Tuloksia futsaloinnista.
Maanantai, Maaliskuu 29th, 2010Niinhä siinä kävi, että Oulu United voitti koko paskan viime viikonloppuna, ja meitsukin on nyt Suomen mestari ja tuleva EM-tason urheilija. Kiitos Oulun korkeakoululiikunnalle peliasujen lainasta, nimesimme ne kiitollisesti “biojätepusseiksi”, sillä värimaailma toi useammallekin mieleen nämä. Muilla joukkueilla oli slim fittiä, valmentajaa, kotikenttäetua ja aikalisää. Joillakin ehkä jopa taktiikka. Mutta ehei, me ei hävitty peliäkään.
Tilastonerona päättelin, että jos viiden joukkueen skaboissa häviää yhden ottelun ja voittaa loput on finaalissa. (Kyllä huomaa, että looginen päättely on sitä tasoa, että paikka korkeakoulussa on ansaittu.)
Ensimmäisessä matsissa pelattiin tasan 2-2 lopulta jumboksi jäänyttä G-pistettä vastaan. Eka peli oli Tampissa, jossa oli niin iso sisäpelikenttä, etten oo ikinä sellasella pelannu. Hieno mattokin, ja moderni halli noin kaiken kaikkiaan. Samanmoisia vois mu puolesta rakentaa Ouluunkin. G-piste olikin ainoa joka meiltä pisteen sai, ja se piste oli heidän ainoansa. Ei sekään huono peli ollu, tuhlattiin vaan kymmenen maalipaikkaa. Läpiajot päätty maalivahdin jalkoihin, ja hieman jännitystäkin ehkä turhaan oli mukana. Ite pääsin antamaan Sannalle niin Gutimaisen maalisyötön, että sitä kelpaa fiilistellä vielä monta viikkoa.
Toinen peli oli ennakkosuosikki ACE:a vastaan, jolla oli oikein valmentaja, ja jotka ovat kuulemma treenanneet tosissaan ja yhdessä. Hohoo. Toista peliä varten raahattiin pakaaseja Vapariin, ja saimme maistaa tamperelaista ghettoelämää Hervannassa persoonallisuushäiriöisten selittäjien kanssa. Vaparin kenttä oli huomattavasti pienempi ko Tampin, ja Vaparissa oli myös parketti, ja toisessa nurkassa katosta tippuvaa vettä. Pieni vesivahinko ehkä johtui tasakatolta pudottamatta jääneistä lumista? Peli oli aikas pirun kuuma, hauskana anekdoottina mainittakoon heidän (olikohan peräti kapun) heittämä kommentti Sanna T:lle, että “Toivottavasti loukkaannuit!” kun Sanna keräili kamppeitaan lattiantasosta. Sanna keräs muutenkin kunnioitettavan määrän mustelmia, palovammoja ja kuhmuja itseensä kahen päivän aikana. Ehkä pikku provoilu saattoi auttaa asiassa? Mutta tiukasta pelistä tuli voitto siitäkin, ja taistelutahto senku kasvo pikku ajeluiden siivittämänä. Hauskaa oli myös pelin tuomarin seuranta, oikeudenjakajana kun oli ehkä 13-vuotias poika. Saatto olla aika kova paikka katella yksin sivurajoja, kun 24 aikuista ämmää oli valmiina huutamaan korvan juuressa meni ne kummin päin vaan. Toivottavasti kaveri nyt ei täysin traumatisoitunu kuitenkaan suhteessa naissukupuoleen.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä unet jäi aika lyhyiksi, kun seuraavan aamun junalippujenostamista, bussiaikatauluja, aamupalaa ja kellojen siirtoa piti stressata. Yhden hampparin (muuta ei jaksanu enää ettiä, ja Hese sattu olemaan vastapäätä Hämeenkadulla) jälkeen nukahin noin 20 sekunnissa kun hampit oli pestyinä, ja villistä biletyksestä yöelämässä nähtiin korkeintaan unta. Saunakutsuihin ei edes kukaan muistanu vastata.
Sunnuntai -aamuna herätys oli talviaikaa klo 6, ja kesäajassakin aivan liian aikasin seittämältä. Mutta ei auttanu, ko piti ottaa kaikki shoppailtut kamat kantoon olkapäiden sijoiltaanlähtemisen uhalla ja juosta bussipysäkille, jotta päästiin taas Vapariin. Aamuyhdeksältä vastaan asettu Villiminkit, joka koostu kai Ilves-Kissojen pelaajista. Tässä pelissä viimistään joukkue ymmärsi, että ei meillä ole mitää hätää. Oltiin 1-0 häviöllä, ja voitettiin kuitenki 2-3. Seuraava peli oli vasta kahdelta, ja käytiinki syömässä oikein lämmin lounas pelien välissä.
