Viime yönä oli taas hyvää trippailua. Uni sisälsi mm. jalkapallon pelaamista, heikoilla jäillä liikkumista, valkohaita ja vihanneksia. Mieleen jäi lause:  “Jos se näyttää vihannekselta, niin se mitä todennäköisemmin myös on vihannes.” Kyllähän sitä aamulla aina hieman omaa mielenterveyttään joutuu pohtimaan.

Eilen oli taas melkonen päivä. Ensin tuli matikanluennon aikana puhelu joka oli hämmentävä ja pisti pahalle mielelle, ja kun asiaa vähä selvittelin, niin lopulta päädyin tulokseen, etten ole tehnyt mitään väärin tai huonosti. Kuitenki rupes kiristämää nii paljo, että piti lähtä pois luennolta. Koulun jälkee menin harrastamaan anger managementtiä Mummon luo. Istuttamaan orkideaa, vaihtamaa halogeenilamppua (mikä osottautu kieltämättä melko haastavaksi hommaksi, kun munkaan sorminäppäryys ei meinannu riittää)  ja syömään. Oon kyllä hyvä lapsenlapsi. Mummon tekee onnelliseksi se, että joku syö tuputettua ruokaa, ja mut tekee onnelliseksi syöminen. Sitten menin vielä viemää Mummon papereita vanhempien luo ja silittämää ja ulkoiluttamaa koiria, ja terapioitumaan bisketin kermavaahtokaakaolle. Illalla piti lähtä Ninnun kans pelaamaa sulkista, mutta ko ei saatu vuoroa, ni mentiinki Ouluhallille juoksemaa ja tekemää lihaskuntoa ja sitte uimahallille vesijuoksemaa ja uimaa. Kaks ja puol tuntia näissä aktiviteeteissä sitten vierähti, mutta luulen, että tiistain juoksuharkkojen jälkeen se oli kuitenki iha jees toimintaa.

Tiistaina oli kyllä parhaat juoksuharkat tälle vuotta. Nyt oli taas juoksemisessa se fiilis minkä takia juokseminen on kivaa. Kun henki kulkee, mutta jalat ja järki ei, ja sitä vaan laukkoo eteepäi tyhmä hymy naamalla, ko ei voi enää käsittää ympäröivästä todellisuudesta muuta ko eteen satunnaisesti poukkoilevat jääkiekkojunnut.

Aloinki sitte miettiä, että kuinka pienistä asioista ja toisaalta monien asioiden summasta voi olla kiinni se, että miltä harjotus millonki tuntuu ja miten se onnistuu. Ehkä niin vaikea yhtälö, että ei koskaan mulle avaudu.

Soi: Onerepublic - All The Right Moves Tämä on tämän hetken ehkä hirvein biisi päähän soimiseen jäämisessä. Ja sitte ko huomaa äänialueen äärirajoilla hoilailevansa välillä “oool tö rait pleissees” niin voi herrajumala sentään, anteeksi maailma.

Suomi24:sta taas pitkästä aikaa koohottavien hihhuleiden toivossa (luojan kiitos Raamatussa ei kielletä netin käyttöä, että näistä saa nauttia) selanneena löyty 132 vastausta keränny, päivän suosituin topic yhestä mu lempiavautumisaiheesta, nimittäin pakkohalailusta. Oikeasti hienoa tietää, etten ole ainoa joka kyseistä termiä käyttää ja kokee ahdistusta pakkohalailun vuoksi.

Soi: Travis - Sing (Travistaki kuunnellu vasta vuoden ollen näin auttamatta myöhäisherännäinen, mutta näillä levyillähä o täydellisiä poppirokkikappaleita.)

Tulin kattomasta salibändiä (OLS voitti 6-1, vaikka näin 5-0 enneunen ja olin valmis panostamaan siihen omaisuuteni), ja sen jälkeen menin äidin luo lokkeilemaan (=syömään ruuanjämiä). Katottiin taitoluistelua, mää tulin siinä vaiheessa paikalle ko kolme akkaa oli luistelematta. Ja sitten tuli Kiira ruutuun. Sanoin että kaatuu ainaki kahesti ja märsää, ja niihä se kaatu. Ja märsäs. Ja koko ajan vaa surkuteltiin että voi harmin paikka voi harmin paikka. Ja sitte alko se palkintojen jako, ja siellähä oliki Lepistö kakkosena?!? Mitäs helevettiä nyt taas? Onko se, että Kiira lentää perseelleen eteenpäin luistellessaan (iha oikeasti, eihä se edes tehny mitää siinä ko kaatu, paitsi kaatu seisovilta jaloilta) enemmät jorinat ansaitseva asia ko se, että Laura Lepistö oli kuitenkin kakkonen?

