Vaikka muuttoon on vielä kuukausi niin kylmän sodan mittasuhteita lähentelevä tulevaan bunkkeriin sijoitettavan tekniikan haaliminen sen kun kiihtyy. Tänään vuorossa oli vedenkeittimen (ennakkovarotuksena sanottakoo jo nyt, että mu luokse ei sitten kannata tulla kahville, ellei aio tuoda ite kahveja mukanaan) ja leivänpaahtimen hankinta. Kävin Stokkalla joku viikko sitte vilkuilemassa valikoimaa ja valkkasin sieltä jo yhden Philipsin sarjan, mutta sepä tieten oli nyt leivänpaahtimien osalta loppu. Vedenkeittimelle olis vielä ollu aika sama millanen se on (paitti tietenki että pitää olla harjattua terästä tai alumiinia ja mustaa), kuha keittää nuudeli&teeveet (EEEHHH), mutta leivänpaahtimen kohdalla vaatimuslistaa sitte löytykin. Sanotaanko vaikka niin, että kun on kerran kaivanu OBH Nordican paahtimesta jossa ei ollu sellasta leipien nostosysteemiä paahtoleipänsä haarukalla, saattaa jatkossa haluta leivänpaahtimen, jossa vahinkomahdollisuuksien määrä on minimoitu.

Noh kun sitten pääsin Stockmannille asti, myyjä ystävällisesti totesi, että exclusive-lehessä on Braunin leivänpaahdin tarjouksessa 27€ (vai mitä olikaa), jota Braun ei ole pystyny maahantuomaan, että jos mää kysyisin että onko niillä sitä, niin sen pitäis myydä apaut 120€ Braunin leivänpaahdin samalla hintaa ko se tarjousleivänpaahtimen kuvatus. Noh, minähän kysyin ja sain jonku Red Dot Product Design palkinnonki voittaneen paahtimen sitten varsin siedettävään hintaa.

Eikä siinä vielä todellakaa kaikki. Kun kysyin, että oisko tuota samaa sarjaa vedenkeitintä, niin nehän tietenkin oli loppu ja poistumassa myynnistä, ja sain ylähyllyllä majailleen jälleen apaut 120€ arvosen näytekappaleen (jossa ei ole ees sormenjälkiä) senkin vähän normihintaa halvemmalla. Kaiken kaikkiaan alennus oli näistä saksalaisista ja toivottavasti lähes ikuisista laatutuotteesta n. 50%. Stockmannilta ostaminen on harvoin jättäny näin hyvän mielen.

Lisäksi seuraavat asiat on tehneet iha hyvän mielen:

• Ynjövi sai vaihtopaikan Uusi-Seelannista (mitehä tuo taipuu), lähtee sinne ensviikolla 27. pvä, ja pomppii nyt huoneesta toiseen hymy perseessä kun just jälkikasvua aikaan saanu aropupu. Positiivista tässä asiassa on siis se, että voin pölliä keskiviikon jälkeen Ynjövin sängyn kun euronkuvat silmissä vilkkuen möin omani kirjaimellisesti alta pois. (Oon nyt nukkunu sohvatyynyistä askarrellulla “vuoteella”.)
• Pääsen näillä näkymin joulunaikaan leikkimään surffaajaa Tyyneenmereen.
• Kävin harjotuksissa torstaina kattomassa, ja ahisti ja masensi paljo vähemmän ko ajattelin. Oikeastaan se oli ihan mukavaa. Mulle jopa keksittiin hommia laukasuiden videolletallentajana.
• Juttelin ja tuli jopa ihan hyvä olo itelle kun tajus, että ei kanna enää hirveästi kakkendaalia sisällää ja levitä sitä ympäriinsä.
• Jalalla voi jo seistä, mutta ei astua koska se kirraa nii hulluna. Pitää vaa ny venytellä jne. Mutta jotai toivoa siitä, että voin vielä joskus kuitenkin kävellä on nyt nähtävissä.
• Huomenna on päivällä naisten peli mitä meen kuvaamaan ja illalla Kapalon nelikymppiset joita varten ostin paidan johon mu tissit ei !SHOCK! mahdu. (No nyt selvis mihin se paino on reisistä mitä ilmeisimmin siirtyny.)
• Sunnuntaina on Pietarsaaressa naisten majupeli Skotlantia vastaan jota meen kattomaan. Ja johon oon ehkä saanu ruinattua ilmasen lipun.
• Vakuutusyhtiö ei voi olla maksamatta mu jalan leikkausta. Lisäksi saan tod. näk. lääkkeidenki omavastuuosuudet pois sieltä. Kela puolestaan maksaa mulle kuukauden ajalta sairaspäivärahaa, ja sovitusti saan silti syyskuulta opintotuen. (Ja nämä asiat oli aika helvetin pitkässä kuusessa toteuttaa.)
• Oikeastaan ainoa ahistava asia (ja se on paljon se, siis että vaa yks asia ahistaa) on se, että en tiedä edelleenkään, että onkohan mulla töitä vai ei, kun lupauksistaan huolimatta tämä työllistävä taho ei ole soittanut.
• Musta kerta kaikkiaan tuntuu että karma ja kosmos on nyt mallillaan ja mu puolella ja hommat sujuu.