiselle puolelle putkaan joutumaan.

Ja täytyypä kuitenkin samaan hengenvetoon todeta, että oon iteki ollu osottamassa mieltä kerran. Se oli joku vuosi sitte Chamonixissa, kun Mont Blancin läpi kulkeva tunneli taas avattiin rekoille. (Toki olin samalla lomalla laskettelemassa, mutta hei, kaikki ituhippeily lasketaan!) Tunnelin läpi kulkee aika iso osa koko Euroopan rekkaliikenteestä, ja laaksoon asti ennen tulleet jäätiköt,  o pienentyneet ja ohentuneet.  Tämä o jokaisen jääräpäänki mahdollista todeta ihan vaan meikäläisen perheen 80-luvulta eteenpäin otetuista lomakuvistakin. Noh, sielläpä sitä oltiin, varautuneena kumiluoteihin, mutta mielenosoitus oliki marssi juna-asemalta kaupungintalon eteen, jossa kaupunginjohtaja totes olevansa ihan samaa mieltä. Ei näkyny vesitykkejä. Mikäli aihe kiinnostaa, ni tässä ARSMB:n kotisivut. (Samalla voi harjotella ranskaa.)

Soi: Beastie Boys - Sabotage

HS uutisoi, että veronpalautusrahoja on onnistuttu ohjaamaan väärille tileille.

Vaikka poliisi o vaitonainen tapauksesta, ni tiedän melkosella todennäkösyydellä tasan ja tarkkaan mite homma meni. Koska mietin samaa pläniä iteki tovi aiemmin!

Kun joku kuukausi sitte tuli Verohallinnolta viesti, jossa kysyttii tilinumeroa jolle veronpalautukset haluaa. Verohallinnolla ei siis ollu tiedossa mu tilinumeroa. Mää mietin sitä erityisen yksinkertaista lappua (”Hei Sofia, mille tilille haluat rahat, mmmmmkthnks”) kirjotellessa, että ei hitto, tämmösellä lippulappusella, kirjaamattomana postissa, muidenkinha ihmisten tiedot vois ilmottaa niiden puolesta ja rahat siirtää johonki Sweitsiin, jossa tunnetusti yhden suomalaisen pikkurikollisenkin yksityisyydensuoja on vielä hyvässä jamassa. Ku poliisi sanoo, että “varsinaisesta tietomurrosta ei ole kyse”, ni kyse täytyy olla siitä, että joku yritteliäs ihminen on huomannu saman ko minä, se o blokkaillu samoihin aikoihin tulleita veroviraston kirjeitä pois postista (mikä ei voi olla ollu ylivoimanen tehtävä, koska totuuden nimissä on sanottava, että ei verovirasto yksityishenkilöille lähetä postia kuitenkaan kovin montaa kertaa vuodessa, ja kätevästi kun siinä kuoren päälläki lukee puulaakin nimiki), täyttäny tiedot ittellee sopiviksi, saanu vähä viikkorahaa, ja nauranu partaansa.

Mietin kyllä aika monissa tilanteissa noin muutenki, että miten vois suorittaa täydellisen rikoksen. Ja jostain syystä oon myös lahjakas spottaamaan aina valvontakamerat ja tutkat. (Mitähä se lie kertoo psyykkeestä.)

Soi: Rilo Kiley - Moneymaker (Enpä tienny tuon videon olemassaolosta ennen tätä.)

Ku porukat muutti sinne keskustan asuntoonsa, siellä oli vielä tiloissa aiemmi majapaikkaansa pitäneen firman matskuja. Bongailin sieltä itelleni iha hyvä kirjoja koskien business ethicsiä, innovaatioita ja kaiken näköstä yleistä jargonia, osin iha pätskyjäki opuksia, jota voin varmasti hyödyntää ainaki opiskeluissa, jos en elämässä. (Mikä on kyllä todennäköistä, toki voin briljeerata eettisillä johtamismalleilla KELA:n aulassa juodessani käsidesiä suoraan pullosta).

Lisäksi löyty Stanford Universityn hieno kansio. Aloin nytte nakkelemaan noita sisältöjä paperinkierrätykseen, ja näemmä nämä o Stanford Executive Programin koko kurssimateriaali. Voin kertoa myös hauskana detaljina, että näemmä mm. Mikael Jungner on ollu samalla kurssilla kansion edellisen omistajan kanssa. Samoin ko Arto Tikkanen, joka o näemmä Valion pomo. Muita suomalaisia nimiä näyttäis olevan Anu Nissinen (Sanoma entertainmentin pomo), Petri Heinonen (joku metsäteollisuuden pomo) jne. Ulkomaisistaki joku tuttu nimi osallistujalistasta näkkyy.