Sunnuntain tokassa matsissa vastaan tuli Turusta AFC Campus, jotka olivat toivoneet kaikki pelinsä sunnuntaille. Ei siinä mitään, tyypit veti sitten viis matsia muutamalla vaihtopelaajalla, olivat kuitenki pronssipelissä. Sanna T lähti ekan pelin jälkeen kummiksi ristiäisiin, mutta tuli juosten lähes pelin alkuun mukaan. Vähä peli-innon mallia: “Joo no ne oli äkkiä ohi, heiteltii sitä vettä ja pidettii sitä kääröä sylissä ja syötii vähä ja sitte mää jo tulin takas, ne oli ohi puolessa tunnissa.” Peli oli varsinaista maali-ilottelua, ja voitettiinki 7-1. Hienoja maaleja joukossa oli, ainakin Ellun läheltä ja ylös -veto on painunu johonki mielen sopukoihin. Sanna T teki peräti neljä maalia. Tuomari ja toimitsijat ei iha enää pysyneet tulostaulun kanssa maalintekotahdissa mukana, ja välillä piti penkiltä aina huudella lisää maaleja näyttötaululle.
Finaaliin lähettiinki tosi hyvillä fiiliksillä. Taas raahattiin kamat Vaparista Tamppiin. Otteluohjelma ei ollu Tampissa sujunu iha suunnitelmien mukaan, ja meikäläisillä alko pieni hammastenkiristely, kun järjestävä osapuoli tuli ehdottelemaan, että jos pelattaiski finaali tuntia myöhemmin. Me ei oltais ehditty enää junaan, joten onneksi se kuvio ratkastiin heittämällä miesten rentosarjan sijotuspelejä helevettiin. (Mistä propsit, kerranki ei oltu prioriteettilistalla viimisinä! Niinku kerran jos toisenkin kun Naisten Ykkösen matseissa lämmittelyaikaa ei ole ollu jonku miesten mutasarjan vaatimusten takia.) ACElaiset olivat hiukka rauhottuneet edellispäivästä, vaikka kerran kyllä ainaki ite kerran kattelin keskialueella yhtäkkiä kattoa selälläni ja otin vähän happea vaihtopenkin puolella, kun joku ajeli ilmat pihalle. Rekkaria en ehtiny edes nähdä. Saatiin heti pelin alkuun maali, mikä helpotti kyllä todella paljon pelaamista. Ja määkin pääsin heittämään apinan selästä, ja iskin meidän toisen osuman pomminvarmasti keskelle maalia. Puoliajalle mentiin 2-0 johdossa. Toinen puoliaika ei ollu mitään maailman kauneinta futsalia varmastikaan, mutta pelattiin kuitenki varmasti ja jokanen kanto vastuuta koko vaihtonsa ajan, ettei pelaajia päässy vetämään omaa maalia kohti. Karvattii aika ylhäältä, ja kaveri kun alko olemaan aika paniikissakin, niin se kyllä tuntu toimivan. Kun ACE vielä otti viidennen kenttäpelaajan, viimeisteltiin 3-0 maali ja homma alko olla aika lailla taputeltu. Paniikki ei päässy nousemaan pelin missää vaiheessa, ja änskälläki oma maali pidettii puhtaana. Siitä kyllä aika suuri kiitos menee Lotalle, joka pelaa varsinaisesti futsalia FTK:ssa. Oikealla maalivahdilla oli aika iso merkitys siinä, miten peliä pystyy avaamaan, ja varsinkin siinä, ettei kalaverkot omassa päädyssä turhan usein heiluneet. Sitten peli onneksi jo loppuki 3-0 voittoon, ja ilo oli ylimmillää! Saatiin mitskut kaulaan, Ellu parkittiin turnauksen parhaana pelaajana ja Lotta nosti mestaruuspytyn. Pari kuvaa ehdittii ottaa ja sitte juostiin pikasuihkuun ja bussipysäkille ja juna-asemalle.
Lisää parempia Juha Peuralan ottamia kuvia löytyy kisasivuilta, lisääkin luvataan olevan tulossa.
Saatiin edustusoikeus Kroatian EM-kisoihin. Opiskelijoiden liikuntaliitto maksaa kaks tonnia arvioiduista 10 tonnin kokonaiskustannuksista. Nyt siis pitäis enää taikoa kaheksan jostain. (Lahjotuksia ja sponsseja otetaa vastaa). Ja viikko kesälomaa töistä. (Tosin Lääkäri-Lotta lupas kirjottaa kaikille vaikka saikkua.)