Hyvää työtä etsimässä.

Written by Sohovi on Helmikuu 16th, 2010

Luin pari päivää sitten Hesariblogisti Anu Silfverberg merkinnän “Luokkaretki”, ja oon nyt miettiny sitä enemmänkin, lähinnä työn osalta, koska tunnistin tuossa aika monta ajatusta, jotka mun elämää ehkä ainakin nyt määrittelee. Blogimerkintä on aika sekava, ja sekottaa montaa asiaa, mutta se pääpointti sen takana varmaankin on, että miksi jotkut vapaaehtoisesti downshiftaa oman halunsa vuoksi, vaikka mahdollisuus parempaan toimeentuloon ja yhteiskunnalle enemmän hyödyksi olemisellekin on.

Nimittäin, kun olen aika paljonkin miettinyt viime aikoina sitä, että mikä on se työ mitä mää haluan isona tehdä. Ja millasta se on. En tietenkään mihinkään lopputulokseen ole päässy, mutta ainakin tiedän sen, että olen mieluummin sitten vaikka kortistossa ja luen ja teen asioita joista tykkään, kuin teen työtä (varsinkin jollekin toiselle), jota en halua tehdä.

Tämä ajatus ehkä lähtee enimmäkseen siitä, kun kaikki on tuputtaneet rahoituksen ja kirjanpidon opiskelua ja oon joutunu kehittelemään hyviä syitä miksi kieltäytyisin hyvistä työnäkymistä ja palkasta. Mua kun ne ei vaan kiinnostaa. Oikeastaan vois sanoa, että en edes siedä kirjanpitoa. Ja kun olen vielä vähän semmonen (laiska) ihminen, että kun joku ei kiinnosta, en vaan kykene pakottamaan itseäni ja kankkujani oppimaan sitä. Hyväksyn, että joo, kirjanpidon osalta on varmasti hyödyllistä käyä peruskurssi, jotta tajuaa jotakin. Ja kyllä mää perusteet ymmärränkin, koska kuitenkin oon tehny töitä firmassa muutaman vuoden käsitellen aika paljon kirjanpidon asioita, ja yläasteella opiskelin kirjanpitoa kaks vuotta 2 tuntia viikossa. Ja koska näin jälkikäteen tajuan, että se on yks huonoimmista valinnoista (top 3:sessa helposti), mitä oon elämässäni elämänlaatuni kannalta tehny, niin jotenkin pieni hento ääni sisällä kirkuu kitarisat heiluen, että kis kis älä helvetissä nyt enää lähre shinne!

On jotenkin ahdistavaakin olla taloustieteellisessä tiedekunnassa aina välillä. Ehkä mää en vaan ole tarpeeksi samanlainen ihminen kuin muut siellä olevat, vaan sisäinen ituhippihumanisti puskee päälle joissakin käänteissä. Mutta kun puhun vaikka toisten opiskelijoiden kanssa opiskelusta ja siitä missä kukin haluaa olla niiden jälkeen, niin moni perustelee käymiänsä kursseja ja valitsemiaan pää- ja sivuaineita täysin sillä, että niiden perusteella saa hyväpalkkasen työpaikan. Ja ei siinä mitään, toki motiivi sekin, toimii varmasti monelle. Mutta tunnen itteni jotenki nii typeräksi, kun sitten sanon, että mää oon käyny vähä kaikkea mikä nyt on vaan kiinnostanu ja ollu mielenkiintosta, ja kaverit vastaa, että “tuo ei välttämättä näytä hyvältä työhakemuksessa”. Helvetti sentään, on kai mulla nyt elämässä muitakin päämääriä kun työhakemuksen virittäminen. Mutta eihän sitä voi sanoa. Mää en voi enkä todellakaan halua nähdä itteäni pyörittelemässä toisten ihmisten palkkalaskelmia neljääkymmentä vuotta, vaikka siitä sais viis tonnia kuussa elämänsä loppuun asti. Aika pian sen edes miettiminen johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin.

