Kun nyt satun tietämään, että tätäkin blogia lukee jokunen ihminen, jonka sormet on yritysten rahapussien nyörien ympärillä, niin puffatakoon seuraavaa:

Oulun yliopiston naisten futsaljoukkue voitti maaliskuussa Suomen mestaruuden Tampereella järjestetyissä SM-kisoissa, ja sai täten edustusoikeuden 18.-25. Heinäkuuta 2010 Kroatian Zagrebissa käytäviin opiskelijoiden futsalin EM-kisoihin. Naisten sarja on mukana ensimmäistä kertaa, miehet kamppailevat mestaruudesta jo seitämättä kertaa. Opiskelijoiden EM-kisoissa miesten ja naisten sarjoissa edustajia löytyy kaikista Euroopan maista, ja kisoissa kamppaillaan Fair Play –hengessä mutta hampaat irvessä.

Nyt joukkue kaipaa reissulle kipeästi matkan mahdollistavia sponsoreita. Matkan yhteiskustannukset kun ovat noin 10’000€, ja opiskelijajoukkueelle siis ymmärrettävästi melkoisen kovat. Fiksuina ja tiedostavina ihmisinä ymmärrämme monien yritysten tilanteen olevan tällä hetkellä vaikea. Meille pienikin tuki merkitsee kuitenkin nyt todella paljon!

Voimme tarjota näkyvyyttä hyvässä seurassa näillä sivuilla, samoin mainospaikat tulevissa peliasuissa ovat mahdollisia.

Ota yhteyttä, mikäli arvokisanäkyvyys alkoi kutkuttamaan…

Minäkin oon mukana tuossa joukkueessa, ja kyllähän jo kesä jännittää.  Joukkueen nettisivut (btw meikän käsialaa) löytyy täältä.

Annan mielelläni muutenkin lisäinfoa, ja otan avosylin vastaan kaikki vinkit firmoista, joista kannattaisi vielä kysyä!

Melko heikosti on kaupunki yms. tahot mukaan lähteneet, ja torjutuksi olen tullut varmasti enemmän ko suohirviön näköiset laivavalaat pilkun aikaan narikassa, mutta pakko vaa painaa ja yrittää…

Soi: Jätkäjätkät - Joku saa tietää

Tänään oli hiukka koominen tapahtuma, ko ajoin humanisti-ituhippien parkkipaikalle (koska eihän niistä kukaan aja autoa höhöhöö) ja huomasin, että rakas pikkuveljeni Ynjövihän se siinä odotti bussia. Vilkuttelin iloista royal wavea, ja Ynjövi nyrpisti vaan nenäänsä. Ynjövin takana kuitenki joku vilkutti takasin hyvinki ilosesti, mikä oli vähintäänkin hämmentävää.

Kolme tuntia myöhemmin joukkuekaveri Lotta soittaa, ja kysyy, että en vissii vilkuttanu hänelle. No en, mutta eipä sillä hirveästi väliä ollu, kaikille jäi hyvä mieli. (Paitsi varmaan Ynjöville, joka on liian teiniangsteissaan nähdäkseen elämässä tai maailmassa mitään kivaa.)

Viikonloppu on taas urheilua täynnä. Perjantaina perinteinen harjotusvuoro 22-23. Lauantaina klo 12 alkaen 1bar One Billion Dollaz 2010-Pilikkikilipailut Kuivasjärvellä, joissa ratkasee kalojen määrä (ensimmäinen kahen kilon siian nostaja tosin kuulemma julistetaan automaattisesti voittajaksi) ja  klo 18 alkaen OLS:n pleijaripeli Linnanmaalla. Pari on ekaa kertaa katkolla, ja valitettavasti vastustajalle katkeralla viime pelin viime hetken maalilla.  (BTW näemmä puuhelemikaverit on saaneet väsättyä uudet nettisivut, mikä on kyllä hyvä asia, koska ne edelliset oli ihan kamalat ulkoasullisesti, paskat rakenteellisesti ja aika usein maissa.) Sunnuntaina käy matka vielä Iisalmeen pelaamaa omaa harjotuspeliä sarjavastustajanakin kesällä vastaan asettuvaa Klubi-36:sta vastaan.

