Yläkerran naapuri on vissii kans käyny Ikeassa. Se on nyt kohta viikon naputellu ja ruuvannu, tiputellu tavaroita ja kiroillu tuolla aamusta iltaan. Kohta menen pimpottamaan, että tarvisikko iha oikeasti apua, kun ei vaikuta sulla tuo homma etenevän oikei yksikseen. Lisäksi tekis hulluna mieli mennä ja viedä pyörävaraston oveen lappu, että koittakaapa nyt vittu iha oikeasti hoitaa se ovi aina lukkoon ko ottaa päähän ja pelottaa että ihQ-maasturi vielä pöllitään, mutta en oo vielä oikei vakuuttunu, että tällä kerrostaloeläjän kokemuksellani oon oikeutettu moiseen. (Montakohan sivulausetta tuossa oikein oli?!?)

Tässäpä on tapahtunu aika paljo kaikkea ja toisaalta ei mitää. Koulu on ja jatkuu kiireisenä, tuparit ja synttärit meni iha hyvi ja en enää edes keksi mitää ostettavaa kämppään. (Voin laittaa teille kaikille sairaille pikku stalkkereille kuviakin joku päivä, mutta sitä ennen pitäs ehkä siivota.)

Pöydän ja kirjahyllynki sain ostettua (öö, ja lisäksi tiskiharjoja, pyyhkeitä, kaks mattoa, koreja, laatikoita, siivilät, juomaratin, talvikengät, pipon, hanskat, Haglöfsin repun ja shortsit ja koin pakottavaa tarvetta ostaa teltanki mutta pystyin vastustamaan, kaktus Ramlöösaa 9 x 1½L, Haribon karkkeja, Fanta exotic thrilliä ja varmasti iha helvetisti kaikkea muutaki mitä nyt ei voi muistaa) kun käytiin perjantaina Äipän kanssa syyslomareissulla Haparandassa. Sen verran väsytti syysmyrskyssä tuulessa ja sateessa pimeällä tiellä takasin ajellessa, että jonkinlaisessa transsissa meni matka Kemi-Ii välillä ilman minkäänlaista ajantajua tai muistikuvia siitä, että ylipäätään ajoin.

Mika Nousiaisen “Vadelmavenepakolaisen” just lukeneena (suosittelen vahvasti) vois iha Haparandan kunniaksi kertoa muutamia asioita, jotka on rajan tuolla puolen paremmin:

• Urheilukaupoissa saa palvelua, ja siellä on ihania teknisiä vaatteita ja valikoimaa; tuntuu hetken jopa siltä, että ei elä Neukkulassa
• Urheilukaupat julkasee aikakausilehtiä jalkapallosta, ja lehden jutuista on kaikkien tasa-arvolakien mukasesti puolet (tai ainaki melkei) naisjalkapallosta
• Huonekalut on halpoja, ja jopa halpahuonekalukaupassa saa palvelua
• Kassaneidit hymyilee
• Fanta Exotic Thrilliä saa kaupasta
• Ramlöössaa saa kaupasta
• Parempia karkkeja saa kaupasta (niinkö Haribo, Läkerol o.s.v.)
• Kaakao, jota saa kaupasta, maistuu oikeasti kaakaolta
• Sieltä saa ja on aina saanu parempaa vadelmahilloa halvemmalla (tämä tuli ilmastua jo v. 2005)
• Ihmiset ei tupakoi julkisilla paikoilla
• Ne nuuskaa
• Ne laittaa nuuskapussit roskiin, eikä heittele ympäri maita ja mantuja
• Ihmiset ei jonoissa (jos niitä ylipäätään on, Ruotsissa uskotaan vielä palvelukulttuuriin) ala huokailemaan ja tökkimään kärryillä edellä olevaa nilkoilla
• Ruotsissa on oikeita Nobelvoittajia, eikä vaan joku läski polvivammanen joojoo-mies ja joku joka öö, no, jotenki siihe liitty vissii muurahaiset ja sitte ruoho ja lehmät

Eilen pelasin eka kertaa livepokeria ja padawanina beattasin jedin (pakkohan se on nyt kertoa koko maailmalle) ja meni muutenki iha semi ok:sti. En hajottanu kortteja enkä kämminy dealerinäkää. Yhe käden pelasin väärin, mutta muuten voiton ja mu välissä oli vaan paska tuuri. En tiedä mihi mu hyvä tuuri elämässä noin ylipäätään on kadonnu, pentuna kun mulla oli käytännössä Midaksen kosketus, voitin kaikki maholliset kilpailut mihi osallistuin ja arpajaisistaki tuli aina se herkkukori.  Ilmeisesti käytin sen onnen sitten alle 16-vuotiaana loppuun, sen jälkeen ku tämä kaikki onki ollu enemmä ja vähemmä yhtä samaa epäonnistumista. Mihin tahansa koskee tai sekaantuu ni paskaksihan se muuttuu, tai vähintäänki menee täysin puihi.