Toki ymmärrän senkin, että mun lapsuus ja nuoruus on tietyssä määrin ollu kivemman keskiluokan elämää. Se on kylläkin asia, jonka kykenee tiedostamaan vasta nyt, eihän sitä lapsena tajunnu, koska kaikilla oli samanlaiset Reiman toppapuvut kun ei kaupoissa ollut todellakaan Burberryä tai mitään muutakaan, millä vanhemmat ois voinu kerskakuluttaa pentujensa kautta. -Ja sitä paitsi mun vanhemmat on olleet niin kieroja, että todellakaan sitä ei saanut haluamaansa kovinkaan usein, ainakaan helpolla. (Urheiluvälineet oli ainut asia mitkä oli aina viimisen päälle, eikä uusien luistimien ja suksien kanssa tarvinnut vääntää tai vinkua ikinä.) Varmasti tämä vaikuttaa siihen, että mää edes koen, että mulla on mahdollisuus valita. Jos rahaa ois pitäny elämässä ajatella joka käänteessä, niin varmasti se varma semi-ok-palkka odottamassa lohduttaa ja sen avulla jaksaa. Mutta en mää nyt koe hirveästi kärsiväni tälläkään hetkellä opiskelijana räjähdysmäisesti laskeneen elintasoni kanssa. Enemmän rahaa ja lomaa olis kiva, että pääsis lämpimään ja aurinkoon, mutta uskon, että kyllä mää sinnekin ehdin, ja pitää vaan säästää vähän pidempään. Ei ole pelko perseessä, vaan tieto siitä, että kyllä sitä jotenki aina selviää.

Esimerkiksi nykyinen työ Virpiniemessä caddiemasterina on viimiset kolme vuotta ollu kivaa siinä mielessä, että on saanu ite vastata hyvin pitkälti kaikista asioista työssään ja tehdessä on myös oppinut. Valitettava tosiasia on se, että kun tulevana kesänä tulee neljäs vuosi täyteen, alkaa ne hommat sitten olla kuitenkin aika nähtynä, eikä käytännössä mitään etenemismahdollisuuksia ole. Sitä voi tehdä työnsä hyvin, mutta siinäpä se sitten onkin. Palkka ei tule nousemaan, vaikka sen työpanoksensa suorittais yhdellä kädellä seisoen. Oonki alkanu miettiä, että ehkä vuodelle 2011 vois olla paikallaan alottaa ihan tosissaan etsimään uutta työpaikkaa. Ehkä aikasessa vaiheessa tähän herääminen myös vois auttaa siinä, että löytää jonkun kivan homman. Jotenkin mun mieli vaatii sen, että sitä rajaa kehittymiselle ei ole ihan heti näköpiirissä, jotta edes olis mahdollista mennä eteenpäin. Muuten rupeaa ahdistamaan, että tässäkö se nyt on, tätäkö se nyt on. Pitää olla edes illuusio siitä tulevaisuudesta ja mahdollisuudesta.

Enkä mää nyt sano, että kaipaan vaan älyllisesti haastavaa työtä jotta voisin asettaa itseni kärsivän neron jalustalle niin ku Anu Silfverbergin marttyyroiva aristokratia. Mää tykkään kyllä suunnittelusta ja ideoinnista ja ongelmien huomaamisesta ja niiden ratkasemisesta. Siksi onkin niin hauska tehdä kaikkea nettisivuihin liittyvää, saa alottaa tyhjästä, ja lopussa on jotakin, jolla on visuaalinen ilme, sisältö ja toimintoja. Joskus mietin, että olisin varmaan ollu tosi onnellinen, jos olisin lähteny opiskelemaan vaikka puusepäksi, koska se oikeasti on haastavaa työtä ja siinä kehittyy. Ja ainakin saa seurata oman työnsä prosessia palkista kahvipöydäksi. Mutta ehkä se fantasia tuommosesta työstä on just niin ihana siksi, että ei ikinä varmasti tule tekemään mitään semmosta. Mutta pointtina se, että mää nautin monenlaisista asioista, ja varsinkin siitä, että työssä ja elämässä on monenlaisia asioita kohdattavina ja opittavina. Jotenkin mää olen ehkä siksikin opiskellu aina alitajuntaisesti enemmän opiskelun kun työn vuoksi, koska mulle se työkin on mukavimmillaan oppimista, ei mikään staattinen päämäärä, jossa sitten hengaillaan kunnes päästään eläkkeelle. Ainakin sitä se mun pään sisäisessä utopiassa olis.

Twitterkeskustelun lomassa tajusin, että mulle hyvä työ kiteytettynä tarkottaa sitä, että siinäkin on mahdollisuus flowiin. Ja flow selittääkin aika pitkälle kaiken sen, mistä mää elämässä löydän iloa. Mulle flow on täydellistä olemista.

“Repression is not the way to virtue. When people restrain themselves out of fear, their lives are by necessity diminished. Only through freely chosen discipline can life be enjoyed and still kept within the bounds of reason.”