Ensviikonloppu meneekin Tampereella opiskelijoiden futsalin SM-kisoissa, josta Oulu United lähtee määrätietoisesti hakemaan Kroatianmatkaa. (Tai ainakin kahta kivaa junamatkaa.)

Soi: Broken Bells - The High Road

Tulin kattomasta salibändiä (OLS voitti 6-1, vaikka näin 5-0 enneunen ja olin valmis panostamaan siihen omaisuuteni), ja sen jälkeen menin äidin luo lokkeilemaan (=syömään ruuanjämiä). Katottiin taitoluistelua, mää tulin siinä vaiheessa paikalle ko kolme akkaa oli luistelematta. Ja sitten tuli Kiira ruutuun. Sanoin että kaatuu ainaki kahesti ja märsää, ja niihä se kaatu. Ja märsäs. Ja koko ajan vaa surkuteltiin että voi harmin paikka voi harmin paikka. Ja sitte alko se palkintojen jako, ja siellähä oliki Lepistö kakkosena?!? Mitäs helevettiä nyt taas? Onko se, että Kiira lentää perseelleen eteenpäin luistellessaan (iha oikeasti, eihä se edes tehny mitää siinä ko kaatu, paitsi kaatu seisovilta jaloilta) enemmät jorinat ansaitseva asia ko se, että Laura Lepistö oli kuitenkin kakkonen?

Jostai syystä kalloa kiristää Kiira noin muutenki. En tiedä miksi, mutta aina on kiristäny, ja nyt oon myöntäny sen rehellisesti itelleniki. (Eikä kuluneena viikkona ehkä vähiten TÄMÄN takia.) Ehkä sen takia, että se valittelee vatsakipuja kaikissa naistenlehdissä. En tiedä edes miksi tiedän kaiken tämän, mutta valitettavasti tiedän.

Onneksi Urkkaruudun ohjaaja oli kuitenkin samassa hengessä, ja näytti Lepistöstä sulokasta liitoa jään pinnalla, ja perseellään itteään keräilevän Kiiran. Buha. Myönnettäköön myös, että koko lajihan ei kiinnosta tai liikuta käytännössä ollenkaan, mutta kun se on laji josta saattaa joskus mitaleja tulla arvokisoissakin jos tuuri käy, niin onha sitä suomalaisen kansallisluonteen ohjaamana katsottava se kymmenen minuuttia vuodessa ja ilmaistava jyrkkiä mielipiteitä.

Naisfutis.netin osalta koittasin vähä tsempata. Alotin alottamalla oman blogin “Kärkkärin voimalla”. Nyt tarvis enää kirjottaa. Vaikka kyllähä tuolla nimelläkin jo pitkälle pääsee. Sain luvan tehä Andrée Jeglertzille kyssäreitä, ja nyt innolla odotan, että tuleeko ne takas liian provosoivina vai saisinko iha oikeasti vastauksia. Palloliittoon on jotenkin aina ollut aika vaikeaa saada minkäänlaista kosketuspintaa, mutta mu onni oli kyllä aikanaa meilata Outi Saariselle (joka nyt on elokuulle asti maajoukkueen managerinakin). Kummasti alko jutut edistymään ja asiat onnistumaan, kun aiemmin ei saanu edes vastausta. Kyllähä mää ymmärrän, että tämä o puuhastelua sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta ku oon kuitenki kiinnostunu ja innostunu, ja en usko että se nyt haitoiksikaan ois, jos naisfutista fiilisteltäis netissä enempiki. Tai jotaki.