Jostai syystä kalloa kiristää Kiira noin muutenki. En tiedä miksi, mutta aina on kiristäny, ja nyt oon myöntäny sen rehellisesti itelleniki. (Eikä kuluneena viikkona ehkä vähiten TÄMÄN takia.) Ehkä sen takia, että se valittelee vatsakipuja kaikissa naistenlehdissä. En tiedä edes miksi tiedän kaiken tämän, mutta valitettavasti tiedän.

Onneksi Urkkaruudun ohjaaja oli kuitenkin samassa hengessä, ja näytti Lepistöstä sulokasta liitoa jään pinnalla, ja perseellään itteään keräilevän Kiiran. Buha. Myönnettäköön myös, että koko lajihan ei kiinnosta tai liikuta käytännössä ollenkaan, mutta kun se on laji josta saattaa joskus mitaleja tulla arvokisoissakin jos tuuri käy, niin onha sitä suomalaisen kansallisluonteen ohjaamana katsottava se kymmenen minuuttia vuodessa ja ilmaistava jyrkkiä mielipiteitä.

Naisfutis.netin osalta koittasin vähä tsempata. Alotin alottamalla oman blogin “Kärkkärin voimalla”. Nyt tarvis enää kirjottaa. Vaikka kyllähä tuolla nimelläkin jo pitkälle pääsee. Sain luvan tehä Andrée Jeglertzille kyssäreitä, ja nyt innolla odotan, että tuleeko ne takas liian provosoivina vai saisinko iha oikeasti vastauksia. Palloliittoon on jotenkin aina ollut aika vaikeaa saada minkäänlaista kosketuspintaa, mutta mu onni oli kyllä aikanaa meilata Outi Saariselle (joka nyt on elokuulle asti maajoukkueen managerinakin). Kummasti alko jutut edistymään ja asiat onnistumaan, kun aiemmin ei saanu edes vastausta. Kyllähä mää ymmärrän, että tämä o puuhastelua sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta ku oon kuitenki kiinnostunu ja innostunu, ja en usko että se nyt haitoiksikaan ois, jos naisfutista fiilisteltäis netissä enempiki. Tai jotaki.

Metsästys oikeasti aiheesta jotakin tietävien blogistien lisäämiseksi jatkuu samoten. Viime vuonna oli kyllä huippua, ko Maria Virolainen ja Marianne Miettinen kirjotteli jonku aikaa. Virolainen ainaki huhupuheiden mukaan vois jatkaakin. Kenethä valitsis seuraavaksi uhriksi mailiahistelulle?

Huomenna on taas futsalia kahden pelin verran. Tällä kertaa pelataan Nallisportissa, eli kuitenkin Oulussa. Aion tsempata, enkä sössiä. Ja tehä muutaman maalinki, toivottavasti.

Jännä kyllä, mite se pallon tolppien väistä verkkoon potkiminen tuntuu olevan vanhemmiten vielä tyydyttävämpää ko pentuna. Kolotukset ja kiristykset unohtuu ees hetkeksi. Ja todettakoon Andersonin kolotusvalitukseen, että mää on sentää vissii 10 vuotta nuorempi tai jotai, ja koko ajan joku on hajalla tai muuten vaan kipeänä. (Eikä se todistetusti ole vaan hysteeristä luulotautisuutta.) Mulla tosin tähän asti hajoilu on rajottunu alaraajoihin vaan tähän mennessä. (-Mutta eiköhän sekin vielä muutu, kun treenaan lisää tätä.)

Soi: Dashboard Confessional - Vindicated

Tuli viime yönä mieleen, että milläköhän ihmeen perusteella koulussa aina valittiin kuviksessa ne töiden aiheet. Koska osahan niistä oli aivan hel-vetin paskoja. Okei, ymmärrän, että talvella saatto olla tehtävänanto “piirtäkää ihmisiä ulkoilemassa mäessä” tai kesällä “piirtäkää ihmisiä uimarannalla”. Tai lähellä uuttavuotta “piirtäkää raketteja”.

Mutta sitten. Kun osa oli tyyliin: “miettikää, että olette viidakossa, piirtäkää sen viidakon kasvillisuus, sitten kohtaatte jonkin vaaran siellä metsässä, piirtäkää varoituskyltti, mutta älkää piirtäkö mitään muuta niiden kasvien ja sen varoituskyltin lisäksi”.  Ja sitten pikku-Sofia piirsi varotuskyltin, jossa oli kaloja (piraijoita ja hai), ja opettaja tuli ja sano että viidakossa ei ole kaloja (?!?) ja käski alottaa alusta. Siinä vaiheessa oli tapahtunu niin suuri oikeusmurha, että en suostunu tekemään enää yhtään mitään.