Aloin huvikseni ettimään kyseisen kurssin hintaa, ja senhän Stanford perin avoimesti kertookin: 54 000 dollaria. Ihan henkilökohtaiseksi huvikseni aloin edelleen miettiä, että kuinka paljon tässä kansiossa olevan yhen arkin hinnaksi tulee. Vähä enempi ko 200 sivua tuossa on, eli n. 270€ per sivu. Heh-heh-hee. Maailma on sairas paikka.

Kävin tänää hammaslääkärissä, kun tuota yhtä takahammasta vihloo juodessa kylmää ja lähiaikoina purressa se myös on alkanu tuntumaan kummalta, semmosta ihme paineentunnetta, niikö sillon ko maitohampaat irtos ja niitä sai kitkuteltua irti ja sinne meni vähä ilmaa ja se tuntu kummalliselta. Tuo hammas paikattiin ekaa kertaa viime keväänä YTHS:llä. Ennen jo sitä olemassa ollu kipu ei helpottanu, päin vastoi, meni iha hirveäksi niin, että piti vettää buranaa oikei kourallisin kunnes sai päivystysajan, jollon kaks päivää aiemmi laitettu paikka otettii pois ja laitettiin uus paikka. Paskan marjat se auttanu pätkääkään. Siitä joku päivä eteenpäin menin Kaupin Pekalle, joka on hyvä hammaslääkäri, ja sitte helpottiki. Mutta nyt taas alko vaivaamaan. Ja voeha vittu. Nooh. Menin hampilääkärille, ja se katto heti surullisin silmin ko arvas että samasta hampaasta kyse. Jotenki se o ärtyny, jostain käsittämättömästä syystä. Hammasta koputeltii ja suihkutettii ilmaa ja irvistelin. Tänää taas otettiin lisää hammasta poissa (vrööömvrööm, voitko kuunnella äänen ottavan resonanssia takaraivostas?)  ja tungettiin jotaki pakkelia sinne. Ei kait siinä.  Seuraavaksi viidettä kertaa saman hampaan takia hampilääkärille kaheksan kuukauden sisällä. Hajotuttaa.

Note itelle: Pitäs päivittää leffa ja kirjalistat, nytkö vielä muistaa edes jotaki, ja ennenkö vuosi loppuu.

Soi: Metric - Grow Up and Blow Away

Voi vittu että voi muuten pistää vituttamaan  se ko ihmiset kirjottaa “kuullostaa” kun tarkottavat että jokin “kuulostaa” joltakin.

Soi: Hoobastank - Out of Control

Jotenki olisin kuvitellu, että poliisien keskinäinen hyvä veli -koodisto ei olis hyväksyny työkavereiden täydellistä suolausta, mutta näemmä sallii.Ymmärrän kyllä kollegoidenkin olevan paskat housussa asian kanssa, jotta heistäkin ei vahingossakaan tehtäis syntipukkeja, mutta vähän tulee semmonen kuva, että saalistusaika on alkanu. Totta kai on helpompi arvioida tekojen seurauksia reilusti jälkikäteen, kun sillä hetkellä, kun täytyy pohtia, syyllistyykö kansalaisoikeuksien loukkaamiseen.

Mää jo aika pian tapahtumien jälkeen kirjottelin (näemmä aika fiksusti, koska tarvetta uudelleenmuotoilla kantaa ei ole), ettei poliisilla ole todellisia mahdollisuuksia olla ennustajia, eikä epäillyistä ajatusrikoksista voi selliin pistää.

Ja edelleenkäänhän poliisisetä ei ollut se, joka pistoolista vetäs. Eräässäkin lounaskeskustelussa enempi elämää nähneiden setien keskuudessa tuli esille se, että mikäli kouluammuskelija ei olis saanu pitää sitä 22 kaliiberista asettaan, ois hän voinu lähtä ettimään laitonta asetta, esim. isompikaliiberisia tykkejä, joilla sitten oiskin tullu jo paljo isompaa vahinkoa, eli oikeastaanhan poliisi minimoi vahingon valinnallaan. Mikäli “mitä jos” -ajatteluun oikein syvälle halutaan lähteä.

Ennenkuulumattomasti heräsin lauantaina ennen kaheksaa. Multicultural group kurssin legal issues in international business puitteissa päätti, että lauantaina klo 12 on hyvä aika pitää meeting pääkirjastossa. En ole täysin samaa mieltä, mutta eipä auta kitistä.