Metsästys oikeasti aiheesta jotakin tietävien blogistien lisäämiseksi jatkuu samoten. Viime vuonna oli kyllä huippua, ko Maria Virolainen ja Marianne Miettinen kirjotteli jonku aikaa. Virolainen ainaki huhupuheiden mukaan vois jatkaakin. Kenethä valitsis seuraavaksi uhriksi mailiahistelulle?

Huomenna on taas futsalia kahden pelin verran. Tällä kertaa pelataan Nallisportissa, eli kuitenkin Oulussa. Aion tsempata, enkä sössiä. Ja tehä muutaman maalinki, toivottavasti.

Jännä kyllä, mite se pallon tolppien väistä verkkoon potkiminen tuntuu olevan vanhemmiten vielä tyydyttävämpää ko pentuna. Kolotukset ja kiristykset unohtuu ees hetkeksi. Ja todettakoon Andersonin kolotusvalitukseen, että mää on sentää vissii 10 vuotta nuorempi tai jotai, ja koko ajan joku on hajalla tai muuten vaan kipeänä. (Eikä se todistetusti ole vaan hysteeristä luulotautisuutta.) Mulla tosin tähän asti hajoilu on rajottunu alaraajoihin vaan tähän mennessä. (-Mutta eiköhän sekin vielä muutu, kun treenaan lisää tätä.)

Soi: Dashboard Confessional - Vindicated

Von Juhana on taas piirrellyt tikku-ukkoja ja kirjotellut huikeita lyhytnovelleja. Uusista sarjakuvista suosikki on ehdottomasti Pessimisti-Essi ja tarinoista ehdottomasti tämä. Jatkossa löytyy taas nettisarjakuvalinkeistä laidasta.

Akvaario on nyt täynnä vettä ja kalojenkaan osalta ei ole tullut miestappiota. (En kyllä ota selvää noiden fisujen sukupuolista, paitsi yks miekkapyrstöämmä on varmuudella, ja se on melkonen kotidespootti. Kun äijämiekkapyrstö tulee vahingossakaa liia lähelle esimerkiksi syömää ruokaa ni tulee lähtö. Voin varmaa suosiolla unohtaa ne haaveet pikkumiekkapyrstöistä, koska tuo ei taida olla mikään match made in heaven.) Pumppu ja lämmitinkin toimivat, ilmeisesti, pistorasiaongelmia on vielä sen suhteen, että valonkin sais toimimaan. Haaparannassa oli eläinkaupassa kyllä kaikkia hienoja tavaroita ja paremmannäköstä hiekaa, pitää ehkä lähtä jossaki vaiheessa käymää sielläki kevään aikana. Nyt akvaariossa on jotaki soramonttuhiekkaa ja pari puunkarahkaa ja kasveja ja titanic. Voisin kyllä joku päivä ottaa kuvanki tiete.

Sunnuntaina olin pelaamassa futsalia kolme peliä. Ihan kivaa joo. Kivaa ei ollu se, että vaihtopelaajia oli yksi. Eikä se, että unohdin eväät. Saldona kaks tasapeliä ja yks turpiinotto, yks henkilökohtanen käsittämättömän katastrofaalinen kämmi, mutta toisaalta myös maaleja ja maalisyöttöjä. Ikinä en ollu aiemmi pelannu, mutta siellähä tuota mukana säntäili. Takas Ouluun Pudasjärveltä ajaessa jalat oli niin loppu, että ketaran siirtäminen kaasulta jarrulle ja päinvastoin oli tuskaa. Etureidet otti vähä raskaasti edellisen viikon urheilut (varsinki suhteessa siihen, että ei ole paljon mitään tehny muutamaan kuukauteen, ainakaan tosissaa). Ja menin heti yheksän jälkeen nukkumaan. Eli kyllä väsytti.

Tänää kävin jo yliopistolla hassuttelemassa yhdellä luennolla. Tästä sitä pitäs taas lähtä ja koko pitkä kevät edessä ja sitte pitkä kesä töissä ja sitten onki jo talvi. Elämä on ihanaa.

Natalie Portman’s Shaved Head - Sophisticated Side Ponytail