Ja näitä kyllä riitti. Ois kiva tietää, onko nämä piirustusaiheet vaan jonkun trippailevan kuviksenopen keksintöä, vai onko ne kirjattu johonki opetussuunnitelmaan? (Tarja Saari, sut saadaan vielä.)

Soi: Beach Boys - Heroes And Villains

Von Juhana on taas piirrellyt tikku-ukkoja ja kirjotellut huikeita lyhytnovelleja. Uusista sarjakuvista suosikki on ehdottomasti Pessimisti-Essi ja tarinoista ehdottomasti tämä. Jatkossa löytyy taas nettisarjakuvalinkeistä laidasta.

Akvaario on nyt täynnä vettä ja kalojenkaan osalta ei ole tullut miestappiota. (En kyllä ota selvää noiden fisujen sukupuolista, paitsi yks miekkapyrstöämmä on varmuudella, ja se on melkonen kotidespootti. Kun äijämiekkapyrstö tulee vahingossakaa liia lähelle esimerkiksi syömää ruokaa ni tulee lähtö. Voin varmaa suosiolla unohtaa ne haaveet pikkumiekkapyrstöistä, koska tuo ei taida olla mikään match made in heaven.) Pumppu ja lämmitinkin toimivat, ilmeisesti, pistorasiaongelmia on vielä sen suhteen, että valonkin sais toimimaan. Haaparannassa oli eläinkaupassa kyllä kaikkia hienoja tavaroita ja paremmannäköstä hiekaa, pitää ehkä lähtä jossaki vaiheessa käymää sielläki kevään aikana. Nyt akvaariossa on jotaki soramonttuhiekkaa ja pari puunkarahkaa ja kasveja ja titanic. Voisin kyllä joku päivä ottaa kuvanki tiete.

Sunnuntaina olin pelaamassa futsalia kolme peliä. Ihan kivaa joo. Kivaa ei ollu se, että vaihtopelaajia oli yksi. Eikä se, että unohdin eväät. Saldona kaks tasapeliä ja yks turpiinotto, yks henkilökohtanen käsittämättömän katastrofaalinen kämmi, mutta toisaalta myös maaleja ja maalisyöttöjä. Ikinä en ollu aiemmi pelannu, mutta siellähä tuota mukana säntäili. Takas Ouluun Pudasjärveltä ajaessa jalat oli niin loppu, että ketaran siirtäminen kaasulta jarrulle ja päinvastoin oli tuskaa. Etureidet otti vähä raskaasti edellisen viikon urheilut (varsinki suhteessa siihen, että ei ole paljon mitään tehny muutamaan kuukauteen, ainakaan tosissaa). Ja menin heti yheksän jälkeen nukkumaan. Eli kyllä väsytti.

Tänää kävin jo yliopistolla hassuttelemassa yhdellä luennolla. Tästä sitä pitäs taas lähtä ja koko pitkä kevät edessä ja sitte pitkä kesä töissä ja sitten onki jo talvi. Elämä on ihanaa.

Natalie Portman’s Shaved Head - Sophisticated Side Ponytail

Joulukuussa kahden viimisen viikon aikana juopottelin varmaan kitusistani alas lähes yhtä paljo viunaa, ko parin edellisen vuoden aikana yhteensä. Yllättäen nyt ei kamalasti hotsituta. Jotta tämä ei vaikuttais niin “jeevittujoinpaljonviinaaolenjuntti” -postaukselta, ni koitan osottaa, että mukaan kuului myös paljon sosiaalista toimintaa.