Eilen huvituin, kun täysin puskista tullen löysin itteni M&M:n nettisivuilta. Oikeasti etsin artikkelia, jota luin aiemmin päivällä edessä istuneen pojan läppärin näytöltä. (Ei kai se mu vika ole, jos joku haluaa jakaa selailunsa koko maailman kesken?) Repeilin eilen myös Prisman parkkipaikalla, ko kaks taaperoa vilisti vanhempiensa ulottumattomissa ja vähä vanhempi poika huusi kauemmas säntäämään lähteneelle pikkusiskolleen: “Kis kis, älä lähre shinne!”

Soi: Jenny Owen Youngs - If I Didn’t Know

Jotenki tämä uutinen pisti naurattamaan. Mu ite rakentamani tietokoneen jäähdytys o nii tehokas, että se taitaa lähinnä viilentää huoneilmaa.

Tiedotteen mukaan täyden konesalin tuottamalla lämmöllä voidaan lämmittää 500 omakotitaloa. Uspenskin katedraalin alapuolella kallioluolassa sijaitseva konesali on kooltaan kahden megawatin suuruinen.

Keksin jo sloganin hankkeelle: “Ihmiset luoliin, lämpöä koteihin!”

Myös Stokkan mainosvihkosessa esitelty Breastlight rintojen omatarkkailulaite (nyt 103,20€, norm. 129€) pisti tietyllä tapaa huvittamaan. Jotenki vaikea nähä itteänsä punavalosen taskulampun kanssa tiirailemassa tissejään. Samoin ko kesällä huvitii Aamu Tv:ssä (jota tuli töissä hiljasina aamuina väijyttyä oikein antaumuksella) kun se juontajanainen ja joku syöpäliiton mummeli harjottelivat rintojensa tutkailua. Joku siinä oli vaan niin absurdia. Istua yksin toimistossa, sateessa, kilometrejä autiota plääniä ympärillään ja katella ko mummot tunnustelee rintojaan lattialla. Mutta vakavasti puhuen, tottahan on, että Mummolla o rintasyöpä ollut ja leikattu ja meikäläisellä lienee siis jonkinlainen kohonnu riski se itelle napata. Ja onhan tuossa markkinaa, jos arvioiden mukaan noin joka kymmenes nainen rintasyöpään sairastuu nykyään.

Kesän jälkeisistä töistäki o kuulunu iha hyvää. Golf Digestin rankingin mukaan Virpiniemi Golfissa oli viime kaudella Suomen 14. paras caddiemaster. Jos kenttiä on kuitenki se 130+, niin eihä tuo nyt iha paskasti ole mu mielestäni. Samaa mieltä oli myös firman toimitusjohtaja. Kiva oli myös se, ko perjantaina jo aiemmi viitatusta Viherion mies soitti ja kysy että voisinko tehä hieman pikku hommaa (mm. myydä ottamiani golfkuvia, buha, jotaki hyötyäki siis siitä kaikesta räpsimisen määrästä voi olla). Ehkä tämä kaikki kuiten jossain määrin osottaa, etten ole täydellisen luontaantyöntävä ihminen, ja ehkä myös hoidan keskimäärin työhommelit ihan hyvin.

Futiskengät on edelleen parvekkeella. Samoin ko säärisuojat ja vikassa pelissä käytetyt likaset sukat. En tiedä mitä nyt tekis. Että pesiskö ne sukat vaikka jossai vaiheessa. Näyttäähän tämä aika kuluvan ilman jalkapalloakin, mutta toisaalta tiedän senkin, että haluan kuitenki pelata, ainaki sitte ko aurinkoakin saattaa vahingossa taas nähdä. Naisten kakkostiimin valkka o soitellu pari kertaa, mutta ko mää en tiedä. Kuukausi sitten ei tehny edes mieli ajatella futista, nyt ajatukset on jo sillä linjalla, että jaksaisinko sitte kuitenki hoitaa (tähän asti meiko hitaashkosti erinäisistä syistä edistyneitä) opiskeluita ja töitä riittävissä määrin tavalla, joka ei sitten taas haittais jalkapalloakaan. Vai pitäskö vaa uskoa Mummoa, joka sano sunnuntaina: “No pelaa nyt vielä, ko kuitenki mieles tekkee ja vielä voit. Vai onko sulla muuta elämää?” Lähisukulaiset on kyllä julma asia.

Soi: The Rosebuds - When The Lights Went Dim