Voiko sitä paremmin sanoa? Suosittelen lämpimästi lukemaan nimihirviö Mihály Csíkszentmihályin kirjoja flowsta ja elämänlaadusta ja työstä. Suomennettuna löyty ainakin “Flow: elämän virta: tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu”. Ainaki mulle ne o antanu sanoja ja käsitteitä kuvaamaan asioita, jotka on mieltä vaivanneet. Jotenkin sitten vaivaa edes vähän vähemmän, kun ei ole vaan mynttiä eksistentialistista angstia, vaan voi jotenkin pilkkoa niitä asioita käsiteltävään muotoon.

(Olipas muuten melkoinen kymmenen minuutin teho-oksennus tämä, huh.)

Soi: Jenny Wilson - Like A Fading Rainbow

21 Comments so far ↓

  1. Hel
    16
    7:11
    PM
    Olli Jormala

    Luulen, että sinun pitäisi löytää itsellesi parittelukumppani. :)

  2. Hel
    16
    10:20
    PM
    Sohovi

    Se onkin helpommin sanottu ku tehty. Plus, liittyykö se nyt jotenkin aiheeseen?

  3. Hel
    16
    10:59
    PM
    Olli Jormala

    Kysymys oli vaan hieman korkeamman tasoisesta huumorista.:)

    Ihan vakavasti puhuen, opiskelu muuttuisi huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, jos pystyisit hahmottamaan minkälaista työtä haluaisit tulevaisuudessa tehdä. Silloin sinulla olisi selkeä tavoite, jota voisit pyrkiä saavuttamaan.

  4. Hel
    16
    11:24
    PM
    Sohovi

    On se opiskelu nyt suurimman osan ajasta mielenkiintoista, mitä mää valitsen tekeväni. Ei se enää ole niinkään se ongelma. Ja kyllä mää tiedän minkälaista työtä mää haluaisin tehdä. Ehkä missasit myös hieman pointin: “–koska mulle se työkin on mukavimmillaan oppimista, ei mikään staattinen päämäärä, jossa sitten hengaillaan kunnes päästään eläkkeelle.” Ei se työ ole mikään tavoite, vaan luonnollinen jatke osana oppimista. Toivottavasti.

    Ilmeisesti olen sitten alemman tason huumorin ihmisiä.

  5. Hel
    17
    12:51
    PM
    Anderson

    Mulla on ollu ihan samoja ajatuksia ja perusteluja ja toive. Oon ollu onnekas: siitä sillisalaatista mitä oon opiskellu on tullu just semmonen kokonaisuus, joka on jalostanu mut tämmöseksi kultivoituneeksi renessanssi-ihmiseksi, joka saa tehdä juuri tommosta työtä (mun mielestä) mitä kuvailit.

    Elämä ei oo helppoja kausaalisuuksia tyyliin tee tämä niin saat tämän, vaikka protestanttinen kulttuurimme yrittääki sitä vakuuttaa. Se on ehkä se suurin illuusio opiskelussa. Ja oon voimakkaasti sitä mieltä, että kulttuurinen pääoma on tärkeämpää ku aineellinen. Jos tarvehierarkian alimmat tasot on tyydytetty.

  6. Hel
    17
    7:56
    PM
    Olli Jormala

    Kannabiksen tuoksuisia ajatuksia.

  7. Hel
    17
    9:38
    PM
    Sohovi

    Kuinka niin?

  8. Hel
    17
    9:54
    PM
    Olli Jormala

    Tässä oli taas kysymys… tiedät kyllä Sohovi mistä.

    Mielestäni elämä ei ole helppoa jne. kuten edellä huomautettiin, mutta se voi kylläkin olla määrätietoista.

  9. Hel
    17
    11:09
    PM
    Sohovi

    Hassua kun ei edelleenkään naurata.

    On mullakin päämäärä: olla onnellinen. Ja siihen ei oikein jotain harmaata konttorituolia kohti laput silmillä laukkaaminen mahdu.

  10. Hel
    18
    11:17
    PM
    Minna

    Mua lämmittää semmonen ajatus, että jos ei asia kiinnosta, niin siinä ei voi menestyä tai edes olla tämän ajan työmarkkinoiden vaatimalla tavalla hyvä. Näin voin perustella itselleni sen, miksi en opiskele esim. laskentatoimea.