Oli mm. Finanssin pikkujoulut, joissa täysin yllättäen humalluin kohtuuttomasti ja tein kuolemaa VANHEMPIEN sohvalla seuraavana aamuna. Että se siitä vaivaannuttavasta. (Tosin puntteja hieman tasotti se, kun äiti kävi Feisbuukissa eräs yö spämmimässä mun seinän täyteen typoja ja käsittämätöntä tajunnanvirtaa ja poisti ne seuraavana aamuna. Luojan kiitos en ole vieläkään jaksanu ottaa sitä wall postien mailiin lähettämistä pois käytöstä.) Mitäs sitten oli. No The Soundsien keikalla en juonu juuri mitää, koska en halunnu missata mitää. Seuraavana päivänä oli tuparit, joissa olin järjestelyvastaavana. Vin chaudia keitellessä hieman ehkä humalluin itsekin, ja lopulta lauloin Singstarilla SMG:n “Hullua rakkautta”. (Kaikkien yllätykseksi hyvin, sain sen mikä onkaa toiseksi paras nimike siinä, kuulema.) Sitten seuraavana päivänä oli työpaikan pikkujoulut. Oltiin keilaamassa, ja mää olin jo siinä vaiheessa kohtuu höyryissä. En oo IKINÄ keilannu niin hyvin. Ekalla kierroksella heirin melkei 200 pistettä, ko yleensä se satasen saaminen on kova. Heitoin kaatoja kaadon perään ja paikoin mitä vaan. Toisellaki kierroksella heitin jotai 178 tmsp. Sitte mentiin limusiinilla keskustaan saunatiloihin ja juomaa kyllä riitti työnantajaosapuolen tarjoamanakin enemmän kuin hyvin. Join bägissä ei niin paljon keventyneen birkkupullonkin tyhjäksi. Upijaa. Sain myös kuulla eräältä kenttätyöntekijältä, että musta saa tosi ylimielisen ämmän kuvan. Mutta eikös semmonen kuulukkin pikkujouluihin oleellisesti? Sitten mentiin vielä Bar1:seen, jossa en tainnut ostaa kyllä yhtäkään juomaa (itselleni…), mutta juotavaa silti riitti. Join varmaan kuus Morris Miniä. Hohhoo. Eikä siinä vielä kaikki, sitten oli joulu, ja uusivuosi, jolloin menin kuokkimaan Ninnun ja Nikon luo. Isäntäväki kyllä valitettavasti oli kovin väsynyttä, mutta pelattiin kuitenki Bandua (haluan sen itelleniki, huippu peli, vaikka humalaiset tönimässä pöytää ehkä lisäs siihen jonkin kertoimen), NHL:ää ja PES:ssiä. Hauskaa oli sieläki.

Nyt oon käyny vesijuoksemassa ja uimassa ja golffia treenaamassa (jo toistakymmentä kertaa). Eile tesmasin simulaattoria hallilla, ja ilmeisesti osun palloon hyvin ja suoraan. Toivoa enskesälle asetettujen tavotteiden saavuttamiseksi siis on vielä. Oon kans tehny abrollerilla vatsalihaksia niin, että vessanpytyltä nouseminenki o haaste. Pitäs ehkä jotain liikuntaa harrastaa, joka sisältää juoksemista, mutta kun en todellakaan aio mennä tuonne parinkymmenen asteen pakkaseen lenkkeilemään. En, koska oon huomannu, että akilles ei pidä kylmästä, ja toisekseen, koska mun ei ole pakko. Ei helvetti en ikinä enää palele urheilun yhteydessä ellei ole pakko. Mulla on oikeus.

Kohta alkais naisten kakkosjoukkueen treenit. Treenivuoro on perjantaisin klo 22-23 Arina areenassa, ja saadaan ehkä vuoro myös maanantaille 22-23. Hyvää noissa on varmaan se, että ei ainakaan ole muuta menoa kyseisiin aikoihin. Koitin jo ottaa nappulat pois parvekkeelta ja tesmata jalkaan, ja ne on menneet ihmeellisksi koppuroiksi. Oon toki kolmatta kautta noilla pelannu, ja joo, ne on ollu hajalla jo kaks kautta, ja joo, niistä tulee pottuvarpaat läpi, mutta ne silti parhaite nappuloista istuu jalkaan. Oon välillä ostanu ainaki kahet nappikset, ja saapa nähä miten käy uusien hyvien etsiskelyn kanssa.

Huomenna meen töihin Virppaan ja sen jälkee käymään mummon luona. Koitin soittaa ja tavotella, että sopisko jos tulisin käymää tänää, ja lopulta mummo soitti, että voisin ehkä mennä huomenna. Ja se valittaa yksinäisyyttä ja tylsyyttä. Musta vähä tuntuu aina joskus, että se ei tiedä kummastakaa yhtää mitää.

Perjantaina meen kattomaan jonku äidin eronneen työkaverin 80 litrasta akvaariota, että sopisko se mihinkää mu asunnon nurkkaan. Kalat on kyllä kivoja, saa sitten nähdä, että kauanko sitä akvaariota jaksan katella, mutta ainaki vois yrittää.

Sunnuntaina ois vissii mahollisuus myös pelata futsalia (mua kysyttiin mukaan ko kerta kaikkiaa ketää muuta ei enää ollu vissii saatu reissuun :D). En tiedä, mutta luulen olevani siinä melkosen paska. Nään itteni hampaat haljenneina keräilemässä raajojani puolapuista. Toisaalta sunnuntaina pelaa myös OLS salibändiä, ja tähä mennessä gloryhunttaus on ollu niin onnistunutta, että melkei mieluummin meen urheilusaliin vaa istumaa.

Koulu jatkuu vasta 11. pvä. Mitähä helvettiä sitä nyt tekis.

Soi: SMC Hoodrats