Huonosta tuurista päästäänki enemmän ku kätevästi ilmeisesti aika saakelin rumaksi jäävän vasemman akilleksen nykytilaan. Joka ei ole kamalan hyvä. Liikkuvuus jalassa on palautunu tosi hyvin leikkauksen jälkee, ja tasapainotteluki sujuu oikei hyvin tunnollisen tasapainolaudalla harjottelun ja fysion harjoitteiden tekemisen vuoksi. Mutta hittolainen. Olisin jo toissa viikolla saanu alkaa juoksemaan, mutta tuo saakelin ketara oli tulehdustilassa. Ja on edelleen. Eli ei saa juosta eikä tehdä paljon muutakaan ko pyöräillä. En enää kerta kaikkiaan tiedä. Alkaa vaan usko totaalisesti loppua siihen, että tuolla joskus vielä aktiivisesti pelattais. Tai ylipäätään elettäis normaalisti. Palan tunnetta kurkussa ja itkuntihrustusta tämän takia on aiheutunu jo enemmän ko laki sallii. Mutta ei kai se auta ku yrittää edelleen ja kuntouttaa (ja pettyä). Pään hajoaminen tämän asian kanssa alkaa olemaan jo sen verran vakavaa, että tarvin kohta jotain helvetin mentaaliterapiaaki. Koko elämänsä kun on ollu kuitenkin erittäin aktiivinen liikkuja muodossa jos toisessakin, niin mitään tekemättömyys pistää masentamaan pahasti. Ei pysty keskittymään, ei nukkumaan, eikä oikei olemaankaa. Mää tarvin päivittäisen dopamiinini ja serotoniinini (niin niin). Enkä oo vielä keksiny korvaavia tapoja hankkia niitä, ehdotetut irtosuhteet ja narkkaroituminen kun ei (ainakaan vielä) vaikuta kovin potentiaalisilta vaihtoehdoilta.

Tänä aamuna herätessä (koitin lykätä heräämistä, onnistuinki missaamaan kaks luentoa ku oikein tsemppasin ja vetelehdin vaan, tätä kirjottaessa saatan hyvällä tuurilla missata kolmannenki) selkä heti sängystä noustessa anto sellasia myrskynmerkkejä, että luulen synnytyssupistusten olevan kohtuullisen pientä verrattuna näihin tajunnan täydellisesti räjäyttäviin kipuaaltoihin. Ensimmäisen askeleen jälkeen tuli ihan oikeasti itku. Voi vitun Ikea tv-taso, pesukone, sohva ja ihan naurettavan iso televisio.

Jos ihminen voi joskus määrätä itelleen saikkua, niin tämä on mu saikkupäivä.

Me alotettiin isän kanssa eilen vähä ennen iltaseitsämää kantamalla nuo em. helvetinkoneet ja -häkkyrät toiseen kerrokseen. Ja kuorittiin ne. Tv-tason tiedettiin jo ennakolta olevan suurin koitos, joten sadistisesti alotettiin suoraan siitä. Isällä meni hermot kokoamismanuaalin ensimmäisessä kohdassa kun kahta ensimmäistä palaa koitettiin saada toisiinsa. Sen jälkeen “step-by-three-steps-koitappa-vittu-päätellä-mitä-tuossa-välillä-tapahtu” kohtia oli vielä reilu viiskymmentä. Jossain vaiheessa oli niin nälkä, kuuma ja väsyny olo, että tunsi kuinka nousi aivan uusille mielen tasoille. Jonkintyyppistä euforiaa kai se oli. Jossai vaiheessa tajusin että kahteen tuntiin en enää ollu jaksanu sanoa mitää suomenkieltä läheisestikään muistuttavaa sanaa.

Pistetään vielä toi. Pistetään vielä tuoki nyt ko kerran on jo menny nii pitkää. Millä saatanan periaatteella nämä saranat toimii?!? Miksi näitä ruuveja on vaa kaks? Niitä pitäs olla neljä!

Noin puol yks tv-taso oli “valmis”. Edelleen siinä vähä etuluukkujen saranat kaipaa säätöä, mutta kun ei voi ihmismieli ymmärtää että mitenköhä helvetissä se onnistuu.

Sen jälkeen kuorittiin pesukone, poisteltiin erittäin mystisiä kuljetussuojia jotka oli pultattu kahen tuuman tapeilla takalevyyn kiinni, mietittiin että onkohan täällä missään poistoletkua, ja tungettiin Boch nurkkaan. En tunne ketään, joka ois muuttaessaan ollu niin onnekas, että pesukoneen ja vesijohdon suutinleveydet ois yhteensopivia. Matemaattisen päättelyn tuloksena tulleet 50-50 tsänssit on todellisuudessa ihan 100-0 sille, että ei se vittu varmasti sovi ja käyppä se ostamassa helvetin välikappalesovitin. (No nyt tietenkin tulee kymmenen kommenttia, että “kyl mul vaa”.) Joskus tulevaisuudessa vesiletkua todennäkösesti pitää vähä vielä kiristää. Nyt jos nimittäin veden avaa niin sitä lentää pitkin seiniä koko yksiön leveydeltä.

TV meinas tippua paketista nostettaessa lattialle mutta saatiin kuitenki paikalleen. Se tosin vähän heiluu ja kaivannee hieman hienosäätöä seki…

Kotona oltiin noin yhdeltä yöllä.

Tänään ajattelin alottaa pikku kotihifistelyn ja laitteiden (siis TV, PS3, Wii, viritin, kaiuttimet) asennuksen, keskenään kytkemisen, virityksen, ohjelmoinnin ja käyttöönoton. Melkonen koetus saattaa seki olla, mutta kiva todennäkösesti kuitenki.  Toivottavasti.