    (Eikö se “computer says no” -perseilyvirka ois silti ihan siisti? :D)

  11. Hel
    19
    1:23
    AM
    Sohovi

    Haha se ois kyllä! :D *GRKÖH*

  12. Hel
    21
    5:36
    AM
    Twisted

    Tasta lahtien sanon olevani downshiftaaja, niin valttyy molemmat osapuolet noloon tilanteeseen saattavalta “oon vahan laiska” -selittelylta.

  13. Hel
    21
    6:34
    PM
    Olli Jormala

    Kuinka hyvin mahtaisi toimia sellainen yhteiskunta, jossa kaikki päättäisivät olla “onnellisia” tekemällä ainostaan “kivoja” asioita?

  14. Hel
    21
    11:15
    PM
    Sohovi

    Jormala: Eli meidän pitää kärsiä, koska elämän ei ole tarkotuskaan olla kiva? Aika ankea maailmankatsomus.

    Onneksi eri ihmiset kokee myös eri asiat kivoina. Toiset tykkää kirjanpidosta, ja suon ilomielin heille mahdollisuuden harrastaa sitä, kunhan mun ei tarvi tökätä lusikkaani siihen soppaan. Eiköhän jokaiselle työlle löydy tekijä jatkossakin. Veikkaisin, että maailma ois vaan parempi paikka, jos ihmiset tekis enemmän asioita joita ne oikeasti haluais tehdä, eivätkä kyrpiintyis väärällä alalla, ottais sairauspoissaoloja ja heijastais omaa pahaa oloaan ympäristöön.

    Mun ainakin tosi vaikeaa lahjottaa elämääni tai elämäniloa poissa sen vuoksi, että niin pitäis tehdä yhteiskunnan (tai mitä nyt tuossa tarkotatkaan) eteen. Se, että teen niitä asioita joista pidän, lienee kuitenki parempi tapa hyödyttää maailmaa, kun se, että inhoan itteäni ja maailmaa tekemällä vajailla tehoilla jotakin mistä en pidä. Ei ihmisellä ole muuta ko vapaa tahtonsa ja ennalta-arvaamaton aika elämää. Miksi sitten kuluttaa se johonkin, mikä ei tuo tyydytystä tai iloa millään tavalla? Minä en ymmärrä.

  15. Hel
    22
    1:23
    AM
    Sohovi

    Tässäpä Kiiskisenkin viimeisin blogimerkintä “Epämuodostuneesta lapsesta”, aihetta kun liippaa: http://www.hs.fi/juttusarja/kiiskinen/artikkeli/Ep%C3%A4muodostuneesta+lapsesta/1135253008953

  16. Hel
    22
    12:21
    PM
    Olli Jormala

    Oletko harkinnut, että siirtyisit opiskelemaan humanistisen tiedekunnan puolelle. Siellä ajatuksillesi varmasti nyökyteltäisiin hyväksyvästi. :)

  17. Hel
    26
    1:52
    PM
  18. Hel
    27
    8:55
    PM
    Olli Jormala

    Jos Rosa Meriläinenkin on tätä mieltä, niin ilman muuta minäkin heitän pillit nurkkaan ja alan tyhjäntoimittajaksi eikun siis downshiftaajaksi.

  19. Maa
    23
    8:39
    AM
  20. Maa
    29
    10:11
    PM
    Toni D.

    Mikset opiskelisi vaikka tietotekniikkaa tsjp. Luovia ongelmanratkaisijoita tarvitaan alalla niin kauan kun maailma vielä pyörii. Työmahdollisuudet ovat myös monipuoliset ja varmasti kiinnostavaa tekemistä löytyy itse kullekin webbisivun kehittäjästä tutkijaksi tai pelinkehittäjäksi. Mahdollisuuksia on hyvin paljon. Lisäksi jos vain kiinnostusta riittää, hommat voivat olla hyvinkin poikkitieteellisiä. Ja tietty tämän alan töissäkin täytyy olla valmis jatkuvaan opiskeluun ja staattisuudesta ei varmasti ole puhettakaan.

  21. Maa
    30
    10:10
    AM
    Sohovi

    Toni: Joo, iha kiinnostavaahan nuoki ois, tuntuu vaa, että hieman ylitarjontaa valmistuneista on Suomessa ainaki.

Spruce up your comments with
<a href="" title=""><abbr title=""><acronym title=""><b><blockquote cite=""><cite><code><del datetime=""><em><i><q cite=""><strike><strong>
New comments are moderated before being shown * = required field

Leave a Comment